lauantai 9. maaliskuuta 2019

FARKUISTA TUUNATTUA

Käväisin pitkästä aikaa katsomassa Galleria Sarán näyttelyä Laukaassa. Viime kuussa esillä oli upeita huovutustöitä (joihin en valitettavasti ehtinyt käydä tutustumassa, mutta näin juttua lehdessä), nyt näytteillä on vanhoista farkuista tuunattuja tuotteita. Kädentaitaja Anilyn Okulovin käsityöt ihastuttivat kauneudellaan, mutta erityispisteitä saa tietysti se, että materiaali on kierrätettyä. Okulov tukee myös työstä saaduilla tuloilla lähetystyötä Etiopian orpolasten hyväksi.









Pitssi keventää mukavasti muuten niin rouheaa farkkukangasta.


Farkuista tehtyjä rukkasia en ole aiemmin nähnytkään. Nämä rukkaset on valmistettu Ompelimo Farkkusaumassa.



Itse tein nuoruudessani suuren sängynpeiton vanhoista farkkupaloista, mutta muuten en ole farkkuja hyödyntänyt vaan pistänyt ne kierrätyskeräykseen. Entä Sinä?

perjantai 1. maaliskuuta 2019

KANTAVILLA HANGILLA

Illalla jo alkoi lämpötila laskea ja aamulla olikin sitten jo toistakymmentä astetta pakkasta. Maaliskuun ensimmäisen aamun aurinko houkutteli minut ulos ja hangenkuorille. Joka vuosi on aika riemullista päästä kokeilemaan hankikantoa aivan kuten lapsenakin. Mikähän siinä niin mukavaa onkin?




Hupsista! Hankihan on vähän revennyt.


Muutakin ympäristöä oli kiva tarkkailla. Talitintit säestivät kulkijan askelia.




Puuvanhuksella on vihreä villasukka


ja iäkäs koivu on kasvattanut kylkeensä muhkean pahkan.


Läheisen lammen jäälle on joku jättänyt käyntikorttinsa.




Pehmeät pajunkissatkin jo kiipeilevät vitsoihin



ja varjot värittävät hangenkuoren viirukkaalla matolla.


Ihanaa: maaliskuu maata näyttää! Kevät on täällä!



torstai 28. helmikuuta 2019

SUOMALAISEN PÄIVÄ

Oletko tietoinen, että Suomalaisen kirjallisuuden seura on kerännyt arkistoonsa tavallisten suomalaisten lähettämiä päiväkirjamerkintöjä, jotka koskevat helmikuun toista päivää? Ensimmäisen kerran kirjoituksia pyydettiin 2.2.1999, seuraavat kymmenen vuotta myöhemmin ja jälleen tänä vuonna  eli 2.2.2019. Vielä tämän päivän aikana ehdit lähettää muistosi, mikäli olet kirjannut helmikuun toisen päivän tapahtumat muistiin. Ohjeet löytyvät täältä.

Tänä vuonna osallistuin itse ensimmäistä kertaa kampanjaan, vaikka mitään erityistä ei ko. päivänä tapahtunutkaan. Itse asiassa podin flunssaa (kuten valitettavasti nytkin 😔) ja vietin ison osan päivästä peitteen alla. Tosin tapahtuihan toki jotain muutakin ja sain kirjoitettua muistojani kahden A4:n verran.

Innostuin vielä tilaamaan SKS:n verkkokaupasta kirjan, joka koostuu 99 suomalaisen tarinasta vuodelta 1999. Kaikkiaan päiväkirjamerkintöjä kertyi tuolloin 24000 henkilöltä. Taidamme olla kirjoittavaa kansaa.



 Minusta tällaisen arkiston kokoaminen on todella upea juttu!
Kirjaa luin suorastaan ahmimalla, sillä oli hauskaa huomata, miten monenkirjavaa päivää tässä maassa elettiin samanaikaisesti. Tietysti päiväkirjamerkinnöistä välittyy myös ajankuvaa: millaisia tv-ohjelmia ihmiset sinä päivänä katsoivat (aika moni tuntui katsovan Thilia thalia tallallaa- ohjelmaa), mitä suuria uutisia hämmästeltiin (mm. lennonjohtajien lakko palkkavaatimustensa takia), montako markkaa ( Elettiin aikaa ennen euroja!) maksoivat kaupassa tehdyt ostokset ja millainen säätila oli eri puolilla Suomea. Aika monessa kirjoituksessa kerrottiin ministeri Johannes Virolaisen syntymäpäivistä ja päivänsankarin sekä Kyllikki-rouvan haastattelusta aamu-tv:ssa.


Kirjaan on koottu tekstejä eri puolilta maatamme ja osin myös juuri sillä hetkellä reissaavilta suomalaisilta. Ikähaitari ja ammattien kirjo on melkoinen. Nuorin muistikuviaan jakava oli 6-vuotias, vanhimmat yli 9-kymppisiä. Osa kirjoittajista on ollut siis jo eläkkeellä, osa on opiskellut, joku kirjoittaa työttömän päivästä. Yllättävän aktiivisia kirjoittajia ovat tuolloin olleet  maanviljelijät ja emännät, opettajat ja hengellisen työn tekijät.



Kirjan tekstit on rytmitetty maakuntien mukaan, mutta omat "kehykset" on laadittu myös matkalla tai ulkomailla olleiden suomalaisten teksteille. Päivä pääkaupunkiseudulla on  hyvin erilainen kuin tunturien kupeessa pohjoisessa asuvan kirjoittajan päivä.


 Itse asiassa jään mielenkiinnolla odottamaan tämän vuoden teksteistä koottavaa kirjaa. En todellakaan odota muistojeni pääsevän kirjan sivuille, mutta aion hankkia teoksen joka tapauksessa sen ilmestyttyä painosta. On hauskaa lukea, mitä joku muu teki sinä päivänä, jona itse köhin ja palelin peitteissä ja jona esikoiseni haki lahjapaperia lainaksi saadakseen kummitytön lahjan paketoiduksi. Lukiko joku muu samat uutiset aamun sanomalehdestä ja söikö iltapalaksi jugurttia marjojen kera? Katsoiko kenties nauhoituksen edellisillan saksalaisesta sarjasta The same sky, kuten minä tein?


Mitä Sinä mahdoit tehdä 2.2.2019? Vieläkö muistat ja kirjoititko silloin päiväkirjaa?

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

JÄÄTÄ JA LUNTA

Meille on jo muodostunut perinteeksi käydä Hitonhaudalla ainakin kerran talvessa. Ystäväpariskunnan kanssa toteutimme retken eilispäivän auringonpaisteessa (ja ihanaa: tänäänkin aurinko paistaa täydeltä terältä). Moni muukin oli päätynyt samaan retkikohteeseen, sillä sekä laavulla että metsäpolulla oli melkoinen liikenne.


Harisen laskupuro ei jäädy kovillakaan pakkasilla.



Kahden kilometrin kävely rotkon pohjalle taittui mukavasti, sillä suuresta lumimäärästä huolimatta polut olivat tamppautuneet monien askelten alla kivikoviksi.



Tällä käynnillä olikin hienoinen yllätys, että ensimmäinen suuri jääpaasi puuttui. Liekö johtuu edelliskesän kuivuudesta ja vesivirtojen ehtymisestä? Vuodet eivät todellakaan ole veljeksiä!




Onneksi edes toisella kallioseinämällä vesi virtaa ja alati muovaa jäistä taideteosta. Yksityiskohdissa riitti kuvattavaa.










Kallioseinät itsessäänkin ovat hyvin kuvauksellisia. Nyt ne olivat harmaan kuuran peitossa, mutta keltainen jäkälä antoi mukavia väriläiskiä muuten melko värittömään ympäristöön. 



Paluumatka alkaa...


Hups, tälle haavalle on käynyt köpelösti.



Eihän se ole retki eikä mikään, jos ei juoda kupposta kuumaa ja paistella makkaraa! Muistoksi saatiin vaatteisiin  savun suloinen tuoksu. 



Yle Areenasta löytyy ohjelma Metsien kätkemä. Täältä löydät linkin ohjelmaan ja pääset kurkistamaan kesäiseen Hitonhautaan suurin piirtein kohdalta 15.00 min. Shamaanijutut jääköön omaan arvoonsa, mutta Hitonhaudan rotkoa on mielenkiintoista katsoa ylhäältä päin kuvattuna. Suosittelen katsomaan!

Aurinkoista sunnuntaita Sinulle! Tästä ei voi ulkoilusää paremmaksi tulla!😎