Töiden alettua on tällä foorumilla ollut hiljaista. Koskaan en ole vielä pitänyt näin pitkää päivitystaukoa blogissani, mutta iltaisin olen ollut aika puhki, joten valokuvaaminenkin on jäänyt tosi vähälle. Voimia on lisäksi verottanut ankara flunssa, mutta sitkeästi olen joka aamu kuitenkin polkaissut pyörällä töihin. Eiköhän se tästä taas lähde käyntiin...
No, tänään täällä taas!
Saimme jokin aika sitten kutsun ystävämme pappisvihkimykseen Jyväskylän ortodoksikirkkoon. Emme ole aiemmin osallistuneet ortodoksiseen liturgiaan, joten olimme paikalla untuvikkoina. Tosin viime kesänä olimme samaisen ystävämme ja hänen vaimonsa 15-vuotisen avioliiton siunaamistilaisuudessa, mutta kyse oli hieman toisenlaisesta tilaisuudesta kuin tänään.
Valokuvata sain ihan luvan perästä sekä ystävämme vaimon toiveesta.
Vaikka minulla on karjalaiset sukujuuret, en ole ortodoksin jälkeläinen. Paikallisessa seurakunnassa lienee suurin osa niitä, joiden esivanhemmat ovat tulleet siirtolaisina ortodoksialueilta ja uskontokunta on siirtynyt seuraavallekin sukupolvelle. Seurakunnan joukosta erotin myös venäjänkielistä puhetta, joten heille tämä paikka on osa kotimaata ja turvallisuudentunnetta, tuttuutta.
Liturgia sekä pappisvihkimys kesti kaikkiaan lähes kolme tuntia. Ihailen heitä, jotka jaksoivat seisoa koko tilaisuuden ajan sekä niitä nuoria vanhempia, jotka tulivat pienten lastensa kanssa paikalle.
Ensikertalaiselle tilaisuus oli hieman hämmentävä, mutta oli silti kunnia olla paikalla todistamassa ystävämme pappisvihkimystä. Hänelle veisattiin yhteisesti
Monia vuosia, armorikkaita vuosia, monia armorikkaita vuosia. Sitä toivomme sydämestämme!
Kiitos näistä tunnelmallisista kuvista. Ortodoksikirkot ovat niin kauniita. Itsekin olen juuriltani karjalainen mutta en ortodoksi. Lappeenrannan kauniissa ortodoksikirkossa olen käynyt.
VastaaPoistaTänään päivällä muuten huomasin että olet ollut hissukseen pitkän aikaa :) Paranemisia - tänä talvena/keväänä flunssat on olleet todella äkäisiä. Jospa tämä ihana luonto sinut pika pikaa tervehdyttää!
Kiitos, Riitta K.
PoistaMinäkin olen käynyt vain harvoissa ortodoksikirkoissa. Viime keväänä pyörähdin Usbenskin katedraalissa Helsingissä, kun odottelin lautan lähtöä Tallinnaan ja viime kesänä kävimme Lintulan ja Valamon luostareissa ja niiden kirkkorakennuksissa. Kauniita ovat!
Kiitos kuvien kera kirkossa käynnistä! Itse olen käynyt vain ulko-ovella enkä varmasti sisään päästyäni olisi kuviakaan saanut ottaa, joten ainutlaatuinen kokemus!
VastaaPoistaJa parasta mahdollista oloa sinulle!
Kiitos, Rita!
PoistaLiturgiaan voi varmaan mennä osallistumaan kuka tahansa, mutta sen valokuvauksen laita voi tosiaan olla niin tai näin. Tai ainakin kannattaa kysyä, sopiiko kuvaaminen.
Varmasti hieno ja arvokas kokemus. Minä olen ollut tuolla kerran vieraana mutta silloin oli kyseessä ikävämpi tilaisuus eli hautajaiset.
VastaaPoistaIloa alkaneeseen viikkoon <3
Olihan se arvokas kokemus. Olen joskus ollut luterilaisen kirkon pappisvihkimystä todistamassa ja se on ollut tyystin toisenlainen tilaisuus.
PoistaOnellista aurinkoviikkoa Sinullekin! <3
Kaunis kirkko! varmasti hieno kokemus
VastaaPoistaOrtodoksikirkot ovat todella paljon koristeellisempia kuin luterilaiset kirkkomme. Mietin toimituksen kuluessa, mihin tuo koristeellisuus perustuu. Täytynee kysyä ystäviltämme.
PoistaIhania kuvia. Minä olen kerran elämässäni päässyt ortodoksi häihin ja oli kyllä kaunis ja mieleen painuva kokemus.
VastaaPoistaViime kesäinen avioliiton siunaaminen oli minitoimitus varsinaiseen vihkimiseen verrattuna, mutta samat elementit siinäkin liturgiassa oli. Ortodoksit pitäytyvät vuosituhantisissa perinteissä.
PoistaItselleni oli ortodoksikirkot ja tsasounat aivan tuntemattomia silloin kun asuin länsisuomessa. Nyt täällä idässä asuessa olen saanut nähdä molemmat paikat sisältäkin. Jonain vuonna yhteiskristillinen rukousviikko toi siihen kirkkoon tutustumiseen mahdollisuuden ja koulun juhlat joskus vuosia sitten teki tsasounaan tutustumisen mahdolliseksi. Joku jouluaika, koulun juhlaan menijät saivat halutessaan ensin mennä tien toisella puolella olleeseen tsasounaan ja sitten jatkettiin juhlintaa ihan koulun salissa. En ollut aiemmin käsittänyt, että näissä seisotaan. Tsasounassa kylläkin ainakin erään kerran sain istua seinänvieruspenkillä, koska minulla oli pieni lapsi sylissä ja hän vieläpä nukkui. Kauniita paikkoja olivat molemmat.
VastaaPoistaLänsi-Suomessa ei taida paljon ortodoksisuutta ollakaan; kyllä se enempi iäisen osan juttu on. Luulen, että Jyväskylässä on kuitenkin suht suuri seurakunta.
PoistaEmme mekään jaksaneet seisoa koko tilaisuutta ja välillä minun oli mentävä ulos ottamaan happea, kun suitsukkeet kävivät henkeen.
Kaunista ja jotenkin kodikasta! En usko että jaksaisin seisoa kovin pitkään. Yleensä alkaa kaupan jonossakin heikottaa, jos menee pitkään.
VastaaPoistaMekin istuimme välillä. Lähes kolmen tunnin yhtäjaksoinen seisominen on yllättävän kova juttu. Saarnan aikana osa seurakuntalaisista näytti istuvan penkeillä ja lattiallakin. Samaan ilmiöön törmäsin vuosi sitten Usbenskin katedraalissa, kun siellä lyhyesti pyörähdin.
PoistaKaunista ja jotenkin kodikasta! En usko että jaksaisin seisoa kovin pitkään. Yleensä alkaa kaupan jonossakin heikottaa, jos menee pitkään.
VastaaPoistaVarmasti oli unohtumaton elämys!
VastaaPoistaOli se! Kaikkea en liturgiasta ymmärrä, mutta seurakunnan jäsenelle se avautuu varmasti hyvinkin syvällisessti.
PoistaKerran olen osallistunut ortodoksihautajaisiin, mieliinpainuva kokemus.
VastaaPoistaTuo toivotus on hyvä meille kaikille!
Armorikkaita vuosia tarvitsemme itse kukin! <3
PoistaMinäkin olen harvakseltaan blogistaniassa vieraillut.
VastaaPoistaTämä sinun postauksesi on erityisen kaunis ja mieluisa. Olen Valamossa ja Lintulassa käynyt muutaman kerran. Nyt olen kiinnostunut ortodoksisuudesta kun eräs läheiseni on käynyt rippikoulun ortdoksikirkossa ja liittynyt seurakuntaan.