Mihin se lokakuu taas hävisi? Tuntuu uskomattomalle, että nyt ollaan jo marraskuussa! Vuoden pimein aika tuntuu käsin kosketeltavalta. Tänä aamuna piti kaivaa kirkasvalolamppu käyttöön.
Aamukahvin seuraksi lueskelin torstaina postin tuomaa Kodin kuvalehteä. Lehti pursusi jo jouluisia juttuja (ihanaa!), mutta myös koskettavia artikkeleita ystävyydestä, yksinäisyydestä ja välittämisestä.
Jäin miettimään, kuinka ystäviä ja läheisiä ihmisiä pitää helposti itsestään selvyyksinä, mutta näin asia ei todellakaan ole! Tunnen kiitollisuutta jokaisesta, joka linkittyy elämääni tavalla tai toisella.
Päivällä aurinko yritti kurkistella pilvien raosta.
Lehtipuut ovat riisuneet värikkään pukunsa. Pihlajan oksanhaarassa kiikutellut lehtipari oli aivan kuin se olisi päättänyt jäädä uhmaamaan maatumista.
Kuolevista lehdistä huolimatta elämä jatkuu. Silmujen alut ovat odottamassa tulevaa kevättä. Niin myös luotan siihen, että tämän pimeän ajan jälkeen valo voittaa. Marraskuu on vain kahlattava läpi!
Lehtipuut ovat riisuneet värikkään pukunsa. Pihlajan oksanhaarassa kiikutellut lehtipari oli aivan kuin se olisi päättänyt jäädä uhmaamaan maatumista.
Minä virittelin jo lamppuja ja kynttilöitä terassille pimeyttä vastaan. Viime viikolla sain jo fiilistellä joulupakettien kanssa, kun paketoin lahjoja siskoille ja heidän lapsilleen Israeliin. Ja kurkistelin jo joulumarkkinoiden ajankohtaa, jotakin piristystä tähän synkkyyteen.
VastaaPoistaKodin Kuvalehdessä on usein, melkein aina hyviä tarinoita ihmissuhteista ja elämästä. Usein tulee laiminlyötyä ystävyyssuhteita ja harmittavasti ystävät jää joskus jotenkin unholaan. Toivottavasti sitä osaisi olla enemmän avuksi ja hyödyksi ystävilleen.
Minäkin jo vähän odottelen joulua, vaikka valoja en ole vielä viritellyt. La-iltana laitoin kynttilän palamaan pihaan ja ihanasti se siellä pimeydessä tuikutti.
PoistaYllättävää minustakin, että ollaan marraskuussa. Syksy on jotenkin vain livahtanut kiireellä näin pitkälle.
VastaaPoistaMarraskuun on levon aikaa, ainakin luonnossa, jolloin valmistaudutaan talveen.
Minä pidän pimeästä ajastakin, suorastaan nautin tästä pimeän hämärän hyssykästä. Toki usein sytytän kynttilän.
Kodin kuvalehti on tuttu lehti. Joskus ostan jonkun irtonumeron.
Minulle tämä kuukausi on hankalinta aikaa vuodesta, vaikka ymmärrän toki teitäkin, jotka nautitte tästä hämäryydestä. Puoliso on yksi heistä! Tänään on onneksi aurinko paistanut heleästi.
PoistaKauniin raamatullinen on tuo kuva, jossa tummien pilvien lomasta näkyy auringon säteitä.
VastaaPoistaTäällä kaukana kotoa ystävien tärkeys ja merkitys korostuu. Vieraassa kulttuurissa ja vieraalla kielellä ystävyys on niin erilaista.
Minustakin tuo pilviverhon takaa lankeava valo oli vaikuttava j siitä oli ihan pakko ottaa kuva. Eilen pilvet todella repesivät kokonaan ja aurinko paisteli kauniisti ilahduttaen mieltä. Yritän imeä itseeni kaiken mahdollisen valon tähän aikaan vuodest.
PoistaKaikkea hyvää Sinulle siellä kaukana kotimaasta. Oma äidinkieli on kaikesta tärkein tunnekieli. Vaikka vieraan kielen taitaisikin erinomaisesti, voi syvimmät tunteet kuvata vain omalla, tutulla kielellä.
Katselin eilen kotipihalla pensaita, joissa oli isot silmut. Tuleva kevät on jo läsnä:)
VastaaPoistaMinäkin ihmettelin silmujen kokoa ja mietin, onko näin ollut aina vai enkö ole vaan kiinnittänyt asiaan huomiota.
PoistaKauniita kuvia marraskuusta, joka ei ole ollenkaan niin harmaa kuin usein sanotaan. Meillä marraskuu alkoi jännän odotuksen merkeissä, pikkuhiljaa muutokseen valmistautuen.
VastaaPoistaKaikkea hyvää ja Isän runsasta siunausta tuleviin muutoksiin, mitä ne sitten ovatkaan!
Poista