Eskareitten kanssa juhlistimme Luonnon päivää jo eilen menemällä metsäretkelle kuten aiomme tosin tehdä joka perjantai.Opettelimme yhdessä tunnistamaan kuusen ja männyn eroja sekä etsimme niiden käpyjä puiden juurilta. Tikan "ravintolankin" satuimme löytämään yhden puun juurelta ja se kirvoitti mukavaan keskusteluun ja lasten kokemusten vaihtoon. On ihanaa seurata lasten innostusta kiipeilyyn ja liikuntaan, majarakentamiseen, mustikoiden syöntiin ja luonnon ihmettelyyn. Koen olevani niin etuoikeutettu, kun voin työskennellä maalaisympäristössä ja hyödyntää metsää ja monimuotoista luontoa lasten kanssa.
Minulle luonnossa oleskelu ja liikkuminen on suorastaan elintärkeää. Koen voimaantuvani vihreässä metsikössä tai veden äärellä.
Tänään kävin hakemassa Mauri-koirulin meille päivähoitoon ja sen kanssa tein pienen luontokävelyn lähiympäristössä.
Mauri on niin terhakka ja hyväntuulinen poikakoira. Joskus tosin vähän itsepäinen jullikka, mutta niin mainio kaveri. Joulukuussa kolme vuotta täyttävä koiruli on innokas luonnossa liikkuja. Eipä sitä paljon tarvitse houkutella ulos. Kaipa Maurikin on aika onnekas, kun se pääsee usein juoksulenkille metsään, jossa tutkittavaa, haisteltavaa ja haukuttavaa riittää.
Kanervikossa oli tänään mukavaa käyskennellä ja tutkailla muurahaisten liikehdintää. Puolukat ovat Maurin herkkua ja niitä piti maistella.
Samalla reissulla käväistiin tervehtimässä naapurin Miinaa.
Miinan kanssa telmittiin ja käytiin välillä kastelemassa tassuja ja mahanalustaa viileässä järvivedessä.
Semmoinen luontoiltapäivä Maurilla ja minulla. 😊
KIvoja ja hyödyllisiä juttuja opetat oppilaillesi:) Maurilla on hyvät ulkoilumaisemat luonanne, ja vielä kaverikin naapurissa, mikä voisikaan olla mukavempaa hauvelille:) Hyvää Suomen luonnon päivän iltaa sinulle Piipe.
VastaaPoistaKun luonto ja erityisesti metsäympäristö on itselle niin tärkeä ja rakas, haluaa siirtää sitä samaa rakkautta lapsiinkin. Toivottavasti jokaiseen pieneen lapsen sydämeen jää kipinä luonnossa liikkumisesta ja elämyksistä.
PoistaMauri on niin rakaskaveri. Tänä aamuna on jo käyty pitkällä lenkillä ja nyt odotetaan isäntäperhettä kotiin.
Hyvää sunnuntaita Sinulle!
Eipä ollutkaan Miina ja Manu, vaan Miina ja Mauri. Tosi kiva, että opetat pienille luonnon merkitystä. Se jää monelle mieleen ja tekee luontoa tutuksi.
VastaaPoistaAinakin toivon niin, että kipinä jää elämään lasten sydämiin.Luonnossa liikkumisella ja siellä oleilulla on monta hyvää vaikutusta niin fyysisesti kuin henkisestikin.
PoistaAivan ihanaa, että saat opettaa pieniä arvostamaan ja kiinnostumaan luonnosta.Ja vielä maalaisympäristössä!<3
VastaaPoistaJa voi tuota Mauria, miten suloinen poika! :)
Hienosti liehuu lippu kunnioittaen Suomen Luontoa!Minunkin mielestäni liputuspäivän arvoinen on kauniin kotimaamme luonto.
Mukavaa elokuun loppua Piipe! <3
Olen niin iloinen, että eskarin vieressä on iso metsä, jota voi hyödyntää säällä kuin säällä eri vuodenaikoina. Lapset tuntuvat niin nauttivan metsässä olosta ja leikeistä siellä.
PoistaMaurin kanssa on jo tehty aamulenkki. Se on niin ihanaa seuraa. <3
Kiitos samoin, Mirjam-Matilda! <3
Etuoikeutettu olo myös täällä pikkukaupungissa -luonto on lähellä, tärkeä ja ahkerassa käytössä niin työ- kuin siviilielämässäkin ❤ Mauri ❤
VastaaPoistaTodellakin! Jyväskylässä kaunista luontoa ja vaihtelevaa maastoa riittää. Helppo on kaupungistakin luontoon poiketa. <3
PoistaTulipa taas itsellekin tosi hyvä mieli tästä sinun postauksesta ❤
VastaaPoistaSamoja arvoja haluan minäkin opettaa lapsenlapsille sekä kaikille niille leikki-ikäisille lapsille, joiden kanssa pääsen ulos luontoon leikkimään (niinä harvoina kertoina kun sijaisuuksia pääsen päiväkoteihin tekemään)
Luonnon merkitystä ei liikaa voi korostaa ja jo nuorenahan se vitsa on väännettävä ;)
Ihanaa alkavaa elokuun viimeistä viikkoa sinulle ❤
Voi kiitos, Ansku! <3
PoistaLapset ovat niin otollista maaperää, kun heillä on into oppia ja tutkia. Kunpa edes pienen luontokipinän voisi jättää lapsen sydämeen.
Voi Mauria ja Miinaa! Felix lähettää hau haut.
VastaaPoistaMinulle ovat nämä kesät aina tukalia, kun ulos ei viitsi paljon nenäänsä laittaa. Olen pienestä pitäen tottunut liikkumaan ja olemaan ulkona. Onneksi taas alkaa viilentyä. Meillä on jo syksyä vähän ilmassa.
Kiitos muuten niistä Nikolainkulman kuvista. Käytin niitä jutussani Alvar Aallon uudsta kirjasta. Siinä oli silloin aikoinaan Aallon ensimmäinen arkkitehtitoimisto.
Miina ja Mauri ovat niin hyvät kaverukset, vaikka Miina on jo ikärouva ja Mauri murrosikäinen.
PoistaHyvä tavaton, en ole pitkään aikaan käynyt blogissasi, kun tämä kesä ja erityisesti elokuu on mennyt muualla kuin koneen ääressä. Käväisenpä siis pian "mansikkablogissasi" :)
Ihanaa, kun tulevat toimeen keskenään. Meidän Felix on sen verran macho, että yrittää alistaa kaikki. Olemme miettineet minkälainen koira hänelle kävisi seuraksi. Varmaan tuntuu vähän yksinäiseltä olla ainoa koira talossa.
PoistaKyllä Miinakin on selvästi pomo, mutta Mauri antaakin alistaa itseään. Johtuu varmaan siitä, että Mauri oli niin pieni pentunen, kun ensimmäistä kertaa tapasi Miinan ja ikärouva näytti silloin heti niin sanotusti kaapin paikan. Silti koirulit ovat aina yhtä innoissaan tavatessaan ja leikkiä ja juoksua riittää. On niiden touhut niin hauskaa seurattavaa.
PoistaIhanat kuvat <3 mukavaa syksyä sinulle :) T: Ronja
VastaaPoistahttp://valokuvientarinaa.blogspot.com
Kiitos, Ronja ja tervetuloa jälleen lukijoiden joukkoon. <3
PoistaOn meillä ihana luonto!
VastaaPoistaNiin ihana! <3
PoistaKylläpä tulin hyvälle mielelle postauksestasi, niin paljon ihania asioita: Suomen lippu, metsä, lapsia, kuusi ja mänty... ja nuo söpöläisrt koirat 💜 🐕 🐕🌲
VastaaPoistaKiitos, Rita A, kauniista sanoistasi! <3
Poista