perjantai 3. maaliskuuta 2017

MITÄ KUMMAA?

Käväisin  metsäretkellä ja löysin tällaisen kummajaisen kallion kupeesta. Vihreä tukka hapsottaa sinne tänne, katse on ihmettelyä täynnä. Huomenna jäinen ötökkä taitaa olla jo tyystin toisennäköinen vai liekö sitä enää olemassakaan.
Kaikkea sitä voikin löytää luonnosta!


                                                                    Leppeää perjantai-iltaa!

30 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Vähän surumielinen ilme, mutta ihan söpöliini. :)

      Poista
  2. Ausgesprochen interessant und auffallend schön !
    liebe Grüße

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Danke schön, Jutta! In der Natur kann man immer was intressantes finden.

      Poista
  3. Talvinen eläinlapsi suoraan sadusta. Ihana.

    VastaaPoista
  4. Kiva kummajainen!
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonto pitää sisällään mitä merkillisempiä olentoja ja niitä voi löytää, kun pitää ympäristöään silmällä. ;)
      Kiitos samoin, Sari!

      Poista
  5. Hieno bongaus.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marliska! Kaikenlaista sitä voi luonnosta löytää...
      Aurinkoista kevätviikonloppua Sinullekin!

      Poista
  6. Kaunis - ja vähän pelottavakin hassuine hiuksineen:)
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieman on sellainen surumielinen ja hämmästynyt katse tällä jäisellä kaverilla.
      Ihanaa kevätviikonloppua Sinullekin, Lady of the Mess!

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Ja oikein kahta väriä hiuksissa.;) Onneksi bongasin tämän ötökkäisen kallion kupeesta.

      Poista
  8. Kovasti on ihmettelevän näköinen ötökkä!
    Keväällä kannattaa lähteä tuonne ulos "satusilmin" varautuneena, koskaan ei tiedä kuka tulee vastaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitähän se mahtaa miettiä suurine silmineen? ;)
      Luonnossa voi nähdä vaikka mitä kummaa, kun hoksaa kulkea silmät ja aistit auki.

      Poista
  9. Tällaiset ihmetykset ovat yksi syy miksi tykkään luonnosta. Ihmeitä täynnä ja aina niin arvoituksellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama minulla! Luonto hoitaa mieltä ja jos kulkee kiireettömästi ja silmät avoimina, voi törmätä vaikka minkälaisiin "ötököihin".

      Poista
  10. Vastaukset
    1. Kiitos, Hannele! Olin jo kulkemassa ohi, kun huomasin nuo tummat "silmät" ja nappasin kännykällä kaverista kuvan.

      Poista
  11. Voi miten söpö, vaikkakin hieman surullinen jääolio, vai onkohan hänellä suu sittenkin hämmästyksestä "soikeana" ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ansku!
      On sillä vähän surullinen ja ihmettelevä katse. Mitä lie sille kuuluu tänään? Varmasti muuttanut muotoaan tai lienee tipahtanut kokonaan kallion kupeesta. :)

      Poista
  12. Stunning capture! Nature is so beautiful/
    Saw also the sewing patterns for Makro Tex - yes, I still have kept a small box of these:) Thank you for visiting me:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you for your comment! I'm so glad, you've visited my blog! Welcome again!

      Poista
  13. Hui, vähän pelottavan näköinen möttiäinen! Mutta hieno kuva. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Satu! Pelottavan näköinen, mutta täysin vaaraton. ;)
      Siinä se kökötti kallion kupeessa täysin hiiskumatta. Tänään sitä tuskin enää on tai ainakin muuttanut rajusti muotoaan.

      Poista
  14. Juhliin menossa, kun tukka on niin hienosti : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voipa olla! Liekö kallionkolossa on omituisten otusten kerhon kokoontuminen.:)

      Poista
  15. Luonto on ihmeitä täynnä. Pitää osata vain katsella sitä oikeilla silmillä...ja sydämellä.

    VastaaPoista

Kiitos kommenteistasi! Kiva, kun piipahdit Kylätiellä!