sunnuntai 22. tammikuuta 2017

MIELENKIINTOISTA POSTIA MAAILMALTA

Olen nyt muutaman vuoden ajan harrastanut postcrossingia ja se on ollut paljon iloa tuottava harrastus. Kortteja on ropissut postilaatikkoon melko tasaisin väliajoin ja saman verran olen lähetellyt postia maailmalle. On kiehtovaa saada kortti tuntemattomalta, tutustua sitä kautta erilaisiin kulttuureihin ja bonuksena saa vielä hienoja postimerkkejä. Alan harrastajia on laidasta laitaan. Joku on kotiäiti, joku insinööri, kirjastovirkailija, opettaja, maanviljelijä, eläkeläinen, työtön. Harrastajien ikähaitarikin on melkoinen. Joskus olen saanut kortin toiselta lastentarhanopettajalta, joka asuu pienessä maalaiskylässä, harrastaa samoilua metsässä ja ottaa innokkaasti valokuvia aivan kuten minäkin!

Tänä vuonna olen lähettänyt kymmenkunta korttia mm. Japaniin, Ranskaan, Saksaan  ja Yhdysvaltoihin ja puolestaan saanut kortin esimerkiksi Hollannista, Saksasta, Itävallasta, Englannista ja Taiwanista.


Yhden kirjeenvaihtotoverin olen myös saanut harrastuksen myötä ja olen sitä kautta saanut ylläpitää saksankielen taitoani, joka arvatenkin ilman tätä säännöllistä harjoitusta olisi melkoisen ruosteisessa kunnossa. Ystävän kanssa lähettelemme silloin tällöin myös pieniä yllätyspaketteja ja pari viikkoa sitten sain häneltä mukavan syntymäpäivälahjan. Tarkoituksemme on tavata ensimmäistä kertaa muutaman kuukauden kuluttua, kun olen lähdössä Saksaan Lutherin jalanjäljille. On aika jännittävää tavata ihminen, jonka kanssa on kirjoitellut muutaman vuoden ajan ja puhunut yhden kerran puhelimessa, mutta ilolla odotan kasvokkain näkemistä.

Perjantaina tuli hieman myöhässä ollut joulukortti, joka oli lähetetty Taiwanista 17.12.16 eli kortti oli matkannut peräti 40 vuorokautta, ennen kuin se löysi perille määränpäähän.


Ja kortin lähettäjällä olikin mielenkiintoista kerrottavaa:

Eilen illalla kirjoitin pari lähtevää korttia ja huomenna ne pääsevät matkaan. Saa nähdä, milloin kortit saapuvat perille Kiinaan ja Sloveniaan...

lauantai 21. tammikuuta 2017

SUKSI SUIHKI SUKKELASTI

Tänään on ollut niin ihana, suorastaan keväinen päivä. Kauan kaivattu aurinko paistoi täydeltä terältä lähes pilvettömältä taivaalta ja oikein imin itseeni uutta energiaa antavaa valoa.
Kaivoin aurinkoisen päivän  kunniaksi sukseni esiin ja lähdin jäälle hiihtelemään. En ole todellakaan mikään intohimoinen hiihtäjä eivätkä ylämäen nousut tai vastaavasti alamäessä viilettäminen ole minun juttuni, mutta tasaisella jäällä on kuitenkin kiva sivakoida. Ja hyvin sukset luistivatkin, mitä nyt alkumatkasta oli vähän haastetta, kun tuuli oli tuonut laduille puista irronnutta roskaa.  Pari kertaa suorastaan tökkäsi ilkeästi, mutta en antanut sen häiritä menoani ja nautiskeluani. Muutaman vastaantulijan kanssa jäin rupattelemaan ja kaikilla tuntui olevan sama, iloinen fiilis kuin minullakin. Kyllä kannatti kokeilla, miltä hiihto tuntuu lähes vuoden tauon jälkeen. Hyvältähän se! Lähipäivinä taidan antaa suksille kyytiä uudestaan.




 Päivän kruunasi vielä upea auringonlasku, joka purppuroi taivaanrantaa.Tämmöiset päivät ovat ihan huippuja!





torstai 19. tammikuuta 2017

IHAN PINKKIÄ

Pieni lintu-blogin haasteena on tällä viikolla kuvata ruoka-aine ja halusin pitkästä aikaa kantaa korteni kekoon osallistumalla haasteeseen.
Pakasteessa on runsaasti puolukkaa, mutta on sitä myös ahkerasti syötykin niin jugurtin, rahkan kuin muiden ruoka-aineiden lisukkeena. Silloin tällöin teen puolukoista myös vispipuuroa ja se saakoon olla  tällä kertaa haasteen kohteena.

Viime syksynä puolukkaa oli metsät punaisenaan ja itsekin tuli kerättyä niitä useampi sangollinen.

Nytpä niistä kelpaa keitellä vaikka vispipuuroa. Edullinen, helppo ja kauniinvärinen ruoka valmistettavaksi.






Kun olin aikoinaan aupairina saksalaisessa perheessä, tein heillekin vispipuuroa suomalaisista, kotoa lähetetyistä puolukoista. Puurokuppi tyhjeni hetkessä, sillä koskaan aiemmin "perheeni" ei ollut edes syönyt puolukkaa. Heille se siis oli suorastaan eksoottinen kokemus. 😊


                                                                       https://4.bp.blogspot.com/-o-qBOwL3NBg/UhoxhqwvgiI/AAAAAAAAgQU/2Hp9W388IXE/s1600/pikkulintu.jpg

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

VÄRIPILKKUJA

Näinä päivinä on harmautta riittänyt. Aurinko pysyttelee sitkeästi pilviverhon takana ja itse jo kaipaisin kovasti auringonpilkahduksia. Vuodenvaihteen aikana tullut räkätauti ei ota hellittääkseen, joten sekin tekee mielen ankeaksi.
Tänään kuitenkin lähdimme puolison kanssa metsälenkille. Raikkaassa ulkoilmassa olo piristää aina! Otin pitkästä aikaa kameran kainaloon ja etsin kuvauskohteita. Valkean ja harmaan keskeltä löytyi kuin löytyikin jotain värikästä 😄. Vuosikausia kasassa olleet puut ovat jo pökkiintyneet ja menettäneet polttoarvonsa (harmi sinänsä, kellä on ollut varaa jättää nämä puut käyttämättä), mutta nyt ne tarjoavat kasvualustaa sienistölle ja luonnon omalle taiteelle.











Iloista oranssia löytyy myös vastakaadetuista ja tien varteen ajetuista leppäpuista. Kaunista ja piristävää!


keskiviikko 11. tammikuuta 2017

KAUNIS MAAMME

Varmaan aika moni on katsonut tällä viikolla Ylen ykköseltä ohjelmaa Maamme - Vårt land. Ensimmäisissä jaksoissa on lennelty Lapin maisemissa, tänään siirrytään muistaakseni Pohjanmaalle ja huomenna Keski-Suomen ylle. Sanaton, viipyilevä, kauniin musiikin siivittämä ohjelma saa tuon tuostakin kyyneleet nousemaan silmiin. Oma pieni, suloinen maamme on niin kaunis eikä siitä turhaan sanota, että se on metsien ja järvien maa.

Itsekin asun metsän laitamilla ja järven läheisyydessä. Joulun alla kävin puolison kanssa kävelemässä jäällä ja kuvailin rannan jäämuodostelmia. Tämäkin on yksi osa maatamme.









keskiviikko 4. tammikuuta 2017

NÄINKIN VOI KÄYDÄ

Vuodenvaihteen suunnitelmat menivät uusiksi, kun influenssa iski. Ensin sairastui puoliso ja tuli palelevaisena perjantaina töistä kotiin. Minä sitkuttelin joten kuten uuden vuoden puolelle, mutta niin vain tauti otti niskasta ja heitti minut punkan pohjalle. Ei tunnu oikein vieläkään helpottavan. Tai no, kuumetta ei enää ole, mutta jäseniä repivä olotila on ärsyttävää ja kun siihen lisää korvasäryn ja luultavasti poskionteloista johtuvan ajoittaisen hammassäryn, toivoo jo totisesti, että tauti pian hellittäisi otteensa kokonaan. Kokonaistilanne Suomessa tuntuu olevan jo hälyttävällä tasolla, joten yritän toistaiseksi olla menemättä rasittamaan oman terveyskeskuksen odotustiloja ja lääkäripalveluja ja selvitä kotikonstein.
Tänään sentään olen sen varran tolpillani, että kykenen olemaan hetken aikaa tässä konella. Onneksi influenssavirukset eivät tartu tätä kautta!

Näille on viime päivinä ollut käyttöä:

Koskan olen ollut paljon peitteiden sylissä ja sänky selässä, on ollut aikaa lukea. Kirjahyllystä kaivoin syksyllä jemmaan ostamani kirjan Hakekaa kätilö 2 ja luinkin sen melkein yhteen menoon. Kirjan tapahtumat perustuvat kirjailijan autenttisiin muistiinpanoihin hänen toimiessaan kätilönä Lontoossa 50-60-luvuilla. Huh, tekstiä lukiessani ajattelin, miten helpolla me nykyihmiset kuitenkin pääsemme verrattuna vuosisadan alun ja vielä 50-luvun oloissa asuneisiin ihmisiin verrattuna. Kirjoittaja kertoo myös yhden nunna-kätilötoverinsa karmeasta kohtalosta, jota hän joutui lapsena kokemaan köyhäintalossa menetettyään vanhempansa. Käsittämätöntä, miten säälimättömän sadistisesti lapsia saatettiin kohdella.


Eilen päivääni piristi postin mukanaan tuoma uuden vuoden kortti Ritalta. Kiitos, Rita, piristävästä kortista! Valoa, voimaa ja energiaa tarvitsen tänä vuonna ja sitä samaa toivon myös Teille jokaiselle!


Tänään valoa tuleekin ihan taivaan täydeltä ja talvista maisemaa on mukavaa katsoa ikkunankin läpi. Hanki kimmeltää, luonto sädehtii. Auringonvalo on niin ihanaa, voimaa antavaa ja energistä!

 Ja vielä pieni vinkki: Yle fem-kanavalta on tullut parin viikon aikana hupaisa ohjelmasarja Mopoautolla halki Suomen, jossa kaksi norjalaista hauskaa heppua matkustavat Turusta mm. Mikkeliin ja Savonlinnaan sekä Rovaniemelle ja sieltä Norjan rajalle yrittäen samalla tutustua suomalaiseen kulttuuriin ja ihmisten mielenmaisemaan. Harvoin olen nähnyt niin hauskaa matkailuohjelmaa, jossa Suomea hehkutetaan mukavalla tavalla. Miesten hyväntuulisuus ja poikamaisuus tarttuvat katsojaankin. Olen katsonut jaksot nyt sairaana ollessani ja voin sydämestäni suositella ohjelmasarjaa; käväise ainakin vilkaisemassa.

Valitettavasti en ole nyt paljon jaksanut käydä vierailemassa blogeissanne, mutta jospa tämä tästä vielä iloksi muuttuu.

Sydämellisesti tervetuloa uudet lukijat, Erja Haapala ja Ronja Ryövärintytär!

lauantai 31. joulukuuta 2016

KATSE TAAKSEPÄIN, KATSE ETEENPÄIN

Viimeistä viedään tämän kuluneen vuoden päivistä. Taas kerran huomaan miettiväni, mihin tämä vuosi niin nopeasti hupeni. Päiväkirjan sivuille on ehtinyt tallentua monenmoista päivää ja tänne blogiin monenlaista kuvaa.
Mistä tunnen kiitollisuutta katsoessani vuotta 2016?

* Sain mahdollisuuden olla vuorotteluvapaalla heti vuoden alusta, käväistä muutaman kuukauden töissä ja jatkaa vapaatani loppuvuoden. Uusi vuosi alkaa samoissa merkeissä. Pitkä loma on mahdollistanut hiljaisuuden kokemisen ja kiireettömyyden. Tietty aikatauluttomuus on ollut mieluista.

1.1.16: lammen jää oli oivassa kunnossa luistelua varten.


* Olen tavannut monta mielenkiintoista ihmistä bloggaamisen kautta. Olen löytänyt uusia blogeja, mutta tavannut mös silmätysten muutamia Teistä. Tammikuussa sain yllätyspuhelun eräältä blogilukijaltani ja tapasimme sitten helmikuussa. Luonnonhelmassa retkeillessäni bongasin erään kuvista tunnistamani bloggaajan, Aliisan ja  menin rohkeasti puheille. Olimme heti kuin vanhat tutut ja sen jälkeen olemme muutaman kerran tavanneet ja soitelleet.

Kesälomareissulla tapasin Eevireginan, jonka blogia olen jo pitkään seurannut. Sekin oli niin mukava ja mielenkiintoinen tapaaminen!

Postcrossing-harrastuksen myötä löysin vielä yhden bloggaaja- sielunsiskon, Ritan, jonka kanssa yhteistä on niin paljon muutakin kuin korttien lähettäminen tunntemattomille ympäri maailmaa.


* Kulunut vuosi on tuonut paljon hiljaisia kotipäiviä, mutta myös mahtavia reissuja.
Huhtikuussa matkustin läheisen ystäväni kanssa Hampuriin



ja heinäkuussa Helsinkiin.




Puolisonkin kanssa ehdittiin heinäkuussa saada vähän yhteistä lomaa ja ajeltiin länsirannikolle. Tulipahan ensimmäistä kertaa käytyä mm. majakkasaarella.
Lokakuussa vielä poikettiin Kuopiossa ystävien luona.
Suomi on niin kaunis ja monipuolinen maa!






Lapsuusystävän luona Oulussa käväisin maaliskuussa ja hänen kanssaan reissaattin vielä Tallinnaan loppuvuodesta. Kun on pitkä yhteinen historia, on mukavaa nauraa ja herkistelläkin yhdessä. Ja meillä tyttösillähän juttua riittää.





* Kiitollinen olen myös elämänpiiriimme ilmestyneestä veitikasta, Maurista, jota olen täällä ennenkin hehkuttanut.


* Kirjoja olen lukenut kasapäin, samoin neulonut sukkia ja vähän virkkaillutkin. Loppuvuodesta huollatin vanhan saumurini ja olen jälleen kokeillut, miten ompelu luonnistuu.


* Tänä vuonna olen paljon samoillut metsissä, valokuvannut, poiminut sieniä ja marjoja, kuunnellut hiljaisuutta, ollut siellä Luojan edessä. Ja kiitellyt monenmonta kertaa, miten luonto voi hoitaa pientä ihmistä!





* Tämän vuoden kurjiin juttuihin kuuluu se, että olen entisestään altistunut sisäilmaongelmille, hajusteille, tupakansavulle. Aivan yllättäen jouduin vaihtamaan työpaikkaakin sen takia vuorotteluvapaalta palattuani. Onneksi uusi työpiste kuitenkin löytyi ja sinne palaan jälleen toukokuussa.

* Vuoden viimeinen päivä on aurinkoinen, mutta tuulinen. Puiden oksilta ovat lumivaipat tipahtaneet  ja lumi on muutenkin käynyt vähiin.Vihreää nurmea pilkistää sieltä täältä. Ruuan jälkeen lähden - yllätys, yllätys - metsään kävelemään. Luulen pysyväni siellä parhaiten pystyssä, sillä sivutiet ovat jälleen käyneet luistinradaksi.
Joidenkin tuntien päästä siirrytään uuden vuoden puolelle. Onneksi tulevat päivät ovat vielä hämärän peitossa emmekä voi tietää, mitä ne pitävät sisällään. Suunnitelmia voi olla; aika näyttää, toteutuvatko ne.


Kiitos Sinulle, blogilukijani tästä vuodesta! Kiitos kaikista kommenteista, kannustuksesta, ideoista! Olkoon vuodenvaihteesi turvallinen, tuleva vuosi onnellinen! 💖