torstai 3. syyskuuta 2020

ENNEN KOKEMATONTA

Enpä olisi ikinä uskonut lentäväni kuumailmapallolla, mutta niin vain kävi, että syksyn ensimmäisenä päivänä huomasin nousevani yläilmoihin aina puolentoista kilometrin korkeuteen. Kärsin kovasta korkeanpaikankammosta, joten menin todella epämukavuusalueelle, mutta toisaalta nyt on tyytyväinen olo, että tuli lähdettyä.

Puoliso täytti pyöreitä vuosia ja hommasimme hänelle lahjaksi Aeronautin lahjakortin, joka oikeutti lentoon. Hänen pyynnöstään osallistuin samalle matkalle ja koriin hyppäsi vielä veljeni vaimo. Kaksi muuta matkustajaa oli pallon omistajan lähipiiristä.

Markku Sipinen avustajineen tuli kuuden maissa kotipellollemme ja ohjeet annettuaan jättimäistä palloa alettiin täyttää aluksi kylmää ilmaa puhaltamalla.





Kuuma ilma saa pallon kohoamaan korkeuksiin.




Matka kohti taivaita alkaa: 

Kuva: P.R

 Kotipiha alkaa jäädä taakse. Ihana auringonpaiste ja leuto tuuli takasivat hyvän lentosään.



Näissä levollisissa maisemissa saan asustella.





Siellä jossain se koti on. 💗

 




Kuva: M.S.

  N. kolmenkymmenen kilometrin päässä näkyi Äänekosken biotehdas, toisaalla siinsi Keurusselkä; välimatkaa toistasataa kilometriä!


Jyväskyläkin näkyi usvan takaa.


Lidlin suuri keskusvarasto on massiivinen laitos. Kuljetusrekatkin näyttävät leikkiautoilta.



4-tien korjaus on liikuttanut melkoisia massoja ja uusia väyliä on puhkaistu. Vajaan vuoden päästä mennään moottoritietä pitkin etelään päin. Nyt vielä körötellään tietyön takia paikoin 40 -60 km:n tuntivauhtia.




Alkumatkasta saimme pienkoneesta seuraa. Sieltä kuulemma oltiin luvattu ottaa kuvia lennostamme. Pitkään se pallon ympärillä pörräsikin.



Lentokenttää lähestyttäessä päästiin vielä todistamaan kolmen laskuvarjohyppääjän liitoa. Huh, ihan mahan pohjasta otti, kun mietin, miten huimapäinen esikoisemme on. Suoritettuja hyppyjä on jo melkoinen määrä. Ei ole äitiinsä tullut, kun uskaltaa harrastaa tuollaista!


Reilun tunnin päästä laskeuduimme Tikkakosken lentokentälle.


Viime hetken liekitykset, tasainen lasku ja viimein parin sadan kilon painoinen varjo kasaan seuraavaa lentoa varten.





Onnistuneen lennon muistoksi saimme kunniakirjat kuohuviinin kera. 

Kuva: S.S.


Olihan tämä ainutlaatuinen kokemus.



33 kommenttia:

  1. Olet kyllä rohkea....minua ei saisi tuonne vihaiset koiratkaan. Jo kuvia katsellesi sain sen tunteen, minkä sain, joskus nuorena korkealle kiivetessä.::)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tåytyy sanoa, että ylitin kyllä itseni. Kärsin todella paljon korkeanpaikan kammosta ja jo tikapuille kiipeäminen saa polvet tutisemaan. Pysyttelin korin keskellä ja koetin katsoa horisonttiin. Minua evästettiin, että kuumailmapallossa ei tunnu samalta kuin esim. näköalatornissa, kun maahan ei ole kosketuspintaa, mutta silti koin oloni epävarmaksi. Ehkä 2-4 metrin korkeudessa olo oli ihan ok, mutta ajatus, että olimme jopa 1,5 km: ssä, sai pulssin kohoamaan. No, selvisin kuitenkin!

      Poista
  2. Oi mikä unohtumaton kokemus ja niin upeat kuvat! Varmasti on ollut hienot näkymät! Leppoisaa alkanutta syyskuuta♥️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli todella ainutlaatuista katsella tuttua ympäristöä lintuperspektiivistä. Jännitin siellä yläilmoissa, vaikka matkanteko olikin ihan turvallista.
      Kiitos samoin Sinulle! <3

      Poista
  3. Oh-hoh! Huikea juttu ja onnittelut miehellesi.
    Selvä se, että korkealta näkee kauas ja näkee paljon yhdellä kertaa, mutta minä en rohkenisi kuumailmapalloon. En mennyt benjihyppyynkään, vaikka kaverit jo imoittivat minut osallistumaan ja maksoivatkin lipun.
    Ei sinua kuitenkaan korkea paikka kammoksuttanut, kun kuvaamaankin rohkaistuit. Upea kokemus, uskoisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, välitän onnittelut!
      Minäkin ylitin itseni täysin! Kyllä korkealla olo kammoksutti ja siksi pysyttelin korin keskiosassa ja kuvailin yhdellä kädellä. Toisella pidin korista kiinni enkä uskaltanut katsoa suoraan alaspäin vaan horisonttiin tai loivasti maahan päin. Huh, melkoinen kokemus, josta jäi kuitenkin tyytyväinen mieli, että se tuli tehtyä. Puoliso nautti kovasti, mikä on pääasia.
      :)

      Poista
  4. Vau miten upeat kuvat ❤︎ Todella kauniissa maisemissa asustelettekin, ja miten hienoa päästä katselemaan niitä korkealta lintuperspektiivistä, vaikka varmasti sinua jännittikin. Mietin tässä juuri, että olisinkohan itse ollut yhtä rohkea.....epäilen että en ;)
    Synttärionnittelut miehellesi, sekä onnittelut sinulle siitä, että uskalsit peloistasi huolimatta hypätä kyytiin :)
    Seesteistä syyskuun jatkoa sinulle ❤︎

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maisemat ovat kyllä kauniit ja kovasti Suomessa metsää ja järviä riittää. Ainutlaatuinen kokemus se tdella oli.
      "Lierihattumies" kiittää onnitteluista.
      Kiitos samoin SInulle: ihanaa syksyn jatkoa, kuulaita päiviä, onnellista oloa! <3

      Poista
  5. Ensinnä, hienoa että haastoit sen korkeanpaikankammosi!
    Ihan mahtavat kuvat, tuohan on ihan ainutlaatuinen mahdollisuus päästä katsomaan kotiseutuaan lintuperspektiivistä. Kun voi vielä siirtyä katsomaan eri kulmastakin.
    Upea postaus! Taas tuli mieleen, että kyllä se lentotaito olisi meille ihmisille mukava lisä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Vikki! Pallolento oli minulle todella melkoinen saavutus, kun kärsin niin kovasti korkeanpaikankammosta, mutta selvisin, vaikka jännitti kovasti!

      Maahan päästyämme ajattelin juuri tuota, että lintuset saavat aina ihailla erilaisia maastoja ilmasta käsin. Niitä ei kammo vaivaa. ;)

      Poista
  6. Huh,huh! Huimaa jo kuvien katselu!
    Minua ei pallon kyytiin saisi raahaamallakaan. :D
    Itselläni korkeanpaikankammo on niin voimakas, että saan sen kammonkouraisun vatsanpohjaan pelkästään mielikuvilla korkeista paikoista.
    Mutta upeaa, että voitit oman pelkosi!Ja mitkä mahtavat kuvat saitkaan otettua matkan varrelta!Kaunista on siellä kotikonnuillasi.
    Onnittelut miehellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Lierihattumies" kiittää lämpimästi!
      Matalalla liito ei tuntunut niinkään pahalle, mutta 1,5 km:n korkeudessa oli aika hutera olo ja tunsin koko kehoni jännittyvän, Vaikka maisemien katselu oli upea kokemus, olin ihan tyytyväinen, kun tunsin jälleen maata jalkojeni alla. Huh!Minulla korkeanpaikankammo on vaan pahentunut vuosien myötä, joten todella haastoin itseni.

      Poista
  7. HIenoa että korkeanpaikan kammostasi huolimatta uskalsit mennä kuumailmapalloon, ja näin saamme nauttia näistä upeista maisemauvistasi, vau! Olen kerran ollut kuumailmapallon kyydissä, niistä näkee kyllä hienoja maisemia missä vain. Kaunista viikonloppua Piipe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jael!
      Maisemat olivat upeat ja hienoa oli nähdä lähiseudut ja oman kylän maisemat ilmasta käsin, vaikka kyllä minua heikottikin. Hassua, että vaikka järki sanoo meidän pysyvän turvallisesti ilmassa, silti mieli tekee tepposet.
      Tyytyväinen tietenkin olen, että uskalsin mennä mukaan.
      Levollista viikonloppua ja ihanaa syksyn jatkoa Sinulle!

      Poista
  8. Sehr schöne Bilder von der Ballonfahrt von oben hat man einen ganz
    anderen Blickwinkel es ist eine tolle Erfahrung.

    Gruß
    Noke

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielen Dank, Noke! Es war wirklich so eine einzigartige Erfahrung und zum Glück war das Wetter auch gut.
      Alles Gute!

      Poista
  9. Wow!
    Minusta ei varmaankaan olisi moiseen. Onnittelut teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Susanna!
      Ylitin todella itseni hyppäämällä pallon kyytiin. Melkoinen kokemus!

      Poista
  10. Oih, miten uskalsitkin! Korkeanpaikankammoisena tiedän, miten paljon rohkeutta tuo vaatii, itse en ole koskaan ollut palloilemassa noin korkealla. Olipa teillä hieno lentosää ja upeat maisemat. Onnittelut vielä puolisollesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puoliso kiittää onnitteluista, minä kommentistasi! <3
      Hieno kokemus pelkäämisestä huolimatta. Parempia kuviakin olisin varmasti saanut, jos olisin uskaltanut mennä korin reunalle kuvaamaan.
      Ja sää oli todella mitä parhain: auringonpaisteinen ilta ja suotuisat tuulet.

      Poista
  11. Voi ihme, olipa jännittävä kierros ihan näin ruudunkin takaa! Hyvä kun uskalsit; olisinkohan mahtanut itse uskaltaa, kun myös korkeita paikkoja kammoan. Ja jos olisin uskaltautunut mukaan, olisinkohan uskaltanut seistä siinä korissa... Kuinka korkeat ne korin laidat oikein oli? Kiitos kun näytit meillekin tätä kierrosta ihan alkuvalmisteluista sen loppuhommeleihin asti! Oli mielenkiintoista nähdä tuokin kuinka palloa täytetään. Ja kuinka kauas siellä taivaalla ollessa näkyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin yllätyin, kun kuulin, miten kauksi näimme samalla kertaa. Ihan uskomatonta!
      Kori oli ehkä n. 1,5 metriä korkea, joten minun kokoiselle ihmiselle ihan sopiva. Mutta kyllä minua pelotti siellä 1.5 km:ssä. Hassua, miten vahva tunne tuo korkeanpaikankammo on.
      Kiitos kommentistasi! :)

      Poista
  12. Huikeaa! Wau. Ei varmasti ihan heti unohdu. Ihana lahja. Kiitos myös kuvista, pääsin sinne reissulle mukaan. Suomalaisia maisemia on ilo katsella, tilaa riittää. Oli varmasti saajalleen mieluinen lahja. Onnea täältäkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puoliso kiittää onnitteluista! Hän oli oikein iloinen lahjastaan ja koki lennon hienona tapahtumana.
      Kyllä kotimaassa todella tilaa, metsiä ja vesistöjä riittää. Hämmästelin, miten paljon metsää on ympärillämme ja tietty lennon aikaan allamme. Olemme vihreän kullan maa!
      Hyvää viikonloppua Sinulle!

      Poista
  13. Kiitos, marja-terttu! Olihan tämä todella toisenlainen tapa tutustua lähiympäristöön ja kodin pihapiiriin.
    Hyvää viikonloppua Sinullekin! <3

    VastaaPoista
  14. Olipa hieno ja kaunis lento ❤️ Ai että olit rohkea ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita! 😊Nyt kyllä ylitin itseni. Mutta reissu tuli tehtyä!

      Poista
  15. Aivan mahtava kokemus, hienot kuvat!!
    Itse en kyllä taitaisi uskaltaa kokeilla samaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit! Ainutlaatuista todellakin ja hieman pelottavaa, mutta selvisin. 😊
      Hyvää alkavaa viikkoa!

      Poista
  16. Onpa upeat kuvat! Itse en uskaltaisi tuonne lentämään. Onnea rohkealle kokemuksellesi ja miehellesi myös onnittelut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eeviregina! Välitän onnittelut. 😊
      Oli tämä kyllä melkoinen kokemus, joka vaati pelon voittamista. Aika hyytelöä jalat olivat, kun päästiin maankamaralle.
      Hyvää alkanutta syksyä Sinulle!

      Poista
  17. Upeat kuvat, mutta minua huimaavat jo kuvatkin! Kauhea korkeanpaikankammo, joten minua ei tuonne saisi mukaan.
    Kiitos kuvista!
    Mukavaa alkanutta syksyä sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, minäkin mietin siellä korkeuksissa, että apua, mitä täällä teen! Mutta selvisin! Tämä reissu taisi jäädä ainutkertaiseksi, mutta puoliso haluaisi tehdä reissun uudestaan. Aika hassua, että minuakin huimaa katsoa noita kuvia.
      Kiitos kommentistasi ja ihanaa, värikästä syksyä Sinulle! <3

      Poista

Kiitos kommenteistasi! Kiva, kun piipahdit Kylätiellä!