perjantai 19. heinäkuuta 2019

JULMAT LAMMET

Tiistaina suunnistin lapsuusystävän kanssa Saarijärvelle ja siellä Julmille Lammille, joita kiertää retkipolku. Maasto oli osin haastavaa kulkea, mutta maisemat katsomisen arvoiset. Täällä olen käynyt viimeksi silloisen poikaystäväni - nykyisen puolisoni - kanssa syyskesällä 1985. Sen jälkeen kulkureittiä on huomattavasti paranneltu, tehty näköalapaikkoja ja makkaranpaistopiste vessoineen ja puulitereineen.

Julmat Lammet sijaitsee Kokkolan tien eli 13-tien varrella ehkä n. 10 km Saarijärveltä Karstulaan päin. Tien vieressä on levike ja hyvät opasteet. Siispä auto parkkiin, reppu selkään, Bambi-koira hihnan päähän ja tossua toisen eteen. Metsä kutsui kulkemaan.



Ja koska ollaan Saarijärvellä, liittyy reitti myös Runebergiin. Liekö hän täällä salomailla vaelteli ollessaan kotiopettajana? Joka tapauksessa reitti on merkitty hänen mukaansa eräpoluksi.


Vihdoin pilkotti ensimmäinen lampi, kirkasvetinen, keskeltä arvatenkin syvä.



Maisemien ihailun lisäksi oli syytä katsoa myös jalkoihinsa, sillä niin paljon puunjuuria oli reitin varrella.


Eikös tässä ole kuin perhonen? Hienoa taidetta kuoriaisilta.




Saavuimme seuraavan lammen luo, jossa jotsenpariskunta uiskenteli poikasineen. Vanhemmat terästäytyivät heti ja asettuivat suojelevasti neljän poikasensa molemmin puolin.Koetimme ollakin niitä häiritsemättä; olimmehan heidän reviirillään.


Laskeuduimme kuitenkin hiljaa lammen rantaan. Bambi sai vähän uitella tassujaan ja me kumarruimme kuvaamaan kasveja.




Huh, tämä nousu tuntui jo jaloissa.


Eväiden aika!



Vähän matkan päässä olisi ollut makkaranpaistopaikkakin - siisti sellainen -mutta olihan tässäkin kiva istahtaa.



Vesiraja on ollut keväällä aika paljon korkeammalla.




Luonnon oma kukkaruukku.


Siellähän se joutsenperhe edelleen uiskentelee...


Tuolla korkealla vastapäisellä kalliolla on näköalapaikka, jossa hetki sitten ihailtiin jylhiä maisemia.


 Tämä lenkki kävi hyvästä kuntoilusta. Jääkauden muovaamat maisemat sykähdyttivät sielua.


keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

SUPISUOMALAINEN KESKIVIIKKO

Harvoin tulee päivitettyä blogia keskellä viikkoa, mutta nyt lomalaisena siihen on voimia ja innostustakin. Pieni lintu-blogissa on WEDNESDAY AROUND THE WORLD -haaste ja halusinpa kerrankin osallistua siihen omalla päivityksellä.

Olen retkeillyt sekä eilen että tänään ystävieni ja hellyttävien koirakavereiden kanssa. Eilisestä retkestä teen päivityksen myöhemmin, tämän keskiviikko-päivän tapahtumat tulevat tässä:

Lämmin ja aurinkoinen sää houkutti lähtemään kotikuntaan luontopoluille. Ensin mentiin Kirkkoniemeen .





Voi Jenni-koiran riemua vedessä! Sitä oli ilo katsella. 



Hartikan kirkkomaa sijaitsee reitin varrella. Tällä paikalla oli aikoinaan Laukaan ensimmäinen kirkko, joka otettiin käyttöön 1593. Samalla se on kuntamme ja seurakuntamme syntymävuosi. Yhä edelleen kirkon paikalla pdetään vuosittain kesähartaus sekä jouluaaton hartaus, jotka keräävät runsaasti väkeä paikalle. Olenpa myös itse saanut olla kaksi kertaa todistamassa, kun täällä on vihitty ystäväpariskunnat avioliittoon. Vaikuttava "vihkikirkko" metsän sylissä.


Olen asunut Laukaassa jo yli kolmekymmentä vuotta ja vielä täällä on niin monta mielenkiintoista paikkaa koluamatta. Tänään sain tutustua valtakunnallisesti kuuluisaan Saraakallioon sekä ylhäältä että  alhaalta käsin. 
Ensin kiivettiin kalliolle, josta avautuivat huimat näkymät. Ihan reunalle en uskaltanut mennä keikkumaan, sillä kohtisuoraa pudotusta on peräti 40 metriä.




Vähän myöhemmin hypättiin veneeseen ja soudeltiin katsastamaan ne kuuluisat kalliomaalaukset.
 Saraakallion seinämillä on monta tuhatta vuotta vanhoja kalliomaalauksia, jotka näin nyt ensimmäistä kertaa. Aurinkoisella säällä niitä oli vähän vaikea erottaa, mutta kun oikein tarkasti katsoi, näkyi ainakin pieni vene sekä hirvi.

Jenni otettiin ilman muuta mukaan nauttimaan veden liplatuksesta ja auringonlämmöstä!


Hui kauhistus! Tuolla ylhäällä äsken oltiin!


Kun oikein tarkkaan katsoo, näkee pienen männynlatvan vasemmalla puolella aivan kuin hymyhuulet. Siinä on 7000 vuotta sitten piirretty vene. 

Erotatko Sinä punamullalla maalatun hirven?



 Aika palata rantaan. Tämän keskiviikon jälkeen olen jälleen muutamaa kokemusta rikkaampi. Nahka punoittaa auringonpaisteen johdosta, mutta en valita. Ihanaa, että saimme nauttia tänään kunnon kesäsäästä.

Kannattaa käydä kurkkaamassa täältä, mitä muualla päin maailmaa on tänään puuhailtu.


tiistai 16. heinäkuuta 2019

KORTTEJA, KORTTEJA!

Eilen oli mukavaa palata postia hakemasta, sillä mainos- Postisen lisäksi laatikosta löytyi peräti seitsemän korttia eri puolilta maailmaa. Harvoin saan kerralla näin monta korttia kerralla, joten nyt tämä "saalis"on pakko esitellä Teillekin.


Thank you,Ačiū, Olegas!
Liettua

Thank you, Merci, Michelle!
Guernsey

Lämmin kiitos, Annu!
Suomi

Thank you,  Спасибо, Nadin!
Venäjä

Thank you, 谢谢。 Xièxiè , Yihua!
USA

Thank you,  Chen!

 תּוֹדָה לְךָ / לָך

Israel
Thank you, Спасибо , Maria!

Venäjä
Eipä kulje kortit ilman tärkeää paperinpalasta, postimerkkiä. Hienoja nekin ovat. Upeat postimerkit ovat myös tämän harrastuksen ilonaihe.