KESÄMATKA KUUSAMOON, osa 1

 Heinäkuun ensimmäisellä viikolla suuntasimme ysävien kanssa Kuusamoon. Oli mukava päästä reissuun, kun tiesi, että luvassa oli monta mielenkiintoista ja hauskaa päivää.

Menomatkalla pysähdyttiin jaloittelemaan Kajaanissa ja ihmeteltiin Hiljaista kansaa Suomussalmella.

Tästäpä sen huomasi, että oltiin tulossa pohjoiseen: 

Maanantaina majoituimme Kuusamon Tropiikkiin ja levottomasti nukutun yön (huoneen lämpötila oli pahimmillaan +29 astetta, koska ilmastointia ei ollut) jälkeen suuntasimme suurpetokeskukseen. Vierailu siellä on ollut monien vuosien haave ja nyt se vihdoin toteutui. Paikan perustaja Sulo Karjalainen ei koronan takia ole ollut opastamassa vierailijoita, mutta hyvän oppaan kuitenkin saimme. Hän jutteli yhtä hellästi karvaisille kavereilleen ja antoi herkkupaloja. Kuuman päivän takia karhut olivat aika noiveita, mutta pääsimme sentään näkemään niitä ihan läheltä. 

Suurpetokeskuksessa on myös kettuja (osasivat piiloutua meiltä), ilveksiä ja koirasusia. 

Kierroksen lopulla alkoi jo kahvihammasta pakottaa. Pitihän sitä samalla maistaa nallemunkkiakin.

 Julma-Ölkylle suunnattiin seuraavaksi. Puoliso lähti Liisa-ystävän kanssa patikoimaan, minä ja Markku-ystävä valitsimme veneretkeilyn kanjonissa. Upeat ja jylhät ovat kalliot, jotka kanjonia ympäröivät.

Tässä yksi syy, miksi en halunnut lähteä patikkaretkelle. Huojuva riippusilta kanjonin yllä ei houkutellut. No, lämpötilakin oli niin huima, että kävely haastavassa maastossa olisi vienyt hirmuisesti voimia.

 Puoliso otti tämän kuvan juuri kyseiseltä sillalta.

Retkeläisiä odotellessa ehdimme Markun kanssa tehdä pienen lenkin luontopolulla.

Topi Tupasvillatonttukin pääsi retkelle Kuusamon maisemiin. Topin tuumailuja matkasta pääset lukemaan täältä.