Ystäväni Liisan kanssa ajeltiin taidenäyttelystä ja hetken mielijohteesta päätettiin vielä käväistä Vuonteen alppiruusupuistossa. Monena vuonna olen ajatellut käydä siellä, mutta vielä ikinä en ole retkeä toteuttanut. Hyvä siis, että se nyt toteutui. Tuli kaksi kärpästä yhdellä iskulla!
Vuonteen Alppiruusupuisto, varsinaiselta nimeltään Marjatan alppiruusupuisto, on kasvigeenivarannollisesti arvokas alue ja sen kunnosta huolehtii Jyväskylän puutarhaseura.
" Marjatan alppiruusupuisto hyväksyttiin vuonna 2020 Kansalliseen
kasvigeenivaraohjelmaan. Laukaan alppiruusut ovat arvokas osa
suomalaisten viherrakentamiskasvien geenivaroja ja nyt kansallisen
kasvigeenivaraohjelman varmuuskokoelma. Alppiruusujen toivotaan saavan
kasvaa alueella rauhassa." (https://www.laukaa.fi/asukkaat/kulttuuri-ja-vapaa-aika/puistot/marjatan-alppiruusupuisto/#4a4d51f5)
Mäntykankaalla, puolukanvarpujen ja suopursujen lomassa on ihania, erivärisiä alppiruusupuskia. Polut ovat helppokulkuisia ja maasto tasaista kulkea. Koska alue on ihan Tarvaalantien varressa, ei tarvitse edes poiketa pitkää matkaa autolta päästäkseen melkein satumaailmaan.
Pienet ja vaatimattomat suopursut elävät sulassa sovussa ruusujen kanssa.
Mutta niin vain oli, että pienet, inisevät ja verenhimoiset itikat ajoivat meidät aiottua nopeammin pois "satulaaksosta". Reissun jälkeen kinttuni kihisivät kutisevista paukamista. No, joka tapauksessa sain nyt nähdä ja kokea kaunista kukintaa metsikön keskellä. En pettynyt!