Näyttelyssä oli esillä monta tuttua, mutta itselleni myös täysin tuntemattomia koruja. Joihinkin koruihin liittyy tunnemuistojakin. Niistä yksi oli esimerkiksi alla olevassa kuvassa toinen vasemmalta oleva koru. Lapsuuden naapurissamme asui Miina-mummo, joka aina käytti huivinsa koristeena kyseistä rintaneulaa, olipa arki tai juhla.
Omistan muutamia Kalevala-koruja, joita olen saanut lahjaksi. Arvokkaimmat taitavat olla äidiltä perityttyyn muinaispukuun liittyvät pronssikorut.
Kalevala-koru seuraa aikaansa. Näyttelystä löytyy mm. Teemu Selanteen ja Duudsonien suunnittelemia koruja.
Suloinen, raikas Paula- tyttö kahvikuppeineen on muistuma myös omasta lapsuudestani. Olenpa peräti tainnut yhden kerran 60-luvulla päästä katsomaan silloista Paula-tyttöä Äänekosken Sokokselle. Punaisia Paula-kahvipurkkeja löytyy tälläkin hetkellä oman kodin keittiöstä.
Museonäyttelyn päätteeksi ja Paula-tytön herttaisten hymyjen saattelemana suunnistimme vielä lähtökahveille kahvila Wilhelmiinaan. Jyväskylä on purkanut lähes kaikki vanhan kaupungin rakennukset, mutta onneksi tämä 1899 rakennettu Nikolainkulma on sentään jäljellä.
Aiemmin kaupungin matkailuneuvontapisteenä toiminut kiinteistö on muutaman vuoden ajan toiminut viehättävänä kahvilana.
Mukavan iltapäivän päätteeksi päätettiin juoda oikein leivoskahvit.
Kiinnostavia! Minullakin on muutamat Kalevala-korut, nuorena lahjaksi saatuja.
VastaaPoistaNuo Paula-tytön mainokset ja kahvipurkit ja -paketit ovat tuttuja. Meidänkin museosta löytyy muutama.
Kyllä on hienoa, että olette taltioineet museoonne suomalaisuutta monelta alalta! Nämä vanhat purkit herättävät monessa mukavia muistoja. :)
PoistaMielenkiintoinen postaus, molempiin asioihin liittyy paljon muistoja.
VastaaPoistaÄiti oli Kaleva Koru-ihmisiä ja perinkin niitä häneltä. Mutta täytyy sanoa että hyvin vähän tulee käytettyä. Ehkä siinä tulee se pulma että minkä kanssa, mutta ehkä sellainen, "juhla-asun kanssa"-ajatus on väistymässä.
Ihan kahvila, tuollahan menisi ajatus aivan sekaisin :)Kaunis rakennus!
Kiitos, Vikki!
PoistaAika vähän itsekin käytän Kalevala-koruja, vaikka miksei niitä voisi käyttää arkenakin. Ei vaan tule kuitenkaan pidettyä.
Ja tuo kahvila on tosi viehättävä! Kävin itsekin siellä nyt ensi kertaa, vaikka usein olen siitä ohi kävellyt.Herkkua oli tarjolla vaikka kuinka paljon.
Hihi! Minä tuolla ;) Edelleen mieltä kutkuttaa mukava iltapäivä kanssasi ja makuhermot herkistyvät pelkästä Suomi 100 vuotta kakkupalani nakemisestä!
VastaaPoistaHyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää!
Sinäpä siellä! :)
PoistaOli pakko laittaa tuo leivoksesi tähän mukaan, kun se sopi niin tämän postauksen suomalaisuusteeman kanssa yhteen.
Kalevala-koruja taitaa olla lähes jokaisella suomalaisella naisella. Kalevala-korua on moitittu liiallisesta uudistamisesta, mutta minusta on hienoa, että koruja tehdään moneen makuun. Uudemmat Kalevala-korut ovat kyllä hurjan kalliita, eikä pronssista vaihtoehtoa löydy enää entiseen tapaan.
VastaaPoistaPunaiset Paula-purkit ovat tuttuja. Harmi, ettei äiti ole säilyttänyt ainuttakaan.
Kyllähän korumallistojen pitääkin uudistua, että ne menevät kaupaksi.
PoistaHienoa on, että kalevala-koru on tehnyt myös mallistoillaan hyvänteleväisyystyötä.
Harmillista tosiaan, että vanhat purkit ovat hävinneet.
Hieno näyttely Kalevalakoruista,upeita kuvia!
VastaaPoistaKyllä niitä koruja pronssisista löytyy omistakin korurasioista. Nykyisin tahtovat jäädä käyttämättä.
Paulatytöt olivat ennen julkkiksia, kiva näyttely sekin.
Maaliskuun aurinkoa♥
Käsityömuseolla on poikkeuksetta hyviä näyttelyitä ja siellä osataan asettelun taito. Nytkin molemmat näyttelyt oli laitettu esiin niin hienosti ja mielenkiintoisesti.
PoistaValoisaa viikkoa! <3
Muutama hopeinen Kalevalakoru löytyy minultakin, valkokultaisia kun en raaski ostaa :)
VastaaPoistaHienot kuvat koruista ja tuosta todella upeasta kahvilarakennuksesta, joka onneksi on säästynyt purkutuomiolta ♥
Nuo monenmuotoiset ja väriset Paula-purkit ovat tuttuakin tutumpia jo lapsuuden ajoilta. Tuntuu että silloin niitä löytyi ihan jokaisesta kodista :)
Aurinkoa alkavaan viikkoosi ♥
Valitettavasti Jyväskylä on aikoinaan purkanut monta hienoa, vanhaa rakennusta rumien laatikkorakennusten tieltä, joten hyvä, että edes tämä Nikolainkulma on tallessa.
PoistaJa totta: punaiset Paulapurkit olivat aikoinaan joka kodin hyllyssä. Äitini säilytti niissä mm. kaurahiutaleita tai mannasuurimoita. Purkkien kylkeen liimattiin lappu, jossa luki "kauraryyni" ta "mannaryyni". Hellyttäviä muistoja. <3
Kiitos samoin! <3
Olipa taas niin kovin mielenkiintoinen postaus sinulta.Tuo pikkutyttö vesilammikossa sai kaiken huomioni, aivan hurmaava!:) Hienoja ovat muutkin korut.Ja Paulatyttö, voi noita ihania vanhoja aikoja.<3 Edellisen postauksesi sinivalko teoksen soutajasta ottaisin mielihyvin seinälleni! :)
VastaaPoistaMukavaa alkavaa viikkoa!
Kiitos, Mirjam-Matilda! <3
PoistaMinustakin tuo lätäkköön hyppäävä tyttö on niin hellyttävä. Harmittaa vaan kovasti, kun en saanut kamerallani tarkempaa kuvaa.
Kiitos samoin: valoisaa viikkoa!
Minullakin on muutama pronssinen koru, mutta en enää käytä niitä, koska ne ovat menneet aika vihreiksi eikä sitä saa pois omilla konsteilla. Tuo kahvila on ihana. Kävin siellä viime kesänä.
VastaaPoistaAika tekee tehtävänsä koruissakin. Oletko kokeillut ihmesientä vihreyden hankaamiseksi?
PoistaKiva: Wilhelmiina on tuttu Sinullekin! :) Kävin siellä nyt ensimmäistä metta en todellakaan viimeistä kertaa. Hyvät oli baakelsit ja tunnelma suloinen.
Kauniita Kalevalakoruja! Jokunen löytyy minultakin, mutta enimmäkseen ovat piilossa:)
VastaaPoistaMaittavan näköisiä nuo kahvilan leivonnaiset!
Kiva postaus!
Niin ne omatkin Kalevala-korut viettävät aikaansa korurasiani piilossa. Liian vähän tulee käytettyä niitä.
PoistaIhan selvästi Suomessakin ollaan siirrytty eurooppalaiseen kahvilakulttuuriin leivonnaisten suhteen ja hyvä niin.
Oi, oi oi noita kahavipurkkeja. Tuollaset ku sais hirsimökin seinähyllylle.
VastaaPoistaNäyttelyssä olikin monta kaunista kahvipurkkia, tutuimmat ehkä nuo punaiset Paula-purkit.
Poistakauniita koruja! Kahvipurkit tuovat muistoja mieleen:)
VastaaPoistaKauniita koruja eri vuosikymmeniltä. Ajankulku ja -muoti välittyi hyvin näyttelystä.
PoistaIhana posti! Kalevala Koruissa on ajaton kauneutensa, vuosikymmenten mallistoista löytyy ihmeesti suosikkeja. Ja Paula-kahvityttö tuo lapsuuden mieleen, jotenkin niin nostalginen hahmo, samaten nuo kahvipurkit.
VastaaPoistaUpeat puitteet kahvilassa, toivottavasti tätä myös vaalitaan! Tuollaisissa vanhoissa rakennuksissa on korvaamaton kauneutensa ja tunnelmansa.
Aurinkoa päiviisi Piipe♥
Käsityömuseon näyttelyt ovat aina jotenkin vaan niin ihania; niin nytkin!
PoistaValitettavasti Jyväskylässä on purettu niin monta kaunista ja vanhaa rakennusta, joten tämä Nikolainkulma on harvinainen helmi muuten aika laatikkomaisessa kaupungissa. Onneksi on myös jäljellä Toivolan piha, jonne on koottu vanhoja rakenuksia ja jossa sijaitsee mm. vanha synnytyslaitos. Paljon siellä kävijöitä riittääkin. Se on kuin keidas kaupunkivilinän keskellä.
Kiitos samoin, Hannah! <3
Monenlaista kaunista:) Tuommoinen vihreä Paulig-purkki, sellaisesta meidän kahvit päivittäin keittimeen lusikoidaan:) Tytärtä saattaisi kiinnostaa nuo puiset jutut.
VastaaPoistaEn ennen näyttelyä tiennytkään, että Kalevala-korulla on myös tällaisia puisia koriste- ja käyttöesineitä. Upeita olivat ja taidokkasti tehtyjä.
PoistaTämmöiseen museoon ja näyttelyyn olisin myös piipahtanut, jos kohalle olisi osunut. Kalevakorun, yhden omistan. Ei tule vaan käytettyä.
VastaaPoistaNoita kahviherkkuja katsellessa vesi herahti kielelle.
Käsityömuseon näyttelyt ovat aina niin mahtavan hienoja ja taidokkaasti esille aseteltuja. Käyn tosi mielelläni tuossa museossa.
PoistaOmat Kalevala-korutkin pysyvät melko visusti rasiassa. No, tosin tuon museokäynnin jälkeen laitoin maanantain iltatilaisuuteen hopeiset käädyt kaulaan.
Herkut olivat hyviä (ja äkkimakeita) ja herkullisesti ne olivat asetetut myös esille vitriiniin. Nam!
Kiitos mukavasta museokierroksesta. Kesällä pitäisi lähteä käymään Jyväskylässä.
VastaaPoista