Perjantaina Taulumäen kirkossa pidettiin Karjalainen messu ja messukansaa oli kirkontäydeltä. Osa joutui jopa seisomaan, vaikka penkeissäkin istuttiin kylki kyljessä. Komeasti laulut kajahtivat ja kirkkoväki oli pyynnöstä pukeutunut kansallispukuihin ja fereseihin. Messuun voi "päästä mukaan" juhannuspäivänä tv 1:n kautta klo 10.00.
Lauantaina Paviljonki (jossa muuten pidettiin edellisviikonloppuna Perussuomalaisten puoluekokous) täyttyi puheensorinasta, iloisista tapaamisista, näytteilleasettajista ja myyntikojuista, musiikista, näyttelyistä ja eri karjalaseurojen pisteistä. En tiedä, ovatko karjalaiset oikein erityisen kilpailuhenkistä väkeä, sillä kilpailujakin juhlien aikana pidettiin niin kyykässä, käsitöissä kuin piirakanleivonnassa. Piirakanrypyttäjiä oli melkoinen joukko, nuorimmat alle 5-vuotiaita. Eikä se piirakanteko ollut pelkästään naisten juttu, sillä kilpailuun osallistui myös miehiä ja poikia. Hienoa!
Upeita käsitöitä oli esillä ja palkintoja ja kunniamainintoja jaettiin. Tätinikin osallistui käsityökisaan jälleen kerran ja sai ensimmäisen palkinnon kirjopoiminta- ja nypläyspitsiliinallaan. Onnea Vuokolle!
Eri maakuntien leipiä (ja erilaisia leivänmalleja) oli koottu näytteille.
Sortavalan maalaiskunnasta äiti joutui lähtemään evakkoon kaksi kertaa ja sinne rajan taaksehan se lapsuuskoti jäi.
Kansallispukukavalkadi keräsi salin täyteen. Yli kahdeksankymmenen puvun seikkaperäisessä esittelyssä saimme kuulla Suomen eri aluiden kansallispukujen historiasta sekä nähdä pukujen alueelliset erot. Kansallispuku juhlavaatteena on tekemässä uutta tulemistaan ja myös tällä vuosituhannella on julkaistu ja valmistettu aivan uusia pukuja.
Lauantain avajaisjuhlissa sukulaistytöt Suvi ja Sanna soittelivat sujuvasti sirmakkaa.
Mahtoiko joku Teistä olla mukana näissä juhlissa?
