WANHOJEN TANSSEISSA

Enpä ole moneen vuoteen ollut katsomassa lukion Wanhojen tanssiaisia, mutta eilen, ystävänpäivänä, kävin seuraamassa kauniiden neitosten ja komeiden herrasmiesten pyörähtelyä kotikuntamme koulun liikuntasalissa. Joukossa tanssi kummityttäremme; siinä oli hyvä syy mennä paikalle.
Kovasti olivat nuoret opettajineen nähneet vaivaa ja opetelleet tanssiaskelia ja -kuvioita. Lukiolaisten itsensä suunnittelema tanssi oli hauskan piristävä.

Paljon ovat systeemit muuttuneet niistä ajoista, kun itse osallistuin Wanhojen tansseihin. Vuonna 1980 pukeuduimme oikeasti vanhoihin vaatteisiin ja tanssit esitettiin vain koulumme oppilaille ja opettajille. Koska tytöt olivat lukiossa enemmistönä, tyttöparejakin oli tanssilattialla nykymenoa enemmän. Juhlalliselta se tanssiminen tuntui silloinkin.

Itse pukeuduin äidin 50-luvun harmaanvihreään kävelypukuun, jalkaani sain tätini samanaikuiset nilkkurit ja päälle lämmittämään mummon mustan kaniturkin, joka lienee ollut 30- tai 40-luvulta. Tädillä oli tallessa laineraudat, joiden avulla hiukseni laitettiin laineille  elokuvamaailman tyyliin.
80-luvulla ei siis tarvinnut panostaa rahallisesti Wanhojen päivää varten, sillä vaatteita löytyi itsekunkin komerojen kätköistä. No, se oli silloin, nyt on nyt.

Eilen tanssineille nuorille toivon jäävän onnellisia muistoja suuresta päivästään.