JÄINEN MAA

Aurinko houkutti jälleen tänään ulkoilemaan metsän syliin. Päätimme tehdä veljeni ja hänen puolisonsa kanssa retken Hitonhaudalle ja niinpä pistettiin kahvia pulloon, tehtiin eväät ja ajeltiin autolla lähtöpaikalle. Pakkohan Hitonhaudan jääpaaseja on päästä katsomaan.
Olimme sen verran aikaisin liikkeellä, että olimme päivän ensimmäiset retkeilijät. Parkkipaikalta on n. 2,5 kilometrin matka kohteeseen ja maasto on suhteellisen helppokulkuista. Koska kyse on suositusta käyntikohteesta, on metsän läpi vievä polkukin hyväksi tamppautunut.

 Talvinen, lumen kuorruttama metsä on niin kaunis!

Kallioseinämille on jälleen muodostunut upeita jääpaasia. Tosin ihan vielä jääseinämät eivät ole komeimmillaan. Hieman keväämmällä on tultava tarkistamaan tilanne uudelleen, sillä alati juokseva vesi muovaa jäitä ihan koko ajan. Koska rotkon pohjalla on aivan hiljaista, voi tarkkaan kuunnellen kuulla veden solinaa. Ihmeellistä: vaikka tänäänkin pakkasta oli toistakymmentä astetta, vesi valui pitkin kallioseiniä ja jo valmiiden jäiden sisällä. Veden leikki on kaunista katseltavaa.

 

Pikkuinen vahinko sattui, kun olin päässyt rotkon pohjalle ja astuin vahingossa harhaan. Ison kiven juurella oleva vesijäätikkö petti askelteni alla ja oikea jalkani vajosi jäiseen veteen nilkkoja myöten. Sen jälkeen kenkäni sanoikin litsläts ja kieltämättä oli aika inhottavaa kävellä märällä kengällä laavupaikalle.  Puoliso lähti veljeni kanssa jo etukäteen tulia tekemään, joten pääsin suoraan nuotiolle lämmittelemään.  Kengännauhakin oli niin jäässä, että se piti sulattaa kämmenen sisällä, ennen kuin se suostui aukeamaan. Puoliso luovutti villasukan jalastaan ja käärin märän koipeni vielä sanomalehteen siinä makkaraa syödessä. Saunassa olen lämmitellyt ja nytkin hörpin tässä kirjoittelun lomassa kuumaa inkiväärivettä. Tämän kokemuksen en anna kuitenkaan lannistaa. Seuraavalla kerralla koetan vaan olla varovaisempi. 

Laavulla istuessamme paikalle tuli yllättäen myös blogiystäväni Aliisa, johon tutustuin nimenomaan Hitonhaudalla pari vuotta sitten. Olipa kiva tavata pitkästä aikaa ja aika ihmeellistä oli, että viimeksi eilen häntä ajattelin! Aliisa oli menossa kokeilemaan jääseinämäkiipeilyä. Harmi, etten päässyt sitä nyt sattuneesta syystä kuvaamaan.