TAMMIKUUTA

Tänään vihdoin ja viimein siivosin loputkin joulutavarat pois ja imuroin viimeiset kuusenneulaset, jotka olivat jääneet jäljelle, kun riisuin kuusen tiistai-iltana. Ei sen puoleen, neulasia ropisee imuriin vielä pitkään; sen takaa vanhan lankkulattian lattiaraot.

Koska teen nykyisin nelipäiväistä viikkoa ja vietän perjantait vapaana, en aamulla pitänyt kiirettä siivoamisella vaan istahdin kahvikupposen kanssa telkkarin ääreen ja katsoin nauhalta itkettävän elokuvan Toscanan auringon alla. Ennen siivousta käväisin vielä vähän potkuroimassa ja kuvailin kauniin huurteisia oksia. Tosin kuvista en saanut mieleisiäni ja kävin uudella kuvauskierroksella vielä iltapäivän hämärtyessä. Salamavalolla kuvaus tuntui onnistuvan paremmin.

Valkoinen, pehmeä hanki paljastaa aina yölliset liikkujat. Jänikset ja hiirulaiset ovat kulkeneet pihapiirissä ristiinrastiin, mutta kettu Repoliini ei ole ainakaan vielä ilmestynyt ikkunamme alle kuten viime talvena.

Minulla taisi  joulu jatkua vieläkin. Kun on syntynyt näin alkuvuodesta, se tietää yllätyslahjoja ja  onnittelukortteja. Puhelin on piipattanut viestien merkiksi ja facessakin on liikuttavan paljon onnitteluja. Tunnen olevani niin etuoikeutettu, kun ympärillä on  paljon ihania, tärkeitä, rakkaita ihmisiä. En ole yksin enkä unohdettu. KIITOS TEILLE JOKAISELLE, jolta olen erilaisia tervehdyksiä saanut!💗

Toripolliisi Oulusta takaa turvallisuutta.

Tässä vain osa saksalaisen ystäväni lähettämästä lahjapaketista. Schönen Dank! 💙

                                Hennookohan tätä söpöä lumiukkoa edes syödä?

                              Hyvää talvista viikonloppua Sinulle, joka Kylätiellä piipahdat!




                                                              

ps. Sopivasti Pieni lintu-blogin haaste on tällä viikolla TAMMIKUU. Muiden bloggajien tammikuun kuvia kannattaa käydä katsomassa!