MUSEOKÄYNTI

Perjantaille sovin treffit blogi- ja postcrossingystäväni Ritan kanssa. Puhetta meillä riittää, kun on yhteisiä harrastuksia ja muutenkin samansuuntaisia ajatuksia. Molemmat myös työskentelemme lasten parissa, vaikka työasioista ei juuri jutellakaan. Koska kuvauskohteita oli niin monta, päätin jakaa perjantain kuvasadon kahteen eri postaukseen.

Jyväskylässä Kompassi on hyvä paikka tavata ja siitä jatkettiinkin yhteistä matkaa smoothielle minulle täysin tuntemattomaan paikkaan, nimittäin Beans& more - cafe shopiin, jossa myydään sataprosenttisesti kasvispohjaisia tuotteita. Paikka on pieni ja kodikas ja erityisplussana myös erittäin siisti (vessaa myöten), joten toivon nuorille yrittäjille menestystä hankkeessaan. Tilaamani The Brasilian -smoothie oli niin herkullinen ja raikas!

Museoon piti ehdottomasti taas päästä!  Siispä suunnistettiin Suomen Käsityön museoon.

Käsityömuseossa on sekä vaihtuvia että pysyviä näyttelyitä. Tällä kertaa yläkerrassa ja katutasolla  oli esillä Ulla Pohjolan ja Kaija Poijulan Memento - näyttely, Tommi Kuokkasen Sointuja sikarilaatikoista, Nikolai ja Melitina Balabinin  Kaksi sukupolvea korutaidetta sekä Enontekiön Kitti-suvun naisten pukuja ja koruja. 

"Suomen käsityön museon Ikkunagallerian myyntinäyttely esittelee isän ja tyttären - Nikolai ja Melitina Balabinin korutaidetta. Balabinit käyttävät koruissaan useita eri tekniikoita ja materiaaleja. Nikolai tuo näyttelyyn veistoksellisia sormuksia, joiden valmistuksessa hän on käyttänyt hiekkavalutekniikkaa. Melitinaa on jo pitkään kiehtonut kasvikunnan lehdet ja niiden monimuotoisuus. Vuodenaikojen ja hyönteisten muovaamat lehdet muodostavat koruihin herkän ja pitsimäisen pinnan." (http://www.craftmuseum.fi/nayttelyt/18_balabin.htm)

Vuonna 1977 syntynyt jyväskyläläinen lukkoseppä Tommi Kuokkanen harrastaa sikarilaatikkokitaroiden valmistusta ja museossa onkin oivallinen kokelma hänen tekemiään persoonallisia kierrätyssoittimia. 

Sikarilaatikkokitara on Yhdysvalloista kotoisin oleva, alkukantainen kielisoitin, jonka kaikukoppana käytetään tyhjää sikarilaatikkoa. Varhaisimmissa soittimissa oli yksi tai kaksi kieltä; nykymalleissa on yleensä kolme tai enemmän. Kitaran kaulana on usein toiminut harjanvarren pätkä tai pieni puukappale, josta kielet on kiinnitetty sikarilaatikkoon.(http://www.craftmuseum.fi/nayttelyt/18_sointuja_sikarilaatikoista.htm)

                                       Tämän kitaran sisältä löytyy muitakin tykötarpeita.

                                      Maitolaiturin  kitaralla olisi voinut kokeilla sulosointuja.

Vielä kurkistus Memento- näyttelyyn, josta lisää seuraavassa postauksessa.

                             Liukasta laskiaista, mutta koetetaan kuitenkin pysyä pystyssä!