REILUSTI RUSKEAA

Viikon MakroTex-haaste: RUSKEA

                                                    

Reilusti ruskeaa luonnossa ja luonnosta:

Kyllä luonnossa  ruskeaa riittää, katsoo mihin päin hyvänsä. Vihreä ja ruskea sulautuvat toisiinsa saumattomasti, toinen toistaan täydentäen. Ruskea rauhoittaa!

Reilusti ruskeaa sisällä ja sisustuksessa:

Koska vanhan talomme tupaan on jätetty hirsiseinät näkyville, on ruskea hallitseva väri (tuvan) sisustuksessa.
Tällä hetkellä pitkällä pirtinpöydällä on kutomani poppanaliina, jonka kude on anopin ja apen ensimmäisistä pussilakanoista leikattu (kierrätystä! 😊). 70-luvun kuosissa oli reilusti ruskeaa ja se näkyy selvästi myös liinassa.

  

Olen 70-luvun nuori ja silloin vaatetuksessa ja sisustuksessa käytettiin runsaasti ruskeaa. Kyllä: minullakin oli ruskeita vaatteita, mm. neuletakki, jota käytin vuosikausia. Murrosiän epävarmuudessa sitä halusi olla vähän muutenkin huomaamaton, joten neutraali värilinja sopi oikein hyvin.

Muutama vuosi sitten sain ystävältä lahjaksi 70-luvusta kertovan kirjan ja olen hekotellut  sen aikakauden jutuille sukeltaen samalla omiin muistoihini. Kirjan sivuilta löytyy monta tuttua juttua. Isoveljellä oli esimerkiksi tuollaiset kansikuvan ruskeat läskipohjakengät.

Ruskea on maanläheinen väri, jota löytyy lähes kaikkialta luonnosta. Ruskea ei ole spektriväri. Sen merkitys värisymboliikassa on jäänyt vähäiseksi. Ruskeaa pidetään hyvin yksinkertaisena, vaatimattomana, käytännöllisenä, joskus myös masentavana ja melankolisena. Se on ollut aina helposti saatavilla sekä maaliväreihin (maapigmentit) että vaatteisiin (värjäyskasvit ja luonnollinen ruskea villa), eikä sillä ole ollut samanlaisia huikentelevaisia tarinoita kuin monilla kirkkailla väreillä. Mutta toisaalta, ruskea on suklaan ja kahvin pehmeä väri, ja siihen liittyy myös ripaus eksotiikkaa monien mausteiden kautta (http://www.coloria.net/varit/ruskea.htm).

Kannattaa käydä katsomassa, mitä ruskeaa muut haasteeseen osallistuneet ovat löytäneet: pienilintu.blogspot.fi

TAMMIKUU

Kollaasihaaste: TAMMIKUU

Tammikuussa olen:

* lenkkeillyt usein Mauri-murusen kanssa
* nautiskellut luonnossa liikkumisesta sekä metsässä että järven jäällä
* ihastellut jääkukkasia ikkunalasissa ja huurteisissa kasveissa
* keitellyt vispipuuroa
* lukenut aika monta kirjaa, joista yksi on Leevi Launosen kirjoittama elämänkerta evankelista-laulaja Nina Åströmistä
* sairastellut 😟
* osallistunut kuukauden viimeisenä sunnuntaina Kansanmusiikkimessuun
* ostanut kimpun tulppaaneita omaksi iloksi
* viettänyt syntymäpäivää
* iloinnut päivien pitenemisestä ja auringonsäteistä

Täältä löytyy lisää tammikuun kollaaseja!

KALLIOLLE, KUKKULALLE

Aurinko houkutteli ulkoilemaan ja suuntasinkin askeleeni tutuille metsäpoluille. Mauri-koirulin kanssa kuljemme melkein päivittäin tätä  korkean vuoren päällä kulkevaa reittiä. Koska olin tänään yksin liikkeellä, päätin hetken mielijohteesta haastaa itseni laskeutumaan vuoren rinnettä alas etsiäkseni uusia, tuoreita kuvakulmia kameraan.

No huh, oli kyllä aika uskalias teko, sillä rinne oli osittain jäinen ja välillä laskinkin peppumäkeä.  Joissain kohdin kallioseinämä putoaa jyrkästi lähes kohtisuoraan, mutta pyrin liikkumaan siksakia ja menemään loivempia kohtia alaspäin. Välillä kyllä mietin, olinko nyt yhtään järkevä ottaessani tällaista riskiä, mutta selvisin sentään luita katkomatta. Aika pitkään alastulo kesti, mutta toisaalta eipä ollut kiirettä mihinkään.

 Valokuviin en pysty vangitsemaan maisemien jylhyyttä, mutta tässäkin kohtaa on melkoinen pudotus. Yllättävän vähän metsässä on lunta vuodenaikaan nähden.

Pahimmista paikoista pois päästyäni oli aikaa tarkastella luonnon ihanuutta. Jyrkät kallioseinämät ja siirtolohkareet ovat seisseet vuosituhansia näillä main ja  puusto on joutunut etsimään elintilaa kivenmurikoiden kupeesta. Siirtolohkareissa kasvavat sammalet ja jäkälät ovat viehättäviä. Metsä "kukkii" monissa eri värisävyissä.

Koivun kiharat 😊

Loppu hyvin, kaikki hyvin! Metsässä olo rentoutti, vaikka siihen tällä kertaa liittyi vähän myös ylimääräistä jännitystä.  Millaisissa maastoissa Sinä olet tänään mahtanut liikkua?

IKKUNAN LÄPI

Mitä näkyy ikkunastamme?

Viime keväänä tehty uusi kukkapenkki odottaa uutta kasvukautta. Talventörröttäjät saavat nyt värittää penkkiä, jonka ympärillä näkyy öisten vierailijoiden tanssiaskeleita.

Tuvan ikkunasta erottuvat jäniksenjäljet. Liekö tassut ovat johtaneet omenapuun luokse? Onneksi on verkko rungon suojana. Joinain vuosina lunta on ollut niin paljon, että puput ovat ylettyneet jälttämään puunrunkoa suojaverkon ylitse. Nyt ei ole sitä vaaraa. Vielä!

Heinäkuussa näkymä on aika erilainen kuin tammikuussa. Kesää ja vihreyttä odotellessa...

                                                    
                                                        


               


                                                   

MIELENKIINTOISTA POSTIA MAAILMALTA

Olen nyt muutaman vuoden ajan harrastanut postcrossingia ja se on ollut paljon iloa tuottava harrastus. Kortteja on ropissut postilaatikkoon melko tasaisin väliajoin ja saman verran olen lähetellyt postia maailmalle. On kiehtovaa saada kortti tuntemattomalta, tutustua sitä kautta erilaisiin kulttuureihin ja bonuksena saa vielä hienoja postimerkkejä. Alan harrastajia on laidasta laitaan. Joku on kotiäiti, joku insinööri, kirjastovirkailija, opettaja, maanviljelijä, eläkeläinen, työtön. Harrastajien ikähaitarikin on melkoinen. Joskus olen saanut kortin toiselta lastentarhanopettajalta, joka asuu pienessä maalaiskylässä, harrastaa samoilua metsässä ja ottaa innokkaasti valokuvia aivan kuten minäkin!

Tänä vuonna olen lähettänyt kymmenkunta korttia mm. Japaniin, Ranskaan, Saksaan  ja Yhdysvaltoihin ja puolestaan saanut kortin esimerkiksi Hollannista, Saksasta, Itävallasta, Englannista ja Taiwanista.

Yhden kirjeenvaihtotoverin olen myös saanut harrastuksen myötä ja olen sitä kautta saanut ylläpitää saksankielen taitoani, joka arvatenkin ilman tätä säännöllistä harjoitusta olisi melkoisen ruosteisessa kunnossa. Ystävän kanssa lähettelemme silloin tällöin myös pieniä yllätyspaketteja ja pari viikkoa sitten sain häneltä mukavan syntymäpäivälahjan. Tarkoituksemme on tavata ensimmäistä kertaa muutaman kuukauden kuluttua, kun olen lähdössä Saksaan Lutherin jalanjäljille. On aika jännittävää tavata ihminen, jonka kanssa on kirjoitellut muutaman vuoden ajan ja puhunut yhden kerran puhelimessa, mutta ilolla odotan kasvokkain näkemistä.

Perjantaina tuli hieman myöhässä ollut joulukortti, joka oli lähetetty Taiwanista 17.12.16 eli kortti oli matkannut peräti 40 vuorokautta, ennen kuin se löysi perille määränpäähän.

Ja kortin lähettäjällä olikin mielenkiintoista kerrottavaa:

Eilen illalla kirjoitin pari lähtevää korttia ja huomenna ne pääsevät matkaan. Saa nähdä, milloin kortit saapuvat perille Kiinaan ja Sloveniaan...

SUKSI SUIHKI SUKKELASTI

Tänään on ollut niin ihana, suorastaan keväinen päivä. Kauan kaivattu aurinko paistoi täydeltä terältä lähes pilvettömältä taivaalta ja oikein imin itseeni uutta energiaa antavaa valoa.
Kaivoin aurinkoisen päivän  kunniaksi sukseni esiin ja lähdin jäälle hiihtelemään. En ole todellakaan mikään intohimoinen hiihtäjä eivätkä ylämäen nousut tai vastaavasti alamäessä viilettäminen ole minun juttuni, mutta tasaisella jäällä on kuitenkin kiva sivakoida. Ja hyvin sukset luistivatkin, mitä nyt alkumatkasta oli vähän haastetta, kun tuuli oli tuonut laduille puista irronnutta roskaa.  Pari kertaa suorastaan tökkäsi ilkeästi, mutta en antanut sen häiritä menoani ja nautiskeluani. Muutaman vastaantulijan kanssa jäin rupattelemaan ja kaikilla tuntui olevan sama, iloinen fiilis kuin minullakin. Kyllä kannatti kokeilla, miltä hiihto tuntuu lähes vuoden tauon jälkeen. Hyvältähän se! Lähipäivinä taidan antaa suksille kyytiä uudestaan.

 Päivän kruunasi vielä upea auringonlasku, joka purppuroi taivaanrantaa.Tämmöiset päivät ovat ihan huippuja!

IHAN PINKKIÄ

Pieni lintu-blogin haasteena on tällä viikolla kuvata ruoka-aine ja halusin pitkästä aikaa kantaa korteni kekoon osallistumalla haasteeseen.
Pakasteessa on runsaasti puolukkaa, mutta on sitä myös ahkerasti syötykin niin jugurtin, rahkan kuin muiden ruoka-aineiden lisukkeena. Silloin tällöin teen puolukoista myös vispipuuroa ja se saakoon olla  tällä kertaa haasteen kohteena.

Viime syksynä puolukkaa oli metsät punaisenaan ja itsekin tuli kerättyä niitä useampi sangollinen.

Nytpä niistä kelpaa keitellä vaikka vispipuuroa. Edullinen, helppo ja kauniinvärinen ruoka valmistettavaksi.

Kun olin aikoinaan aupairina saksalaisessa perheessä, tein heillekin vispipuuroa suomalaisista, kotoa lähetetyistä puolukoista. Puurokuppi tyhjeni hetkessä, sillä koskaan aiemmin "perheeni" ei ollut edes syönyt puolukkaa. Heille se siis oli suorastaan eksoottinen kokemus. 😊


                                                                      

VÄRIPILKKUJA

Näinä päivinä on harmautta riittänyt. Aurinko pysyttelee sitkeästi pilviverhon takana ja itse jo kaipaisin kovasti auringonpilkahduksia. Vuodenvaihteen aikana tullut räkätauti ei ota hellittääkseen, joten sekin tekee mielen ankeaksi.
Tänään kuitenkin lähdimme puolison kanssa metsälenkille. Raikkaassa ulkoilmassa olo piristää aina! Otin pitkästä aikaa kameran kainaloon ja etsin kuvauskohteita. Valkean ja harmaan keskeltä löytyi kuin löytyikin jotain värikästä 😄. Vuosikausia kasassa olleet puut ovat jo pökkiintyneet ja menettäneet polttoarvonsa (harmi sinänsä, kellä on ollut varaa jättää nämä puut käyttämättä), mutta nyt ne tarjoavat kasvualustaa sienistölle ja luonnon omalle taiteelle.

Iloista oranssia löytyy myös vastakaadetuista ja tien varteen ajetuista leppäpuista. Kaunista ja piristävää!