PEHMEETÄ TOUHUA

Käväisin viime perjantaina taas pitkästä aikaa Suomen käsityön museossa, jossa on aina aivan ihania, erilaisia, puhuttelevia ja hykerryttäviä näyttelyitä. Siksipä minusta on tullut ihan käsityömuseofriikki!
Ja museoonhan on kiva mennä kaverin kanssa, että voi jakaa kokemaansa. Sovin treffit toisen innokkaan museokävijän eli Ritan kanssa ja annoimme kameroille kuvattavaa.

Museolla on tällä hetkellä näyttely nimeltä Pehmeetä touhua, joka sisältää eri pohjoismaisten tekijöiden käsitöitä.

Pehmeetä touhua näyttää mitä tapahtuu, kun käsityö ei pysy kuosissaan, vaan villiintyy tekniikoiden ja materiaalien ilotteluksi. Itseilmaisun rinnalla kunnioitetaan kuitenkin sitä tinkimätöntä taitoa ja uutteruutta, jota hitaat ja työläät käsityötekniikat tekijältään vaativat. Teosten tekniikat ulottuvat pehmeästä tekstiilikäsityöstä keramiikkaan ja puunveistoon.
Suomen käsityön museon luovuuden ääriä haastava outsider-käsityötaiteen näyttely julistaa käsityötekniikoiden ilmaisuvoimaa, uskallusta ja yksilön itseilmaisua. Pehmeetä touhua -näyttely rikkoo käsityötradition rajoja ja yllättää katsojansa tuomalla esiin käsityöperustaista taidetta perinteisen taidekentän ulkopuolelta ympäri Pohjoismaita.
Pehmeää touhua puolustaa pehmeitä arvoja taiteessa. Outsider-taide viittaa taiteen marginaaleihin, kuten ITE-taiteilijoihin ja erityistä tukea tarvitseviin taiteilijoihin. Näyttely julistaa, että taide kuuluu kaikille, eikä ole vain yhtä oikeaa tapaa tehdä teoksia. Jokaiselle kuuluu yhdenvertainen oikeus ilmaista itseään kuvataiteen ja luovan taidekäsityön avulla (http://www.craftmuseum.fi/nayttelyt/18_pehmeeta_touhua.htm)

Magnus Östling, Ruotsi: ristipistotöitä, joissa on kuvattu naapurimaan eri maakuntia.

Elisa Kärjä, Suomi: mikä autuas ilme, kun käsityön tekeminen on niin kivaa ja rentouttavaa. Onkohan omakuva?

Kenneth Rasmussen, Tanska. Tuonne teki mieli sukeltaa! Toisaalta mietin, mahtoiko tekijällä olla hartiat jumissa ja ranteissa jännetupintulehdus tuon urakan jälkeen.

Muovikasseista virkattu massiivinen installaatio

Rautalangasta on väännetty aforismeja.

Paul Gustafsson, Suomi

 Ragnar Hermannsson, Islanti. Puisevaa porukkaa. Liekö samasta puusta veistettyjä? 😉

Eini Saukkonen, Suomi: Lasinpalasista koottu pöllö vartioi tiukasti pölkkynsä päällä.

Seppo Laatunen, Suomi. Vähän niin kuin vaivaisukko, mutta ei sittenkään.

 Mirjami Rautio, Suomi.

Eini Saukkonen, Suomi. Tämä kierrätyslasista tehty riikinkukko mykisti komeudellaan.

Helinä Savonen, Suomi ja "Suarjärvi" (= Saarijärvi). Nämä pehmeäpäät saivat hymyn huulille.

Torsten Lundmark, Suomi. Mennyt aika on ihanasti ikuistettu ja veistetty puusta.

Jyri Rastas, Suomi. Onko tämäkin vähän jo mennyttä aikaa?

Lauri Mäkäräinen, Suomi. Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen...

... ja ujo (vai pissahädässä oleva) jänöjussi samalta tekijältä.

Anna Lappalainen eli Kellokosken prinsessa, Suomi. Prinsessa ehti kirjailla monenmonta taulua värikkään elämänsä aikana.

Johanna Seppä, Suomi. Ihan mahtavasti ideoitu taideteos!

Näyttelyssä käyntiä käytiin sulattelemassa vielä kahvikupposen ääressä, mutta sen tarinoinnin taidan jättää seuraavaan postaukseen. Nyt paistaa aurinko niin ihanasti, että lähden koneen äärestä puutarhatöihin ja kuuntelemaan linnunlaulua. Pääskysetkin ovat jo saapuneet. On siis melkein kesä! 😊


Lämpimästi tervetuloa lukijoiden joukkoon, Kirjarakkautta! 💚

JULIA JA ROMEO

Viikonloppuna matkustin pääkaupunkiin ystäväni kanssa. Matka taittui leppoisasti junan kyydissä istuen ja sukkaa kutoen ja pienet torkutkin taisin ottaa, sillä edellinen yö oli jälleen katkonainen.
Helsingissä paistoi lauantaina aurinko ja kaupunki näytti meille kauniit kasvonsa. Ihan umpimähkään emme lähteneet reissuun, sillä olimme jo ajat sitten tilanneet liput Kansallisteatteriin, jonka ohjelmistossa on tällä hetkellä Shakespearen näytelmä Julia ja Romeo. Ja juuri nimeonomaan näinpäin eikä siis Romeo ja Julia! Johtuneeko nimien keikauttaminen toisinpäin siitä, että tässä rakkauskertomuksen versiossa Julia on aloitteellisempi ja räväkämpi kuin herkkä runopoika Romeo?

Kuvakaappaus Kansallistetatterin sivulta.

Näytelmän rooliessa on useita kokeneita näyttelijöitä kuten Sanna-Kaisa Palo Julian imettäjänä, Katariina Kaitue rouva Capulettena ja Kristo Salminen pappina, mutta yhtään vähäisempää roolisuoritusta eivät tee nuoret teatterikorkeakoulun opiskelijat Olli Riipinen Romeona ja Satu Tuuli Karhu Juliana. Karhu hyppäsi Julian rooliin vasta tammikuussa, vaikka muut olivat alottaneet harjoitukset jo marraskuun puolella. Upeasti nuori neitonen kuitenkin suoriutui vaativasta roolistaan ja hänen osaamistaan ovat ihmetelleet myös näytelmän kokeneemmat konkarit.

Laukaasta kotoisin oleva Olli Riipinen Romeona oli aivan loistava! Hän eläytyi rooliin niin vaikuttavasti, että usein kyyneleet karehtivat hänen silmissään ja kyynelsilmin hän otti myös aplodit vastaan. Niin herkkää ja koskettavaa!

No, muuhun Helsinkiin tutustuminen jäikin vähäisemmäksi, mikä ei sinänsä harmittanut yhtään. Syömässä käytiin ja teatterin jälkeen mentiin nukkumaan läheiseen hotelliin.

Pari postikorttia kirjoitin postcrossingystäville.

Ja sunnuntaina juna vei meidät takaisin Jyväskylään sateisesta Helsingistä. Kiva tämmöinen pikapyrähdys pääkaupunkiin!

Ja ps: suosittelen ehdottomasti käyntiä Kansallisteatterissa Juliaa ja Romeota katsomassa! Olin vaikuttunut näkemästäni!

IKIAIKAISTA

Enpä ole tainnut kovin paljon tehdä päivityksiä erilaisista tuotteista, mutta nyt on melkein pakko esitellä Vellamo -lähdevettä jo ihan pullon muotoilun takia. Tämä ei ole kuitenkaan sponsoroitu mainos! Puoliso sai viime viikolla naapurilta pari näytepulloa raikasta lähdevettä ja toden totta hyvältä se maistuikin. Suomessahan juodaan maailman puhtainta vettä suoraan hanastakin, mutta sitten on vielä erikseen maan syvyyksistä pulppuava lähdevesi, jota myydään jonkin verran maailmanmarkkinoillekin. 

Vesi pulppuaa ikiaikaisista lähteistä syvältä maan uumenista.

Vesipullothan ovat yleensä standardimuotoisia, pyöreitä, mutta tämä pullo on suorastaan designea. En ole koskaan aiemmin törmännyt neliskanttisiin pulloihin. Kaiken lisäksi pullon yhdellä sivulla on kuin vesivana, joka tekee pullosta todella kauniin.

En  koskaan osta vesipulloja (paitsi ulkomailla ollessa ja sekin harmittaa), koska hanastakin saa vettä. Lisäksi minua huolestuttaa maailmaa saastuttava muovijäte. Suomessahan kierrätys onneksi toimii melko hyvin ja sen soisin lisääntyvän myös muualla. Pullossa kierrätysteksti on hyvin esillä.

Saapa nähdä, nouseeko tämä pullotettu suomalainen lähdevesi maailmanmaineeseen. Nostetta sillä ainakin on, kun se pääsi formulakisojen vipjuhlien juomaksi Singaporessa.

                     

HANGENKUORILLA

Tällä viikolla on saatu nauttia hangenkuorista. Tiistaiaamuna eskareitten kanssakin aloitettiin päivä juoksemalla hangilla ja oli meillä hauskaa!

Tänä aamuna päätin lähteä jo heti kahdeksan jälkeen kokeilemaan hankien kestävyyttä ja mennä myös metsään. Peipposten pirteä laulu siivitti askelia ja kuuluipa myös tutun joutsenparin äänekäs kosiskelu läheisen lammen jäältä. Tuoksukin oli niin keväinen, juuri sellainen, jonka voi aistia melkein vain muutamana päivänä vuodessa.

On kintuilla mittaa, mutta pää on huolestuttavan pieni. 😉 Kiitos, aurinko, pitkistä varjoista,

joita piirsit myös lammen jäälle.

Kahdeksan aikaan lätäköt olivat vielä jäässä, mutta parin tunnin kuluttua tiet olivat jo lieruna.  Äkkiä lämpötila kohoaa, kun aurinko jo lämmittää mukavasti.

Metsän ahkera työmies on tainnut eilen tehdä nokallaan koloja puunrunkoon, sillä sen verran tuoreelta jäljet näyttivät. Löytyiköhän kuoren alta murkinaa?

 Kuinka kaunis on kuusenkävyn suomupinta!
Päätin käydä tarkistamassa myös kotimme lähellä olevat kalliot ja niiden kylkiä pitkin valuvat vesivirrat. Täällä hanget eivät sitten kantaneetkaan vaan upposin välillä polviani - ja kerran jopa nivusia - myöten lumeen. Jyrkällä rinteellä liikkuessa oli muutenkin oltava varovainen, mutta kyllä tuolla kannatti käydä. Kuvaan ei voi valitetttavasti vangita kallioiden jylhiä seinämiä; pieneksi tuolla itsensä tuntee.

Enpä ole koskaan aiemmin hoksannut, että vuorta vartioi Kivikasvo. Siinä se seisoo hiljaisena ja liikkumattomana tukka silmillä, nenä (tähän aikaan vuodesta) vuotaen, mutta korva tarkkaavaisesti höröllä. Kuinkahan kauan se on seisonut sijoillaan? Jääkaudestako asti?

 

Auringonlämpö on saanut vedet virtaamaan lumien sulaessa ja kallioille on muodostunut komeita jäätyneitä vesiputouksia. Eivät ne vedä vertoja Hitonhaudan jääpaasille, mutta komeita nämäkin ovat.

Sisäinen lapseni vaati päästä leikkimään!

                                                             Sydämellistä viikonloppua!