OMIN KÄSIN

Perjantaina - kuningattaren teehetken jälkeen - kävin vihdoin ja viimein Käsityömuseossa katsomassa Omin käsin -näyttelyä. Perjantaisin on kaiken lisäksi ilmainen museopäivä, joten käynti ei rasittanut kukkaroakaan. Kovasti väkeä oli muutenkin liikkeellä, mm. ulkomaalaisten opiskelijoiden ryhmä, joita suomalainen muotoilu ja käsityöt tuntuivat kovasti kiinnostavan.

 Museon tiloihin on koottu suloinen entisaikain olohuone, jossa olisi päässyt tekemään käsitöitä omin käsin. Langat oli aseteltu houkuttelevasti esille. En kuitenkaan malttanut jäädä kirjailemaan tai virkkailemaan.

Ryhmä iäkkäitä rouvia vietti olohuoneen tiloissa iloista rupatteluhetkeä ja neuloi omin käsin sukkia. Juttu luisti, silmukat suihkivat kuin ennen vanhaan ompeluseuroissa! Heidän jutustelunsa sai väkisinkin hymyn huulille.

 

 Lapsuudessani käytettiin ainoastaan kangasnenäliinoja. Muistan vieläkin, kuinka kouluiässä silitin (!) isän pestyjä "nästyykejä" ja 70-luvulla sain rakkaalta ystävältä joululahjaksi nenäliinoja, joihin hän oli omin käsin virkannut reunapitsit. Tallessa ovat yhä, vaikkei niitä käytetäkään.

Koska olen puoliksi karjalainen, iloitsin siitä, että näyttelyssä on esillä myös karjalaista käsityötaitoa. Äiti opetti minullekin  punapoimintaliinan kutomista. Niinpä olen aikoinaan omin käsin tehnyt muutaman pellavaliinan omaa kotia varten. Liinat pääsevät käyttöön erityisesti joulun aikaan.

 

Päätin yhdistää samalle reissulle muitakin käyntikohteita. Siispä marssin tutustumaan Harjun Paperiin, ihanaan korttiliikkeeseen, joka on ollut toiminnassa jo yli kuusikymmentä vuotta. Postcrossingia harrastavalle tämä puoti on oikea korttiparatiisi (vaikka löytyy sieltä myös muutakin ihanaa, sievää myyntitavaraa).       

                       

Nykyajan "maatuskoja"

Tuli kartutettua omaa korttivarastoa samalla reissulla. ;)

PS. Huomasin juuri, että tämä on jo peräti 400. postaukseni! Onpa sitä päivitettävää vaan kummasti löytynyt. Kiitos, kun olette käyneet täällä vierailulla!