KEVEÄ KUIN PERHOSEN SIIPI

 

Tänä kesänä olen nähnyt harvinaisen vähän perhosia, mutta tämä ilmiöhän on todettu myös valtakunnallisesti. Onneksi edes muutama perhonen on lennähtänyt pihaan Kallionauhusten houkuttelemina.

Mutta mikähän ötökkä se tämä on, joka tarrautui horsman kukintoon kuin halatakseen?

TUTTUA JA TUNTEMATONTA

Viimeinen lomapäivä ennen töiden alkua kului lähikaupungissa Jyväskylässä. Hyvän ystävän kanssa tuli kierreltyä tuttua kaupunkia, mutta uusia löytöjä tehden. Aina ei siis tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan!

Auton jätimme satamaan ja ihailimme Jyväsjärven maisemaa, Kuokkalan siltaa sekä Kuokkalan kaupunginosaa. Monesti olen ajanut siltaa pitkin, mutta täältäpäin en ole koskaan sitä katsellut.

                      Sillassa kiikkuu yksinäinen Keinuja. Myrskysäällä taitaa saada hyvät vauhdit...

Rantaraittia pitkin kävellen saavuimme lähelle yliopiston rakennuksia ja päädyimme ihastelemaan arkkitehti Wivi Lönnin suunnittelemia puutaloja. Aluella on joskus järjestetty opastettuja kierroksia, yksi niistä löytyy täältä.

    Kaupunki oli täynnä rallikansaa ja tietysti myös ostoskadulle pystytettyjä myyntikojuja...

                                          ... sekä katutaiteilijoita.

Väinönkadulle on levitetty kirjava räsymatto. Ensimmäinen "matto" kului jo pois, mutta tässä värit ovat vielä säilyneet, vaikka tallaajia on varmasti ollut paljon.

  Kävelykierros päätyi takaisin satamaan, jossa vilskettä ja vipinää riitti rallien lähestyessä loppuaan.

 

 Mutta näytti satamassa olevan muitakin huimapäitä! Huh, ihan mahanpohjasta otti, kun katsoi tätä vauhdikasta menoa.


Hetken mielijohteesta hyppäsimme laivan kyytiin ja katselimme kaupungin maisemia vesiltä käsin. Paatti pysähtyi myös asuntomessualueen rannassa.

 Harjullakin vielä käytiin ennen kotiinlähtöä. Kuivuudesta huolimatta kukkaset jaksoivat hymyillä meille satunnaisille matkailijoille.

Loma on siis ohi ja töissä oltu jo kaksi päivää. Kesäiset päivät kääntyvät vääjäämättä kohti syksyä.

TAIDETTA, MUISTOJA, RAJUILMAA

30 vuotta sitten valmistuin ammattiini ja elokuussa sain eskariopen paikan Mäntästä. En ollut koskaan ennen käynyt kyseisessä kaupungissa, kun pakkasin tavarani ja suunnistin uusiin maisemiin. Viivyin kaupungissa 1,5 vuotta, sain elämänkokemusta, tutustuin uusiin, ihaniin ihmisiin ja lähtiessäni säilöin mukavat muistot mieleni sopukoihin.

Keskiviikkona kävin katsomassa tuttuja maisemia. Tehdas seisoi paikoillaan samoin kuin moni muukin rakennus. Mänttä, tai oikeammin Mänttä-Vilppula on  nykyään vahva kulttuuri- ja taidekaupunki ja se välittyy selkeästi myös katukuvasta.
Ystäväni kanssa suunnistin Serlachiuksen taidemuseoon Joenniemeen. Ensimmäiset asuinkuukauteni syksyllä 1984 asuin aivan Joenniemen kartanon kupeessa ja kävin siellä silloinkin. Vanha rakennus on saanut uuden lisäosan, joka sopi yllättävän hyvin miljööseen. Kannattaa käydä katsomassa!

Pieni taiteen katsoja keskittyi hopeoituihin limsatölkkeihin.

Museon uudessa siivessä oli nykytaidetta esillä.  Ihan kaikki teokset eivät sykähdyttäneet, ihmetyttivät kylläkin.
Taidan saada enemmän iloa ja ajattelemisen aihetta entisten mestarimaalareiden ja -muotoilijoiden kätten töistä:

                                               *                *                *                   *

Eilisen aamupäivän helteet ja tukalan kuumankostea sää kostautui iltapäivällä rajuna ukonilmana. Vettä tuli pienessä ajassa 15 ml, lähistöltä kaatui muutamia isoja puita ja sähköt olivat poissa n. yhdeksän tunnin ajan. Miten teillä?