sunnuntai 25. syyskuuta 2016

VALOJA PIMENEVÄSSÄ ILLASSA

Kävimme eilen illalla Jyväskylässä Valon kaupunki -tapahtumassa. Moni muukin oli päättänyt tehdä samoin, sillä kansaa oli liikkeellä erittäin paljon.Tourujoen ylittävät sillat ihan oikeasti notkahtelivat kävelijöiden painosta. Valoja pääsi ihailemaan myös jokea pitkin ja kanootteihin suorastaan jonotettiin.

Kirkkopuistossa oli puolestaan jättimäisiä Amanda Parerin luomia pupuja, joiden kainalossa saattoi kuvauttaa itsensä. Koko kaupungin keskusta tuntui olevan tukossa (onneksi jätettiin oma auto vähän syrjemmälle), vaikka bussit tarjosivat ilmaiskyytejä.

Mikäpä olikaan kävellessä pimenevässä illassa, kun tihkusade lakkasi sopivasti. Ilta tarjosi elämyksiä, joita oli lähdetty hakemaankin. Samalla tuli käveltyä iltalenkki. Kännykkääni ladattu Sportstracker kirjasi meille lähes neljän kilometrin ja yli 4300 askeleen matkan, vaikka tuntui, että kiersimme aika pienellä alueella.

                                        







Kari Alosen Valoverkosto hehkui sillan alla eri väreissä.
 






Uskomattoman hieno valotanssiteos, jossa tanssijalla oli ainostaan väreissä hehkuva vanne.





Keskustan tunnetuin tapaamispaikka Kompassi oli myös saanut valopuvun ylleen.




keskiviikko 14. syyskuuta 2016

SUMUINEN AAMU




Katse kohti taivasta ja toisaalla ruohonjuuritarkastelua. Sumuinen aamu voi olla niin kaunis! Kaste jättää käyntikorttinsa ruohonkorsiin ja hämähäkkien monimutkaisiin verkostoihin.



                                                       Aurinkoinen keskiviikko on aluillaan.

tiistai 13. syyskuuta 2016

BLOGGER RECOGNITION AWARD


                                         

Maanantaina huomasin saaneeni kivan haasteen ja ilman muuta otan sen vastaan!


1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.

2.Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen.

3.Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.

4.Mainitse ja linkitä blogi joka sinut nimesi.

5.Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi.


1. Tässäpä tämä postaus palkinnosta nyt tuleekin. Mukavaa pysähtyä pohtimaan näitä kysymyksiä.

2. Aloitin bloggaamisen haparoivin askelin tammikuun lopulla 2013. Sitä ennen olin tutustunut erilaisiin blogeihin jo parin vuoden ajan. Otin s-postitse yhteyttä pariin itseäni miellyttävään bloggaajaan ja kyselin heiltä pieniä vinkkejä. Toinen heistä vastasi mukavalla ja kannustavalla kirjeellä antaen monta hyvää (teknistä) neuvoa, toinen bloggari ei vastannut kirjeeseeni lainkaan. Blogin pitäminen on lisännyt valokuvaharrastustani ja samalla se toimii julkisena päiväkirjana. Sukulaiset ja ystävät seuraavat tätä kautta kuulumisiani ja heiltä olen saanut muutamia vinkkejäkin aiheisiin.Vähän semmoinen sillisalaatti tämä blogi on, mutta kaipa pääteemana kulkee luonto ja maaseutu sekä harrastukset. Tunnen monesta asiasta kiitollisuutta ja sen haluan välittyvän myös postauksista.



3. Taidan olla huono neuvomaan, sillä yritysten ja erehdysten kautta opitaan parhaiten, mutta tietysti on hyvä olla kohtelias (minua eivät kiinnosta ns. räyhä-/valitusblogit; niitäkin blogimaailmassa riittää.) ja laittaa muutamia kuvia tekstiä ryydittämään. Kuvia perheenjäsenistäni tai ystävistäni en laita (korkeintaan selkäpuolelta), enpä juuri itsestänikään. Koska blogilukijoita on ympäri maailmaa, pyrin ottamaan ns. Suomi-myönteisiä kuvia; kotimaassa riittää niin paljon kaunista kuvattavaa. Pyrin vastaamaan jokaiseen lähetettyyn kommenttiin ja käyn kommentoimassa myös muiden bloggaajien päivityksiä. Päivityksiä lisään inspiraation mukaan, mutta kovin pitkiä päivitysvälejä en halua pitää. Minusta kieliasun on oltava hyvä. Silloin tekstiä on miellyttävää lukea.


Välillä kamppailen itseni kanssa, jatkanko vai lopetanko bloggaamisen, mutta toistaiseksi olen jatkanut kirjoittelua. Paras kannustajani on oma puoliso, joka jaksaa valaa uskoa jatkamiseen. Kuinkahan moni bloggaaja kamppailee samanlaisten ajatusten kanssa?


4. Haasteen sain Ritalta blogista 365kuppia kahvia . KIITOS, RITA! Olipa kiva ja huomaavainen yllätys!
Rita haastoi minut seuraavalla kauniilla kommentilla: Piipe jaksaa aina ilahduttaa kauniilla kuvillaan. Onhan me tavattukin... Ja samoja harrastuksia ja mielenkiintoja löytyy, niin että useamminkin voisi kupposelle istahtaa! 
Luulenpa, että pian istutaankin nokakkain ja siemaillaan kahvia jossain päin Jyväskylää... 


5.   Vähän vaikeaa oli valita niin monien mukavien ja itseä miellyttävien blogien joukosta, mutta  tällä kertaa mukaan haastan seuraavat blogit (ei ihan kymmentä, seitsemän kuitenkin):                                   

- Aliisan pitämä 60luvunnahkahousut.com  on mukava ja reipas kattaus mm. luonnosta, moottoripyöräilystä, kirppistelystä ja luonnonhoitotuotteista. Aliisaan törmäsin erään luontopolun varrella ja heti ensi hetkestä meillä synkkasi. Olemme pari kertaa tavanneet, juoneet kahvia ja nauraneet paljon. 

- Häivähdys :  http://kotipoluilta.blogspot.fi  
Häivähdyksen kauniit luontokuvat ja blogin hengellisyys miellyttävät minua kovasti.

- Metsäntyttö:  http://toisestatodellisuudesta.blogspot.fi
Tätä blogia en ole vielä kovin pitkään seurannut, mutta ihastuin heti, kun sen löysin. Metsäntyttö pitää kirkkaasti ja rohkeasti esillä kristillistä uskoa. 

- Ma-te:  http://ruustarha.blogspot.fi
Blogi täynnä ihastuttavia käsitöitä ja askarteluja. 

- Marliska:  http://rosanpunaistakultaa.blogspot.fi
Aivan ihania kuvia! Suomalaista maisemaa vangittu kameralle oivallisella tavalla, taidokkaasti.

- SaaraBee:  http://vihreatniityt.blogspot.fi
Saara on Irlantiin muuttanut suomalainen, joten on mielenkiintoista seurata, millaista on elämä vihreällä saarella. Aika paljon olen oppinut irlantilaisesta elämänmenosta tämän blogin kautta.

- Merja:  http://aurinkoajaseikkailua.blogspot.fi
Opettaja, joka jätti suomalaisen koulumaailman ja lähti kauas kotoa opettaakseen lapsia, joilla on paljon vähemmän mahdollisuuksia kuin suomalaislapsilla. Merja asui aikoinaan kotikylälläni, joten on ollut kiva seurata, mihin askeleet ovat johtaneet muuton jälkeen.

 





lauantai 10. syyskuuta 2016

ÄMPÄREIDEN KOLINAA JA PUNAISIA POSKIA

Jään vuorotteluvapaan toiselle jaksolle muutaman viikon kuluttua. Kesäloman loputtua minua odottikin melkoinen  yllätys, kun selvisi, että minun täytyy pitää tämän vuoden työkuukausistani kertyneet lomapäivät pois ennen vapaani alkua. No, nyt sitten olen ollut lomalla tämän viikon eikä olo ole ollenkaan ollut hullumpi. Päivät ovat täyttyneet monenlaisesta puuhasta, mutta myös rentouttavista kirjanlukuhetkistä ja lenkkeilyistä Mauri-koiran kanssa.

Eilen lähdin jälleen kälyni kanssa puolukkametsään. Voi hyvä tavaton, miten paljon metsissä on nyt marjaa! Onneksi otin kaksi ämpäriä mukaan, sillä paikoin puolukkaa oli niin runsaasti, ettei tiennyt, mihin jalkaansa astuisi. Tällä kertaa otin kamerankin matkaan, joten ihan totista marjankeruuta reissu ei ollut.
Metsässä oli jälleen niin mukavaa ja rentouttavaa olla. Hyötynäkökohtien lisäksi imin itseeni luonnonrauhaa ja nautin myös mukavasta seurasta. Aurinko paistoi vielä niin lämpimästi, että selkä oli hiesta märkänä ja posket punaisina, kun palasimme saaliimme kanssa autolle. Muutamaa hirvikärpästä  lukuunottamatta reissu oli suorastaan täydellinen!







Vanha lato paluutiemme varrella oli ihan pakko kuvata! Se muistuttaa menneestä ajasta ja lähellä olevasta kummieni kodista, jossa kauan aikaa sitten oli vielä maataloutta ja tämäkin lato täyttyi lehmille tarkoitetusta heinästä.  Hyvin on lato ryhtinsä säilyttänyt vuosikymmenien kuluessa.

Lapsuusmaisemissa käyskentelee sentään vielä joitakin lehmiä. Nämä onnelliset ammut saavat kirmata laitumilla syysauringon lämmittäessä kylkiä. Eikä ammujen maiemissakaan ole valittamista; liekö siksi lypsävät niin hyvin?



                                               Hyvää syksyistä viikonvaihdetta itsekullekin!