lauantai 24. heinäkuuta 2021

KESÄMATKA KUUSAMOON, osa 1

 Heinäkuun ensimmäisellä viikolla suuntasimme ysävien kanssa Kuusamoon. Oli mukava päästä reissuun, kun tiesi, että luvassa oli monta mielenkiintoista ja hauskaa päivää.

Menomatkalla pysähdyttiin jaloittelemaan Kajaanissa ja ihmeteltiin Hiljaista kansaa Suomussalmella.








Tästäpä sen huomasi, että oltiin tulossa pohjoiseen: 


Maanantaina majoituimme Kuusamon Tropiikkiin ja levottomasti nukutun yön (huoneen lämpötila oli pahimmillaan +29 astetta, koska ilmastointia ei ollut) jälkeen suuntasimme suurpetokeskukseen. Vierailu siellä on ollut monien vuosien haave ja nyt se vihdoin toteutui. Paikan perustaja Sulo Karjalainen ei koronan takia ole ollut opastamassa vierailijoita, mutta hyvän oppaan kuitenkin saimme. Hän jutteli yhtä hellästi karvaisille kavereilleen ja antoi herkkupaloja. Kuuman päivän takia karhut olivat aika noiveita, mutta pääsimme sentään näkemään niitä ihan läheltä. 






Suurpetokeskuksessa on myös kettuja (osasivat piiloutua meiltä), ilveksiä ja koirasusia. 



Kierroksen lopulla alkoi jo kahvihammasta pakottaa. Pitihän sitä samalla maistaa nallemunkkiakin.

 Julma-Ölkylle suunnattiin seuraavaksi. Puoliso lähti Liisa-ystävän kanssa patikoimaan, minä ja Markku-ystävä valitsimme veneretkeilyn kanjonissa. Upeat ja jylhät ovat kalliot, jotka kanjonia ympäröivät.




Tässä yksi syy, miksi en halunnut lähteä patikkaretkelle. Huojuva riippusilta kanjonin yllä ei houkutellut. No, lämpötilakin oli niin huima, että kävely haastavassa maastossa olisi vienyt hirmuisesti voimia.

 Puoliso otti tämän kuvan juuri kyseiseltä sillalta.



Retkeläisiä odotellessa ehdimme Markun kanssa tehdä pienen lenkin luontopolulla.



Topi Tupasvillatonttukin pääsi retkelle Kuusamon maisemiin. Topin tuumailuja matkasta pääset lukemaan täältä.





8 kommenttia:

  1. Teillä oli hieno retki. Kiitos, että pääsimme mukaan katselemaan upeita paikkoja.
    Riippusilta-kuva aiheutti väristyksiä omassa vatsassa. Edes kymmeneen laskemalla sen yli en olisi tainnut kävellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between! Minullakin pelkkä ajatus riippusillalla kävelystä saa pelonsekaisia tunteita aikaan. Turvallisempaa oli katsellasiltaa alhaalta päin. Sillan jälkeen oli kuulemma ollut jyrkkä nousu louhikossa, joten senkin takia oli hyvä, etten lähtenyt poluille.

      Poista
  2. Olettepa olleet ihanalla matkalla! Minullekin tuttuja ovat Hiljainen kansa, Kuusamon Suurpetokeskus ja Julma Ölkky. Mekin teimme risteilyn siellä Julmalla Ölkyllä. Emme kyllä edes tienneet tuosta riippusillasta. Patikkaretkikin olisi kiva, mutta minäkin pelkään riippusiltoja. Sillä risteilyllä näkee upeasti, miten korkeat ne rantakalliot ovat. Myös poroja on aina ihanaa tavata siellä Kuusamonkin suunnalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Risteily oli juuri sopivan ihanteellinen tapa tutustua Julman Ölkyn maisemiin. Porot ovat niin hellyttäviä ja varsinkin ne pikkuiset vasat, jotka emon kyljessä kulkivat. Porojen näkeminen näin keskisuomalaiselle on aika eksoottista, paikalliset eivät varmasti näystä hätkähdä. Kuusamo on upea paikka matkailla.

      Poista
  3. Mukava nojatuolimatka synnyisseutuni nähtävyyksiin.
    Kuusamossa riittää luonto kohteita.
    Ihana reissu Teillä ollut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet saanut kasvaa niin kauniissa maisemissa. Käynti Kuusamossa oli minulle upea elämys. Miten kaunis ja monipuolinen maamme onkaan!<3

      Poista

Kiitos kommenteistasi! Kiva, kun piipahdit Kylätiellä!