keskiviikko 30. kesäkuuta 2021

LINTUPERHEEN MURHEEN PÄIVÄ

 Olen joskus päivittänyt blogiini pääskysten touhuista. Kovasti ne tuntuvat viihtyvän pihapiirissämme. Tämän alkukesän aikana pääskypariskunta teki pesän vanhan mansardikattoisen autotallini katon alle. Tosi nopeasti ne tuntuivat kyhäävän pesän valmiiksi, hautoivat munat ja jo kotvan kuluttua pesän reunalta kurkisteli poikasten parvi. 

Viimeksi eilen aamuna ihastelin poikasia lapsenlapseni kanssa ja yhdessä katseltiin pääskysten lentosuorituksia. Ne suihkivat ihan läheltä meitä, mutta eivät hyökkäilleet. Ihan kuin olisivat tajunneet, ettei pieni ihmislapsi ja sen mummeli voi olla kovin vaarallista väkeä.

Mutta voi! Iltapäivällä, kun olin menossa pesemään mattoja ulkosaunan terassille ja tapani mukaan vilkaisin pesään päin, huomasin, että pesä olikin poissa! 


Perustukset olivat pettäneet poikasten kasvaessa ja lintusten koti oli kappaleina maassa seinän vieressä. Savesta muotoiltu ulkokuori oli murtunut useaan osaan,  neulasista, Mauri-koiran karvoista ja liekö joutsenten höyhenistä tehty sisäosa oli säilynyt kokonaisena.

 Menin katsomaan pesää lähempää ja melkein astuin yhden poikasen päälle. Toinen poikasista oli pudonnut vähän matkan päähän sisaruksestaan. Ne molemmat olivat elossa ja kyyhöttivät ruohikon seassa. Ihan sydäntä särki katsoa niiden eloonjäämiskamppailua, mutta en uskaltanut koskea niihin, etteivät ne olisi saaneet ihmisen hajua ja tulleet hyljätyiksi. 

Pääskysvanhemmat kiersivät ympärilläni. Ne eivät huutaneet varoistushuutoja, eivät liioin sirkuttaneet, vaan laulu oli jotenkin surumielistä. Myötätuntoisena juttelin niille ja surkuttelin perheen kohtaloa. Välillä ne kävivät istumassa siellä, missä pesä oli sijainnut, välillä pysähtyivät lähelleni räystäskourun päälle.

Aamulla oli kurjaa nähdä, että poikaset olivat tulleet elonsa päätepisteeseen.  Liekö naapurin kissa, joka aika usein kuljeksii pihapiirissämme, oli haistanut poikaset ja pistellyt ne paistina poskeensa. Vain höyheniä oli jäljellä. 

Päivällä lapsenlapseni piipahti isänsä kanssa meillä. Kiertelin tyttösen kanssa etsimässä metsämansikoita ja kas kummaa, huomasimme yhden poikasen olevan elossa. Siinä kaksi pientä lasta - ihmisen ja lintusen - katselivat toisiaan hyvän tovin ja ihan hiljaa. Kunpa edes tämä pikkuinen linnunpoikanen voisi vielä jossain vaiheessa nousta siivilleen. 






19 kommenttia:

  1. Tosi surullinen tarina, meidänentisen asuintalon vieressä on tyhjä talo,jossa pääskysten pesät on olleet monia vuosia, ennen kuin pääskyset ehtivät tulla, niin varpuset valtaa pesät. Nuo savimajat tosiaan on olleet ainakin 5 vuotta, vanhassa talossa on paremmat kiinnikkeet savelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se niin surullista!
      Makasiinirakennus, johon pääskyt tekivät pesän, on myös hyvin vanha, mutta jostain syystä perustukset eivät pitäneet.

      Poista
  2. Onpa surullista kuulla lintujen kohtalosta. Voi pikkuisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin ihan sieluun sattui! Elämä voi olla julmaa. :(

      Poista
  3. Luonto on välillä aika armotonta.
    Surullista.

    VastaaPoista
  4. Voih näitä luonnon surullisia tapahtumia.
    Jos oikein tulkitsen,niin taitaa olla haarapääskyjä?
    Tervapääskyhän ei pysty ruokkimaan poikastaan maassa ja maahan pudonneita poikasia kehoitetaan auttamaan,mutta haarapääskyllä näyttää olevan kyllä maassa liikkumiseenkin soveltuvat jalat?Ehkä tuolla pojalla on pienet selviytymismahdollisuudet,jos emot syöttävät ja kissa tai muu ei sitä huomaa.
    Voi pieniä raukkoja.
    Tänä kesänä on eteen tullut paljon lintukohtaloita.
    Yhdellä sääksen pesällä(live kamera) korppi rusikoi yhden poikasen hengiltä,yritti toista ja oli aiemmin tiputtanut ilmataistelussa emon maahan.Itkin kun katsoin,kuinka poikanen väänteli pesässä kuolinkamppailunsa,kunnes hiljeni ja taustalla kettu hyökkäsi ja söi maahan pudotetun emon.Sittemmin luin,että kaksi muuta poikasta oli käyty hakemassa ja siirretty toiseen sääksenpesään.En tiedä,onnistuiko adoptio.
    Tälläiselle herkkikselle menee aina hetki näistä tälläisista toipua.
    Olen oikein yrittänyt siedättää itseäni,että kaikki tämä kuuluu luonnon kiertokulkuun,vaikka on raakaa katsella.
    Hienoa,että osaat suhtautua jättämällä luonnon hoitamaan asiansa,minä varmasti olisin alkanut jotain rescue-juttua pistämään pystyyn.😉
    Toivotaan,että pesintä ensi kesänä onnistuu,mukavaa heinäkuun jatkoa!❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haarapääskyjä ovat nämä meidän pesijät. Lintuvanhemmat ovat ainakin ahkerasti kierrelleet kukkapenkin luona, jonne poikanen piiloutui. En ole nähnyt höyheniä, mutta en ole liioin käynyt kurkkimassa lehtien alle, vieläkö poikanen on siellä. Olen itsekin tosi herkkä ja asia vaivaa minua vieläkin. Tuntuu niin surulliselta lintusten puolesta. :(
      Luonto on joskus niin armoton! Minäkin toivon, että ensi kesänä onnistaa ja että tämä yksi pikkuinen edes selviäisi lentomatkalle lämpimiin maihin.Muuta poikaset taisivat loukkaantua pudotessa.
      Lämmintä heinäkuuta ja rentoja, onnellisia päiviä Sinullekin! <3

      Poista
  5. Voi miten kova kohtalo oli lintuperheellä. Olipa todella murheen päivä. Surullista, että linnunpesä voi noin pettää ja pudota. Tuli mieleen se Floridassa romahtanut kerrostalo. Niin voi sitten linnunpesäkin romahtaa. Kunpa edes tuo yksi poikanen voisi tosiaan säilyä hengissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sydäntä raastavaa ja asia painaa edelleen mieltäni. Juttelin muuten ihan samasta asiasta puolisoni kanssa: joskus ihmisasumuksetkin romahtavat rytinällä ja kuolonuhreja tulee.
      Minäkin niin toivon, että poikanen selviää hengissä!

      Poista
  6. Voi miten surullinen tarina, ja kurja kohtalo lintuperheellä. Toivottavasti tuo jäljelle jäänyt poikanen vielä pääsee lentoon.
    Kaunista heinäkuuta sinulle Piipe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu niin kurjalle edelleen! Lintuvanhemmilla oli mieletön hätä ja sitä oli sydäntä särkevää katsella. Minäkin toivon, että pikkulintu vielä saa nousta siivilleen.
      Hyvää ja turvallista heinäkuuta Sinullekin! <3 Melkoisia helteitä luvassa Suomeen.

      Poista
  7. Olipa surullinen pääskystarina! Toivottavasti tuo yksi selviää.
    Lämpöistä heinäkuuta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin surullista! Elämä voi olla niin julmaa, mutta minäkin toivon, että poikanen voisi nousta siivilleen.
      Siunausta heinäkuun päiviin! Lämpöä on luvassa melkoisesti. <3

      Poista
  8. Murheellinen kohtalo pikku pääskysillä. Tilanteen näkeminen ottaa melkeinpä sydämestä.
    Vuosia sitten meidän haarapääskyille sattui yhtä onnettomasti. Pesä kävi ahtaaksi, rikkoontui ja putosi poikaset mukana.
    Ehkä tuolla yhdellä on pienet mahdollisuudet selvitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä lintujen kohtalo koskettaa syvästi. Elämä on joskus niin julmaa! Toivon sydämestäni, että edes tuo yksi pikkuinen selviää siivilleen.
      Hyvää, helteistä heinäkuuta Sinulle! <3

      Poista
  9. Voi, voi pieniä linnunpoikia.
    Hehkeää heinäkuuta sinulle! <3

    VastaaPoista
  10. Hei! Olipas surullinen tarina.
    Meillä on hevostallissa nyt kahdeksan pääskynpesää. Joka kesä sinne on 1-2 tullut lisää. Omat vinkkini pääskyjen auttamiseksi on tässä: pidä vettä saatavilla, jota pääskyt saavat kosteaa rakennusmateriaalia. Meillä on painanne pihassa (olisiko jonkin koneen painama), jonne kannan päivittäin vettä. Siellä on muitakin lintuja kylpemässä ja pääskyt hakemassa pesäänsä varten pohjan kosteaa savea. Me laitamme myös pesien alle vanerin palat ikäänkuin kannattamaan pesiä, eli varmistamaan sen, että pesät ei putoa. Pääskyperheet ei ole näistä nikkaroinneista moksiskaan. Lisäksi olen sellaisilla isäni vanhoilla talvirukkasilla(ettei tartu ihmisen haju) tarvittaessa nostellut pääskypoikia suojaan tai liian varhain lentoon lähteneen pesään, ihan vaikka vain tallin säteilylämmittimien tai kaksiosaisten ovien päälle. Näillä nikseillä tänäkin kesänä saatiin jo 30 poikasta lentokelpoisiksi. Nyt näyttää, että tekevät vielä toiset poikaset, ainakin haudonnasta päätellen. Toivotaan, että sielläkin pääskyt rakentavat uuden pesän ja saavat uudet poikaset.

    -Anki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos näistä vinkeistä! Kuiva kesä on ollut varmasti haasteellinen pesänrakentajille. Linnut tekivät nopsasti uuden pesän, mutta sekin lopulta tipahti. Munia pesässä ei ollut. Onneksi muutamat pääskyt ovat onnistuneet pesinnässään ja meillä käykin pihapiirissä melkoinen suihke ja taitolentonäytös.
      Pidän neuvot mielessäni! Hyvää kesää Sinulle!<3

      Poista

Kiitos kommenteistasi! Kiva, kun piipahdit Kylätiellä!