Olen löytänyt lukemisen ilon monien hiljaisten vuosien jälkeen. Reilun vuoden ajan olen suorastaan ahminut erilaista kirjallisuutta, mutta päällimmäisinä ovat olleet hengelliset kirjat sekä historialliset romaanit ja henkilökuvaukset. Nyt kun olen jälleen vuorotteluvapaalla, minulla on oikeastaan ollut ruhtinaallisesti aikaa lukemiseen. Pääasiassa luen aamuisin ja iltaisin ja joskus kirjan äärellä vierähtää ihan huomaamatta parikin tuntia, kun ei tarvitse huolehtia töihinlähdöstä.
Kirjasto on jälleen ollut hyväksi avuksi, vaikka teoksia onkin saanut jonottaa.
Luin jo aiemmin Maarit Tyrkön kirjan
Tyttö ja nauhuri, joten ehdottomasti halusin tutustua myös hänen toiseen kirjaansa
Presidentti ja toimittaja. Jo ensimmäisessä kirjassa tuli selväksi, että Tyrköllä ja Kekkosella oli erittäin läheinen suhde ja tässä jälkimmäisessä teoksessa asia selventyy entisestään. Tyrkkö on presidentin uskottu henkilö, mikä tulee selväksi kirjaan merkittyjen puhelinkeskustelujen ja kirjeiden kautta. Hän saa presidentiltä ns. sisäpiirin tietoa Suomen ulko- ja sisäpolitiikasta, mutta osoittautuu myös luottamuksen arvoiseksi. Lähes poikkeuksetta Tyrkkö matkustaa Kekkosen seuralaiseksi tänne Laukaaseen, Rikhard ja Aimi Sotamaan luo, tosin aina eri kyydeillä. Kirjassa onkin kerrottu lukuisista hiihto- ja kalareissuista
Laukaaseen ja Konnevedelle ja Tyrkkö selvittää seikkaperäisesti mm. mitä ruokaa Aimi heille kulloinkin valmisti (mikä tietysti vähän jo ihmetyttikin: oliko ruokalajit lueteltava joka vierailusta erikseen). Kekkonen tuntui olevan -70- ja -80-lukujen vaihteessa kahden naisen loukussa, sillä pitkäaikainen rakastettu Anita Hallama piti tiukasti kiinni presidentistä ja suorastaan tuntui tyrkyttävän itseään, vaikka Kekkonen olisi halunnut katkaista suhteen. Rakkauskirjeet Tyrkölle tuovat asian esiin.
Kirjan loppua kohden aloin tuntea sääliä vanhenevaa presidenttiä kohtaan. Kekkonen olisi ollut valmis luopumaan päämiehen tehtävistä, mutta monista, eri puolueiden pyynnöistä johtuen hän suostui vielä yhden kauden presidentiksi surullisin lopputuloksin. Kekkosella oli ollut jo pitkään aivoverenkirtohäiriöitä, jotka pahenivat entisestään Islantiin suuntautuneella kalareissulla. Muisti alkoi pätkiä ja kunto heikentyä. Terveydentila romahti ja Kekkonen joutui lopulta luopumaan tehtävästään. Eipä tiennyt Suomen kansa, mitä kulisseissa tapahtui.
Miksi Tyrkkö kirjoitti kirjan? Siksi, että se oli presidentin toive. Kekkonen oli pyytänyt Tyrkköä arkistoimaan kirjeenvaihdon, nauhoitetut puhelinkeskustelut, lehtileikkeet jne. esittäen toiveen, että Tyrkkö jossain vaiheessa kirjoittaisi
kirjan minusta ihmisenä. Ja totta onkin, että lopullinen tarina on hyvä kuvaus maamme isän hyvin inhimillisestä puolesta. Kirja sisältää myös monia valokuvia, jotka puhuvat omaa kieltään
presidentistä ja toimittajasta.
* * * * *
Näin muutamia aikoja sitten ohjelman
Inhimillinen tekijä, jossa yksi haastateltavista oli Katarina Baer, suomalainen toimittaja, jonka saksalaisen isän vanhemmat olivat natseja. Siitä siis kirjan nimikin:
He olivat natseja. Baer on tehnyt melkoisen urakan selvittäessään isovanhempiensa salattua taustaa. Hän on käynyt läpi arkistoja niin Saksassa, Virossa kuin Liettuassakin, haastatellut aikalaisia mm. juutalaisvainoista sekä vieraillut myös Italiassa, jonne hänen isoisänsä on haudattu kuoltuaan sala-ampujan luodeista.
Baer yrittää ymmärtää, mikä ajoi saksalaisen ukin ja mummin liittymään natsipuolueeseen ja kaiken lisäksi toimimaan aktiivijäseninä, mutta hän painottaa, ettei silti hyväksy isovanhempiensa katsantokantaa ja toimintaa. Kirja on minulla vielä hieman kesken, joten mielenkiinnolla odotan, mihin lopputulokseen natsien pojantytär tulee.
Ja miksikö itse kiinnostuin tästä kirjasta? Varmaan siksi, että juutalaisuus ja toisaalta Saksan kulttuuri ja historia ovat kiehtoneet minua koko aikuisikäni. Holokaustia en ole voinut käsittää niin kuin ei varmaan moni muukaan. On siis mielenkiintoista lukea tavallisista ihmisistä, jotka aivopestään hirvittävän ja tuhoavan aatteen kannattajiksi ja jotka sokeutuvat palvoessaan hirviömäistä johtajaansa Adolf Hitleriä. Arvostan Baeria, että hän halusi selvittää taustansa ja kirjoittaa isovanhempiensa tarinan. Tehtävä ei ole varmaan ollut helppo.
Yhden monista kirja-arvosteluista voit lukea
täältä.
Ovatko nämä kirjat Sinulle tuttuja?
