VUODENAIKAKUVIA

  BEATE56 antoi blogilleni kauniin tunnustuksen; josta olen tosi iloinen. ISO KIITOS, BEATE!                            



                                       
Samalla sain haasteen viime vuonna otetuista luontokuvista sekä kertoa, mitä ne minulle merkitsevät. tällaiset kollaasit sain synnytettyä:

KEVÄT: Lumi tuntui sulavan tosi hitaasti päivien pitenemisestä huolimatta. Jäällä kävin kuvaamassa pilkkijöitä ja mietin, milloin mahtaakaan tällä paikalla olla sulat vedet. Saihan niitä odotella, mutta lopulta vapun aikoihin  jäät sulivat melkein paikoilleen. Maaliskuussa luontoretkellä kuvasin mahtavia jääpaaseja  ja tunsin itseni niin pieneksi. Toukokuussa oli jo lämmintä ja ihanaa: omenapuut kukkivat, perhoset lentelivät ja koivut pukivat vihreän huntupuvun ylleen. Sitä ennen ehdin laskea niistä runsaasti koivunmahlaa, jota käytin leivontaan sekä joimme siltäänkin. Olen kevätihminen mitä suurimmassa määrin! Auringon lisääntyvä valo saa minutkin elämään.

 
KESÄLLÄ riitti kuvattavaa! Melkein joka päivä kävin napsimassa kuvia kukkasista, perhosista, linnuista, ötököistä. Kesä näytti parhaat puolensa, sillä aurinkoa ja lämpöä riitti. Saunoimme ahkerasti ulkosaunassamme, vaikka orren alla alivuokralaisina asuneet pääskyset olivatkin hiukan aggressiivisia pesää puolustaessaan.  Saa nähdä, palaavatko kesäasukit jälleen tulevana suvena.

SYKSY sai luonnon pukeutumaan värikkäisiin asuihin. Ruska oli oikein kaunis varsinkin auringonpaisteisina päivinä. Nautimme luonnon antimista: vadelmia, mustikoita, kanttarelleja ja suppilovahveroita tuli kerätyksi melkoisen runsaasti. Liikuin muutenkin usein metsässä. Kuuntelin tuulen huminaa ja muita luonnon ääniä, haistelin maatuvia lehtiä, imin itseeni rauhaa.
 Oma pieni omenapuu teki muutamia omenoita, mutta saimme omenia myös ystävälliseltä naapurilta. Erityistä iloa tuottivat valtavankokoiset auringonkukat kasvimaan laidassa. Laitoin keväällä muutaman siemenen maahan ihan vaan koemielessä ja mikä ihana yllätys ja kasvunvoima niihin kätkeytyikään. Yli kaksimetriset kukat loistivat nimensä mukaisesti.

TALVI: Vuoden 2013 alku  oli runsasluminen ja pakkastakin riitti. Eläinten jälkiä hangella oli hauska seurailla ja kuvata. Alkutalven taivas oli usein monivärinen ja siinäkin riitti ihasteltavaa. Joulukuun alussa oli muutamien päivien ajan lunta ja jännitin, saammeko valkean joulun, mutta vielä mitä! Liukkaita kelejä, lämpöasteita, vesisadetta; sitä oli tämän joulun säätyyppi. Joulun aikoihin jopa sireenissä oli  pieniä silmuja. Maa oli  niin sula, että siihen saattoi hyvin laittaa pienet intiaaniteltat pystyyn uudenvuoden aattona ja sytytellä kynttilät ohikulkijoiden iloksi.

Mielenkiinnolla odotan, millainen luontokuvavuosi tästä mahtaakaan kehittyä...

Haastan Annen Ekotintistä sekä Hannah'n Lehmuskujalta. Tartuttehan haasteeseen ?