HAMPURIA PITKIN POIKIN, osa 1

Kevään ja vuorotteluvapaani odotetuin matka Hampuriin toteutui viimein  kuluneena viikonloppuna. Ystävän kanssa matkattiin Vantaalle jo edellisiltana eli keskiviikkona ja torstaina aikaisin noustiin siiville. Hampurin ja Helsingin väli kestää ainoastaan n. 1,5 tuntia, joten kovin puuduttavaa istumista ei tarvinnut kokea.

Perillä meitä odotti ihana auringonpaiste ja vastaanottamaan tullut saksalainen sukulainen, jonka luona yövyimme ensimmäisen yön. Paikallisena hän myös tutustutti meidät kaupunkiinsa, joka on seisonut paikoillaan jo yli 800 vuoden ajan; tosin laajentuen jatkuvasti. Kevät oli jo paljon pidemmällä kuin meillä, joten pääsimme vihreyden ja kukassa olevien puiden keskelle. Hampurihan on yllättävän vehreä kaupunki tiheästä asutuksesta ja sataman "rautaisuudesta"  huolimatta.

Satama on Hampurin käyntikortti, vaikka se ei suoranaisesti meren äärellä sijaitsekaan. Laivaliikenne kulkee vilkkaana n. sadan kilometrin verran avomereltä Elbe-jokea pitkin. Satamassa mekin kävimme monta kertaa matkan aikana. Tervetuliaiskahvit leivosten kera juotiin laivaliikennettä ja ihmisvilinää seuraten. Loistoristeilijä oli sopivasti parkissa kahvilan edustalla.

 Satamasta (Landungsbrüggen) pääsee Elben toiselle puolelle kätevästi Elbe-tunnelia pitkin. Se otettiin käyttöön 1911 ja on nykyisinkin suosittu kulkureitti. Totta kai mekin ajoimme hissillä tunnelin pohjalle ja kävelimme reilun 400 metrin matkan Steinwerderin näköalapaikalle,

josta avautui hieno näkymä joen toiselle puolelle. Sataman maamerkki on St. Michael- kirkon 132 metrin korkeuteen kohoava torni sekä rakenteilla oleva Filharmonikkojen konserttitalo.

 

Sataman lähellä, Ditmar Koel Strassella, sijaitsevat kaikki Pohjoismaiden merimieskirkot. Käväisimme myös Suomen merimieskirkolla, joka on suomalaisten kohtaamispaikka ja jossa järjestetään vuosittain supersuositut joulumarkkinat. Itselleni kirkosta muodostui aikoinaan tärkeä koti-ikävän torjuntapaikka, joten olipa mukava piipahtaa siellä nytkin.

 Perjantaina olikin jo huomattavasti kylmempi päivä, mutta onneksi sentään poutainen. Vieraanvarainen isäntämme ajelutti meitä uusiin tutustumiskohteisiin. Aamupäivällä kävimme katsomassa entistä aupair-perheeni kotitaloa ja sen jälkeen ajeltiin Blankenesen kaupunginosaan. Aikoinaan eläkkeelle jääneet merikapteenit asettuivat Elben varteen, mutta vuosikymmenien kuluessa alueen arvo on noussut mittavasti ja Blankenese onkin nykyisin miljonäärien asuinaluetta. Upeasta näkymästä saa maksaa.

Iltapäivästä kirjauduimme hotelliimme ja kävimme tutustumassa ympäristöön. Hauptbahnhofilla oli vilkasta. Lähtevät ja saapuvat junat kuljettivat matkustajia, mutta ylimääräistä vilskettä aiheutti myös illan jalkapallo-ottelu. HSV:n kovaäänisiä kannattajia oli kerääntynyt paikalle runsain määrin, samoin poliisien joukkoja. Tavallisesti ottelut pidetään lauantaisin, mutta koska Amerikan presidentti Obama oli sattumoisin samaan aikaan Saksassa, kaikki liikenevät poliisit tarvittiin häntä suojelemaan ja jalkapallo-ottelu olikin siis poikkeuksellisesti perjantaina. Ottelu päättyi 2-1 HSV:n hyväksi. Millainen kaaos ja joukkotappelu olisikaan mahtanut syntyä, jos paikallinen joukkuen olisikin hävinnyt? Jalkapallo on saksalaisille sydämen asia.

Rauhallisempaa oli sentään Raatihuoneen aukiolla ja Alsterin rannoilla. 

 

 Suomi-talo on edelleen paikoillaan leijonalogoineen, mutta konsulaatti ei enää toimi Hampurissa vaan Berliinissä. Paikalliset suomalaiset voivat toki hoitaa paperiasioitaan kerran viikossa merimieskirkolla.