tiistai 4. syyskuuta 2018

SAAPUI SYYSKUU

                                                    On syksy niin ihmeellinen,
                                                    minä kaikkea ymmärrä en.
                                                    Miten vihreä maa
                                                   värin uuden nyt saa,
                                                   linnut lentävät merien taa?



                                                  Kuka haavat nuo kauniiksi saa,
                                                  värit muuttaa ne,
                                                  nyt punertaa?
                                                 Kuka pensselillään
                                                 lehdet käy värjäämään?
                                                 Missä maalarin tuon kotimaa?





                                                               On syksy niin ihmeellinen,
                                                               minä kaikkea ymmärrä en.
                                                               Miten muutoksen saa
                                                               koko kesäinen maa?
                                                               Värit hehkuvat nyt loistossaan.
                                                                                     (Juhani Konola)


Syyskuun ensimmäisen päivän iltana muistelin mökillä mennyttä kesää: paljon aurinkoa ja lämpöä, vetreyttävää vesijuoksua, kiehtovia kirjoja, ainutlaatuisia kohtaamisia, kesävieraita Saksasta, ihanat häät, luonnossa liikkumista, hiljaisuutta, pieni matka Itämeren toiselle puolelle lyhyen loman aikana, työntekoa, välillä väsymystä.

Syyskuun ensimmäisen päivän iltana sytytimme kynttilät kaiteelle ja istuimme iltaa rakkaiden kanssa. Rannalla loimottava tuli loi salaperäistä valoa veteen heijastuen. Näkemiin kesä! Hieman haikealla mielellä sinut hyvästelen ja toivotan syksyn tervetulleeksi.

                              


                               PIENI LINTU-BLOGIN MAKROTEX-HAASTE: SYYSKUU





                                                                  Pieni Lintu - MakroTex challenge



keskiviikko 29. elokuuta 2018

AAMU-USVAA JA AURINKOA

Aamukasteen aikaan on paljon helminauhoja tarjolla. Harmi vain, että ovat niin hauraita ja haihtuvaisia, eivät kauankaan kaulalla viihtyisi.




Elokuun loppu muistuttaa vääjäämättä alkavasta syksystä. Tällä viikolla on joka aamu ollut sumuista ja viileää, mutta onneksi usva myös haihtuu nopeasti pois, kun aurinko alkaa lämmittää.
Arkaillen astun tällaisina aamuina auton rattiin ajellakseni töihin, mutta eipähän siinä vaihtoehtojakaan ole.



Työmatkalla tulee nyt viivytyksiä, kun nelostietä päällystetään. Autojonot kasvavat melkoisiksi, kun joutuu pysähtymään jopa kymmeneksi minuutiksi tietyön takia. Hermoilu ei auta ja toisaalta mikäpä siinä on istuskellessa, kun voi nauttia hiljaisuudesta tai kuunnella radio Dein aamulähetystä. Eilisaamuna autojonossa ollessa ehti jopa kuvata harmaata maisemaa.


Työpaikan lähellä oleville pelloille on ilmestynyt paaleja. Syksyn merkki tämäkin. Kuvassa näkyy jo aavistus auringosta...

Tällä postauksella osallistun Pieni Lintu-blogin Makrotex-haasteeseen ULKONA.

                                                    Pieni Lintu - MakroTex challenge

lauantai 25. elokuuta 2018

MAURIN LUONTORETKI

Suomen Luonnon päivän kunniaksi vedin lipun salkoon. Komeasti on tuuli liehutellut lippua ja aamuisen sateen jälkeen on aurinkokin paistellut. Suomen luonto on erikoispäivänsä ansainnut!

Eskareitten kanssa juhlistimme Luonnon päivää jo eilen menemällä metsäretkelle kuten aiomme tosin tehdä joka perjantai.Opettelimme yhdessä tunnistamaan kuusen ja männyn eroja sekä etsimme niiden käpyjä puiden juurilta. Tikan "ravintolankin" satuimme löytämään yhden puun juurelta ja se kirvoitti mukavaan keskusteluun ja lasten kokemusten vaihtoon.  On ihanaa seurata lasten innostusta kiipeilyyn ja liikuntaan, majarakentamiseen, mustikoiden syöntiin ja luonnon ihmettelyyn. Koen olevani niin etuoikeutettu, kun voin työskennellä maalaisympäristössä ja hyödyntää metsää ja monimuotoista luontoa lasten kanssa.


Minulle luonnossa oleskelu ja liikkuminen on suorastaan elintärkeää. Koen voimaantuvani vihreässä metsikössä tai veden äärellä.
Tänään kävin hakemassa Mauri-koirulin meille päivähoitoon ja sen kanssa tein pienen luontokävelyn lähiympäristössä.

Mauri on niin terhakka ja hyväntuulinen poikakoira. Joskus tosin vähän itsepäinen jullikka, mutta niin mainio kaveri. Joulukuussa kolme vuotta täyttävä koiruli on innokas luonnossa liikkuja. Eipä sitä paljon tarvitse houkutella ulos. Kaipa Maurikin on aika onnekas, kun se pääsee usein juoksulenkille metsään, jossa tutkittavaa, haisteltavaa ja haukuttavaa riittää.



Kanervikossa oli tänään mukavaa käyskennellä ja tutkailla muurahaisten liikehdintää. Puolukat ovat Maurin herkkua ja niitä piti maistella.

Samalla reissulla käväistiin tervehtimässä naapurin Miinaa. 
Miinan kanssa telmittiin ja käytiin välillä kastelemassa tassuja ja mahanalustaa viileässä järvivedessä.


Semmoinen luontoiltapäivä Maurilla ja minulla. 😊

tiistai 21. elokuuta 2018

TAHDON!





Kuva: MR

Kuva: MR










Lauantai 18.8.18:  moni sanoi sinä päivänä TAHDON! Itse saimme olla todistamassa esikoisemme ja hänen morsiamensa päätöstä avioitua kahdeksannen vuosipäivänsä kunniaksi. Paikalla olivat vain ihan lähimmät sukulaiset sekä hääparin runsas ystäväjoukko. Oli liikuttavaa katsella nuorten onnea ja kaikesta huokuvaa rakkautta. Onnea ja siunausta heidän elämäänsä kuin myös muidenkin samaisena päivänä avioon astuneiden hääparien elämään.

Kuvat on julkaistu rakkaan hääparimme suostumuksella.



sunnuntai 12. elokuuta 2018

AAMULLA VARHAIN, KUN AURINKO NOUSI...


Noin puolitoista vuotta sitten hankimme pienen ja vaatimattoman kesämökin lapsuuteni järven rannalta. Mökissä on riittänyt remontoitavaa, mutta onneksi käsistään kätevä puoliso on pystynyt uudistamaan rakennusta. Tänä kesänä on ajeltu mökille melkein joka ilta, lämmitetty saunaa ja vesijuostu ihan kiitettäviä matkoja. Veden lämpötila on ollut ylimmillään 28-asteista, joten mikäpä siellä on ollut polskiessa.


Eilen pakattiin autoon vähän tavallista enemmän vietävää, sillä yövyimme nyt ensimmäistä kertaa mökissämme. Illaksi tuli ystäviä kylään ja saimme istua pitkään kuistilla, ennen kuin ilta viileni. Jopa oli mukavaa syödä yhdessä iltapalaa veden äärellä ja ihastella  suomalaisen luonnon kauneutta.

Kesän kuluessa tutuksi tullut joutsenpariskunta seilaa nyt kolmen poikasensa kanssa aika lähellä rantaa. Myös kuikkapariskunta käy uikuttamassa kuuluvasti. Kuikan kantava ääni liittyy vahvasti  lapsuuskesien muistoihin. Tämähän se on varmaan yksi ihanimmista asioista mökkirannassa: ei liikenteen melua vaan luonnon suloisia ääniä, joita en kyllästy kuuntelemaan.

Auringon laskiessa maisema muutti väriään..


Olen huono nukkuja kotona, mutta varsinkin vähän vieraammassa paikassa. Sain odotella unta aika kauan, mutta myös heräsin aikaisin. Ja onneksi heräsin! Kello näytti vajaata viittä, kun katsoin mökin ikkunasta ja näin aamuauringon värjäämän taivaanrannan hehkuvan monissa eri sävyissä. Hyppäsin nopeasti sängystä ja sieppasin kamerani kaapin päältä. Huh, aika viileältä tuntui, mutta en halunnut missata näin upeaa hetkeä.




Viileä yö sai usvan nousemaan järvestä. Syksy saapuu vääjäämättömästi ja lämpimille uimavesille on heitettävä tältä erää hyvästit.

Kahdeksan maissa värisävyt olivat jo ihan toisenlaiset. Joutsenperhe lipui tyyntä vedenpintaa pitkin ja kuikatkin olivat heränneet. Aamukahvia juodessa ei pidetty kiirettä, vaan nautittiin tästä hetkestä. Tämmöisiä pieniä onnenhetkiä tänä viikonloppuna.