KGB-MUSEO: TEHOKASTA VAKOILUA KYLMÄN SODAN AIKANA

Vuonna 2011 yleisölle avattu KGB-museo löytyy Viru-hotellin 23. kerroksesta. Koska olen innokas museokävijä ja lähihistoriasta kiinnostunut, halusin ehdottomasti tutustua tähän erikoiseen näyttelyyn. Saimme ystäväni kanssa viimeiset liput, sillä opastetut kierrokset ovat poikkeuksetta täysiä. Tämä kertoo jotain museon suosiosta! Liput kannattaa siis tilata mieluiten etukäteen.

 Portaat johtavat 23. kerrokseen. Neuvostoaikana kuvaaminen olisi ollut taatusti kiellettyä, nyt jopa suositeltavaa.

 Viru-hotelli oli aikoinaan Neuvosto-Viron näyteikkuna lännestä tuleville turisteille. Suomalaiset työmiehet palkattiin rakentamaan tämä nykyaikainen hotelli, joka valmistuttuaan työllisti yli tuhat henkeä (nykyisin henkilökuntaa on n. 200). Oppaan mukaan oli suuri etuoikeus päästä töihin Viruun, koska se tiesi huikeita etuja tavalliseen, kuponkiostoksia tekevään ja kauppoihin jonottavaan kansaan verrattuna.
Työnekijäryhmiä olivat mm. leivänleikkaajat tai kerrosvahdit. Jälkimmäisten tehtävänä oli raportoida käytävillä tapahtuvaa liikettä (milloin asiakas saapui, milloin poistui huoneesta, kenen kanssa jne). Kerrosvahdiksi palkattiin ainoastaan naimisissa,  kypsässä iässä oleva nainen, jotta mahdollisien romanssien syttyminen estettiin.

  Oli julkinen salaisuus, että Viru-hotellissa vakoiltiin asiakkaita. Kuuntelulaitteiden avulla varmistettiin, ettei suuren ja mahtavan Neuvostoliiton "ihanuudesta" vuotanut epäedullista tietoa länsimaihin ja toisaalta urkintaa tehtiin myös siksi, että olisi saatu arkaluontoista poliittista tietoa selville. Joskus asiakkaat suorastaan ilkeilivät puhuessaan kovaäänisesti huoneessaan. Keskustelujen seurauksena saattoi toki seuraavan kerran olla vaikeuksia saada viisumia vierailua varten.

 Ylimmän kerroksen toimistossa oli kaksi puhelinta: toinen erikoisvalmisteinen, metallivahvisteinen puhelin, jonka soittoja eivät ulkopuoliset voineet vakoilla sekä tämä punainen, "suoran linjan" puhelin, jolla otettiin yhteys ainoastaan KGB:n päämajaan. Siksipä siihen ei tarvittu edes numerovalitsinta.
kaikki Neuvosto-Viron viralliset kirjoituskoneet oli rekisteröity siten, että jokaisessa koneessa oli oma kirjaisintyyppi, jonka perusteella kone pystyttiin jäljestämään, mikäli väärinkäyttöä, esim, propagandatekstien kirjoittamista tapahtui.

"Täällä ei ole mitään"

 Kun Viro itsenäistyi vuonna 1991, poistuivat KGB:n leivissä olleet vakoojatkin vähin äänin Viru-hotellista. Kiireessä osa laitteista jäi paikoilleen, osan he rikkoivat lähtiessään. Vakoiluraporttejakin jäi melkoinen pino.
Kuuntelulaitteita sijoitettiin huoneissa mm. jalkalamppuihin, ravintolassa tavallista paksumpiin tuhkakuppeihin tai keittolautasiin. Saimme kuulla todella huvittavia tapauksia kuuntelutavoista, vaikka tuskin ne aikoinaan ketään naurattivat.

Migrofonin saattoi piilottaa vaikka kalvosinnappeihin!

Mahorkkaa mahtoi kulua vakoilutyövuoron aikana. Veikkaanpa, että huone oli tuolloin sinisenharmaa tupakansavusta.

Mainio, erittäin sujuvasti suomea puhuva oppaamme esitteli erikoisvalmisteista kameraa, jonka avulla saattoi kuvata hotelliasukkaita ja tarvittaessa kiristää salaa otetuilla valokuvilla.

Toivottavasti tämä hullu aika on ainaiseksi taakse jäänyttä elämää Virossa!
Museovierailu oli hintansa arvoinen. Siellä kannattaa ehdottomasti käydä, mikäli kylmän sodan, 30-40 vuoden takainen aikakausi kiinnostaa.