keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

PIENET KENGÄT PIENIIN JALKOIHIN

Pieni Lintu-blogissa on jälleen hauska haaste: KENGÄT.
Kannanpa korteni kekoon ja kuvausta varten pengoin vintin kätköistä kolmet pikkukengät, joilla on todella paljon tunnearvoa.


Olin varmaan 3-4-vuotias, kun perin äitini sisaren Sirkan kansallispuvun ja minulle hommattiin pukuun sopivat kiiltonahkaiset solkikengät. Muistan vieläkin, miten tuntui hienolta kulkea näissä kengissä, kun niitä harvoin sai käyttää. Kenkien numero on 27 ja taisin käyttää niitä niin pitkään, että kengät jo puristivat kasvavaa jalkaani. Äiti onneksi säilytti nämä tallessa; miksi minä ne hävittäisin?


Aikaa myöten minustakin tuli äiti kahdelle pojalle. Esikoinen sai ensimmäiset 22-numeroiset kenkänsä vähän alle vuoden ikäisenä ja ne jalassaan pikkumies tepsutti opetellessaan kävelemään. Reilut kolme vuotta myöhemmin pikkuveli peri kengät ja askelia kertyi lisää. Kahden pojan jäljiltä kenkien kärjet ovat hellyttävästi kuluneet. Ei näitäkään voi hävittää!

Esikoisen jalan kasvettua hommattiin uudet kengät, kaksi numeroa suuremmat. Nämä kengät jalassa esikoinen oli myös isomummunsa hautajaisissa kesällä 1992. Totta kai kuopus peri myöhemmin nämäkin kenkäset.

Aikaa on kulunut, jalat ovat kasvaneet. Niin sen pitää ollakin!

Muiden haasteeseen osallistuneiden kenkäkuvia löydät täältä.

                                                                                        Pieni Lintu - MakroTex challenge

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

MUSEOKIERROS

Perjantaina päätin hypätä autoon ja matkustaa Saarijärvelle, vanhaan kulttuuripitäjään. Tarkoitus oli käyttää hyväksi vielä pari päivää voimassa olevaa museokorttia, joten museokierroshan pikkumatkastani muodostui. Liekö Sinulle tuttu juttu, että Saarijärveltä ovat kotoisin Tapperin taiteilijaveljekset Kain, Marko, Yrjö ja Harri, näyttelijä Tarmo Manni, kuvanveistäjä Hannes Autere sekä Marimekon entinen toimitusjohtaja Kirsti Paakkanen?

 Ensin pyyhälsin päämuseolle, jossa on meneillään Kuutti Lavosen sekä Pentti Hakala Tuleva-näyttely. Museohan ei siis ole pelkästään menneisyyden esittelyä. Pihapiirin patsaspuistossa on monta mielenkiintoista veistosta kuten

Arvo Siikamäen Big woman (1999)

ja Suuri muukalainen (1990)

Hannes Autereen Ikuinen liekki (1951, valettu pronssiin 2002),

  Kiitos vedestä (1940-luvulta, jälkivalu 1977).

ja Joosef ja Potifarin vaimo (1940-luku).

Ja sitten sisälle! Monta kuvaa en sieltä hennonut ottaa, joitain kuitenkin.




Museon pihapiirissä kasvaa perinnekasvien perennamaa, mutta onpa siellä myös kesälampaita laiduntamassa omassa aitauksessaan. Niitä piti vähän käydä rapsuttelemassa ja juttelemassa niille mukavia.


Mannilan tilan vanha piharakennus on ihana!



Matka jatkui eteenpäin. J.L. Runeberg oli aikoinaan kotiopettajana Saarijärvellä ja vielä on pystyssä se talo, jossa Runeberg opetti ja asui. Koska satuin olemaan sillä hetkellä ainoa museokävijä, sain asiaan vihkiytyneeltä oppaalta seikkaperäisen ja mielenkiintoisen selostuksen sekä Säätyläiskotimuseosta kuin Runebergistäkin.
 1700-luvulla rakennetulla talolla on monivaiheinen historia. Se on toiminut virkamiesten kotina, käräjäpaikkana, vaivaistalona ja vielä 50-luvulla karjakkojen asuintilana. Saarijärveläinen kulttuurivaikuttaja Ilta Ikkala teki suurtyön saadakseen talon säätyläiskotimuseoksi ja erityisesti kertomaan Runebergin kotiopettajavuosista (1823-1825).







Kapteeni Erik Gustaf af Enehjelmin perheen poikia opettanut Runeberg ihastui keskisuomalaiseen maisemaan ja varsinkin sen yksinkertaiseen, vaatimattomaan kansaan kierrellessään pitkin pitäjää tulkki mukanaan; Runeberghan oli ruotsinkielinen. Kokemustensa pohjalta hän kirjoitti kuuluisan Saarijärven Paavo - runonsa sekä sai innoitusta Maamme-laulun tekstiin.

Täällä yläkerrassa nuori kotiopettaja asusteli.


Kotiinpäin ajaessani poikkesin vielä kirkon pihassa katsomassa Paavon patsasta.

Tänään matkustan uudelleen Saarijärvelle ja nimenomaan kirkkoon, jossa pidetään sukulaispoikamme konfirmaatiomessu. Elokuussa kirkossa odottaa entistä herkistävämpi juhla: esikoisemme ja hänen morsionsa vihitään kirkon alttarin äärellä avioliittoon.

Lempeää pyhäpäivää toivottelen Sinulle täältä ruudun takaa! Aurinko paistakoon, kesän lämpö helliköön!

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

JÄRVILINNA

Viikko sitten maanantaina vietin ylimääräistä vapaapäivää ja käväisin ystävän kanssa Järvilinnassa Laukaan Vihtavuoressa. Enpä tullut katsoneeksi etukäteen aukioloaikoja ja tietysti kävi niin, että sisänäyttelyyn ei päässyt kurkistamaan, mutta tokihan pihapiirissäkin riitti katseltavaa.





Olga Malytcheva: Into

 Mongolialaisen Lkhagvadorj Dorjsurenin upeat hiekkaveistokset.




Tapani Kurttila: Ilvespesue                                                                                                                

Taitavasti taottu, mutta kuka on tekijä?


Rantaheinikossa tähyilee kaino merenneito ulapalle. Liekö sukua pienelle merenneidolle? Taiteilijan nimeä en patsaasta löytänyt, mutta kaunis ja taidokkaasti tehty se on.
                     

Luonnontaidetta laiturilla: onkohan tämä lokinmuna tullut hylätyksi?

Kesän aikana aion vielä käydä katsomassa sisätilan näyttelyn. Onko Järvilinna Sinulle tuttu paikka?



tiistai 19. kesäkuuta 2018

PIENI, MUTTA TÄRKEÄ PAPERINPALANEN

Jatkan edelleen postcrossingharrastustani, vaikka kortteja tuleekin lähetettyä alkuaikoja vähemmän. Posti korottaa säännöllisin väliajoin postimerkkien hintoja ja se vaikuttaa osaltaan siihen, että korttejani lähtee maailmalle noin kymmenen kappaletta kuukaudessa. Vastaavasti saan saman verran kortteja milloin mistäkin päin maailmaa. Joskus kortit viipyvät matkalla erittäin pitkään, joskus kortti on matkannut vain pari päivää esimerkiksi Hollantiin.

Kortteja on mukava lähettää ja myös saada. Yhtä innostunut olen tutkimaan lähetysten postimerkkejä, vaikka en varsinaisesti harrasta filateliaa. Touko-kesäkuun aikana tulleissa korteissa on ollut mm. tällaisia postimerkkejä:

Suomi: kaunis kesäinen maisema ja jokamiehenoikeudet. Tämä merkki on siitä harvinainen, että se on leimattu. Suomessa nimittäin leimataan merkit enää erittäin harvoin.


Kesäisiä merkkejä tuli myös Kiinasta.



Palanen paperia Singaporesta. Koululaisten kuva on täynnä hienoja yksityiskohtia.


Alankomaat: taidetta ja tuulimyllyjä.


Forever USA!



Saksan historiaa.


Englannista tulee aika harvoin kortteja. Tämä merkki on "leimattu" vetämällä viivoja.

Venäjältä tulee yleensä hienoja ja värikkäitä postimerkkejä.

En yhtään ihmettele niitä, jotka harrastavat postimerkkeilyä. Pieni paperinpalanen voi sisältää niin paljon hienoja yksityiskohtia.

PS: meillä sataa! Kuiva maa saa viimein ansaitsemaansa kosteutta.