SIENIMETSÄSSÄ

Just tämmöisiä aurinkoisia syyspäiviä niin rakastan! Kun aurinko lämmittää mukavasti selkää ja saa syysvärit hehkumaan, ei voi olla kuin kiitollinen.

Aamulla osallistuin kotikirkossani Tasauspäivän messuun. Seurakunnassamme on uusi kanttori ja hän on vastikään perustanut  gospelkuoron, jonka laulusta ja esityksestä saimme nauttia ja itsekin osallistua laulamiseen. Kanttorin puoliso on afrikkalainen, joten messun rytmit olivat sen mukaiset. Aivan ihana messu, jossa oli iloa, mutta myös pyhyyden tuntua.  Kirkkokahville en enää malttanut jäädä vaan ajelin kotiin. Lounaan jälkeen päätimme puolison kanssa lähteä metsään etsimään suppilovahveroita ja muutenkin hengittämään metsän raikkaita tuoksuja.

Sieniä on nyt niin runsaasti joka puolella. Kanto on saanut ympärilleen koristuksia.

Puolukat pullistelivat punaisina.

 Olen tosi huono tunnistamaan sieniä, mutta suppilovahverot sentään tunnen. Puolisolla on melkoinen "sienivainu" ja hän onnistuikin löytämään kunnon esiintymät sillä aikaa, kun minä pysähtelin kuvaamaan syksyisen metsän yksityiskohtia. Reissumme ei ollut turha: melkein puoli muovikassillista keräsimme suppiksia.

 

Hirvi oli tainnut vastikään käyskennellä samoissa maisemissa, kun maassa oli aika tuoreen näköisiä hirvenpapanoita. No, se tiesi väistämättä sitä, että meidän vaatteistamme löytyi kohta iljettäviä salamatkustajia, hirvikärpäsiä, joita kaiveltiin takin uumenista vielä kotipihassa ja viimeiset nitistettiin  hengiltä keittiössä siivotessamme sienisaalista. Yök! Ällöttäviä elukoita.

Metsästä tultuamme bongasin kukkapenkistä kauniin vierailijan.  Lienee sekin nauttinut syysauringon lämmöstä, kun sillä ei ollut kiire mihinkään. 

Ihan mahtavaa, että alkavalle viikolle on luvattu aurinkoa ja lämpöä. Olkoon se hyvityksenä kuluneen kesän sateisista päivistä.