sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

RIIKAAN TUTUSTUMASSA

Pääsääntöisesti saimme matkustaa kuumana hehkuvan auringon alla, mutta pari sadekuuroakin saimme niskaamme; toisen niistä Riikassa. Ilta alkoi hämärtää ja sadepilvet tekivät maisemasta harmaan, mikä valitettavasti näkyy myös kuvissa.

Muistoja Neuvosto-Latvian ajoilta. Jyhkeät graniittisotilaat paksuissa mantteleissaan tarkastelevat ohikulkijoita vaiteliaina.

Varmaan yksi kuvatuimmista rakennuksista Riikassa: Mustapäiden talo. Se on rakennettu alunperin 1300-luvulla, kärsi pahoja vaurioita toisen maailmansodan pommituksissa ja lopulta Neuvostoliiton miehittäjät purkivat koko rakennuksen (kamalaa!).  Se kuitenkin rakennettiin uudelleen 1990-luvulla Riian kaupungin 800-vuotisjuhliin.




Riikan historialliselle aukiolle saavuttuamme meitä odotti iloinen yllätys! Kansainvälinen Puddy Bears-näyttely oli koottu kaiken kansan iloksi. Löytyipä sieltä myös Suomen oma karhu!







Hiljaista tanssikansaa kaupungin puistossa. Aika suloisia kuitenkin.

138 metriä korkea Vapauden patsas kunnioittaa vapaussodassa kaatuneita uhreja.
Ilta hämärtyi nopeasti ja pitkän ajomatkan rasitukset painoivat matkalaisia. Hyppäsimme taksiin ja ajelimme takaisin hotelliin. Suihkun jälkeen oli mukavaa pujahtaa lakanoiden väliin unta houkuttelemaan.

                                                             *     *     *     *     *

Uusi aamu, uudet kohteet! Kello yhdeksältä oltiin jo Latvian kansallisen kasvitieteen puutarhassa Salapilsissä, jossa järjestettiin Ruusujen päivä ja markkinat. Taisi olla puutarhaihmisten paratiisi.








Aika moni matkalaisista osti markkinoilta kassikaupalla taimia, mutta siirryttiinpä jälleen uuteen paikkaan eli Baltezersin taimimyymälään, josta tehtiin uusia löytöjä. Itse tyydyin kuljeskelemaan ihanan vihreyden keskellä ja keskityin kuvaamaan perhosia, joita lenteli alueella runsain määrin.







Latvian ja Viron raja ylitettiin kolmen jälkeen ja neljältä oli jälleen uusi pihakierros. Se oli yksi mielikuvituksellisimmista pihoista ja esimakua saat siitä täältä. Oma kuvapostaukseni tulee lähipäivinä...

lauantai 21. heinäkuuta 2018

KUKKASTEN KESKELLÄ

Lyhyeen lomaani mahtui lyhyt lomareissu Viroon ja Latvian Riikaan.Viikko sitten torstai-aamuna
lähdin Jyväskylän puutarhaseuran järjestämälle teemamatkalle eli kävimme matkan aikana todella monessa erilaisessa puutarhassa, niin rahalla valmistetuissa upeissa pihoissa kuin myös esimerkiksi vaatimattoman iäkkään pariskunnan kukkaistarhassa. Lisäksi ehdimme poiketa myös parissa kasvimyymälässä sekä kukkamessuilla. Loppumatkasta auton säilytystila oli matkalaukkujen lisäksi täynnä kukkasia ja joidenkin kukat pääsivät myös bussitilan penkeille vieruskaveriksi. Koska itse olen noviisi tällaisella matkalla, mukaani tarttui vain kolme päivänliljan tainta ja matkan lopuksi arvonnassa voittamani pensas.

Piha numero yksi Tallinnassa:



Piha 2: merenrannan tuntumassa oleva upea paikka, jonka luomisessa ei ole rahaa säästetty. Taimet on tuotu Hollannista ja puutarha suunniteltu viimeistä piirtoa myöten täydelliseksi.


                       

Ensimmäinen matkapäivämme kääntyi iltaan.Majapaikkamme, kylpylähotelli Laulasmaa Spa sijaitsi ihan meren tuntumassa, joten illallisen jälkeen oli suloista suunnata askeleet rannalle ja huljutella matkan aikana turvonneita nilkkoja meren lempeissä laineissa.

Uusi aamu valkeni ja lähdimme ripeästi liikkeelle jo heti aamusta. Perjantaista (13.7.) tulikin pitkän ajomatkan päivä, kun bussi suuntasi kohti Latviaa. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Järvakandissa, jossa juotiin leivoskahvit. Kahvilan pihapiirissä oli ihastuttava lasimuseo, joka oli kyllä pakko kuvata, vaikkei siellä ehdittykään käydä,


sillä seuraava pihakäyntimme oli sovittu puoli yhdeksitoista. Meitä vastassa oli suloinen, iäkäs pariskunta, joiden pihapiirissä kasvoi hyötykasvien lisäksi useita satoja eri lajikkeita kukkasia, erityisesti erilaisia päiväliljoja.

Eläväisen mummon tulkkina toimi oma tytär.


Ja tässä vain osa Koidun kukkasista! Uskomatonta, mutta mummo osasi nimetä kaikki kasvinsa ja kukkalajikkeet!

Riikassa olimme varhaisalkuillasta ja majoituimme hotelliimme. Mahdollisuus olisi ollut mennä hotellin vieressä olevaan kasvitieteelliseen puutarhaan, mutta valitsimme matkakumppanimme kanssa Riikan vanhaan kaupunkiin tutustumisen. Ratikalla matkattiin n. neljän kilometrin matka ja pidettiin samalla sadetta. Kaunis kaupunki ansaitsee kuitenkin oman postauksensa.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

PIENET KENGÄT PIENIIN JALKOIHIN

Pieni Lintu-blogissa on jälleen hauska haaste: KENGÄT.
Kannanpa korteni kekoon ja kuvausta varten pengoin vintin kätköistä kolmet pikkukengät, joilla on todella paljon tunnearvoa.


Olin varmaan 3-4-vuotias, kun perin äitini sisaren Sirkan kansallispuvun ja minulle hommattiin pukuun sopivat kiiltonahkaiset solkikengät. Muistan vieläkin, miten tuntui hienolta kulkea näissä kengissä, kun niitä harvoin sai käyttää. Kenkien numero on 27 ja taisin käyttää niitä niin pitkään, että kengät jo puristivat kasvavaa jalkaani. Äiti onneksi säilytti nämä tallessa; miksi minä ne hävittäisin?


Aikaa myöten minustakin tuli äiti kahdelle pojalle. Esikoinen sai ensimmäiset 22-numeroiset kenkänsä vähän alle vuoden ikäisenä ja ne jalassaan pikkumies tepsutti opetellessaan kävelemään. Reilut kolme vuotta myöhemmin pikkuveli peri kengät ja askelia kertyi lisää. Kahden pojan jäljiltä kenkien kärjet ovat hellyttävästi kuluneet. Ei näitäkään voi hävittää!

Esikoisen jalan kasvettua hommattiin uudet kengät, kaksi numeroa suuremmat. Nämä kengät jalassa esikoinen oli myös isomummunsa hautajaisissa kesällä 1992. Totta kai kuopus peri myöhemmin nämäkin kenkäset.

Aikaa on kulunut, jalat ovat kasvaneet. Niin sen pitää ollakin!

Muiden haasteeseen osallistuneiden kenkäkuvia löydät täältä.

                                                                                        Pieni Lintu - MakroTex challenge