JÄRVILINNA

Viikko sitten maanantaina vietin ylimääräistä vapaapäivää ja käväisin ystävän kanssa Järvilinnassa Laukaan Vihtavuoressa. Enpä tullut katsoneeksi etukäteen aukioloaikoja ja tietysti kävi niin, että sisänäyttelyyn ei päässyt kurkistamaan, mutta tokihan pihapiirissäkin riitti katseltavaa.

Olga Malytcheva: Into

 Mongolialaisen Lkhagvadorj Dorjsurenin upeat hiekkaveistokset.

Tapani Kurttila: Ilvespesue                                                                                                                

Taitavasti taottu, mutta kuka on tekijä?

Rantaheinikossa tähyilee kaino merenneito ulapalle. Liekö sukua pienelle merenneidolle? Taiteilijan nimeä en patsaasta löytänyt, mutta kaunis ja taidokkaasti tehty se on.
                     

Luonnontaidetta laiturilla: onkohan tämä lokinmuna tullut hylätyksi?

Kesän aikana aion vielä käydä katsomassa sisätilan näyttelyn. Onko Järvilinna Sinulle tuttu paikka?

PIENI, MUTTA TÄRKEÄ PAPERINPALANEN

Jatkan edelleen postcrossingharrastustani, vaikka kortteja tuleekin lähetettyä alkuaikoja vähemmän. Posti korottaa säännöllisin väliajoin postimerkkien hintoja ja se vaikuttaa osaltaan siihen, että korttejani lähtee maailmalle noin kymmenen kappaletta kuukaudessa. Vastaavasti saan saman verran kortteja milloin mistäkin päin maailmaa. Joskus kortit viipyvät matkalla erittäin pitkään, joskus kortti on matkannut vain pari päivää esimerkiksi Hollantiin.

Kortteja on mukava lähettää ja myös saada. Yhtä innostunut olen tutkimaan lähetysten postimerkkejä, vaikka en varsinaisesti harrasta filateliaa. Touko-kesäkuun aikana tulleissa korteissa on ollut mm. tällaisia postimerkkejä:

Suomi: kaunis kesäinen maisema ja jokamiehenoikeudet. Tämä merkki on siitä harvinainen, että se on leimattu. Suomessa nimittäin leimataan merkit enää erittäin harvoin.

Kesäisiä merkkejä tuli myös Kiinasta.

Palanen paperia Singaporesta. Koululaisten kuva on täynnä hienoja yksityiskohtia.

Alankomaat: taidetta ja tuulimyllyjä.

Forever USA!

Saksan historiaa.

Englannista tulee aika harvoin kortteja. Tämä merkki on "leimattu" vetämällä viivoja.

Venäjältä tulee yleensä hienoja ja värikkäitä postimerkkejä.

En yhtään ihmettele niitä, jotka harrastavat postimerkkeilyä. Pieni paperinpalanen voi sisältää niin paljon hienoja yksityiskohtia.

PS: meillä sataa! Kuiva maa saa viimein ansaitsemaansa kosteutta.

AURINGONLASKUN AIKAAN

Ajelimme Kuopiosta illan suussa kotiin Rautalammin ja Konneveden kautta ja ihastelimme rauhaisaa maalaismaisemaa. Rautalammilla pysähdyttiin jaloittelemaan ja pitihän kamerakin kaivaa esiin, kun ilta-aurinko kimmelsi järven kalvolla. Ranskalainen matkailuauto oli parkkeerattu levikkeelle ja matkustajat olivat tiiviisti peittäneet ikkunat foliolla. Liekö sitä unta saisikaan, jos aurinko "killottaisi" suoraan silmiin. Varmaan aika eksoottinen elämys kokea keskellä yötä paistava aurinko. Iltakymmenen aikaan aurinko oli vielä korkealla.

TäälläTimosensalmessa tapahtui ikävä lento-onnettomuus sekä vuonna -39 että -41 ja niiden muistoksi on pystytetty patsas. 

Tänään pörinää riittää taivaalla, kun läheisellä Tikkakosken lentäkentällä on Puolustusvoimien ilmailunäytös. Harjoitukset ovat jatkuneet koko viikon ja näyttäviä ylilentoja on saanut ihailla ihan kotipihasta käsin. Tänään esikoinen saa kunnian olla käärimässä kasaan valtavaa Suomen lippua, joka leijailee taivaalta laskuvarjohyppääjän ohjaamana.

Kuva otettu Yle Areenan tv-lähetyksestä eilisestä lentonäytöksestä.

MATKAILUA SAVOSSA

Muutama päivä sitten sanomalehdessä oli artikkeli, jossa toivottiin suomalaisten lisäävän kotimaan matkailua. Suomessa kyllä riittääkin nähtävää ja koettavaa. Tuumasta toimeen: lähdimme keskiviikkona ystäväni kanssa päivän reissulle Kuopioon, joka on sopivan ajomatkan päässä Jyväskylästä. Tosin tämä matka oli kyllä ehditty sopia jo ennen lehtiartikkelia, mutta sattuipa muuten vaan sopivasti. 😉

Ensin ajettiin tänne:

 Puijon tornilla on merkittävä historia tälläkin tavalla.

Ja niin huikeat näkymät tornista avautuivatkin!

 

Joku juuri hyppäsi hyppyrimäestä. Minua huimasi jo hyppytornin juurellakin, kun katsoin korkeuksiin. Huimapäisten touhua!

Tornin pyöreillä seinillä oli ihastuttavia vanhoja mainoksia, jotka kehottivat säästäväisyyteen. Olimme kyllä ihan säästäväisiä eikä mitään turhaa ostettu. Vatsaa toki täytettiin päivän aikana hyvällä ruualla ja maukkailla leivoskahveilla.

Keskustaan ajeltuamme bongattiin hauskaa katutaidetta.

Taidetta on muutenkin ripoteltu keskustan tuntumaan. Velj'mies seisoo tutulla paikallaan

ja kauppahallin toisella puolen  kalapuntarin kanssa Siskotyttö tähyilee torille päin.

 Kun Velj'mies ja Siskotyttö olivat katuremontin aikaan samassa varastossa säilytyksessä, syntyi sen seurauksena Oksapoika.

Pekka Kauhasen tekemä on myös Nalliainen, joka on ehditty jo yhden kerran varastaakin. Onneksi tämä savolaisten kolmikätinen ja -sorminen Pinokkio löytyi ja seisoo nyt tukevasti pultattuna paikoillaan.

Kauppahallissa tietenkin käytiin ja torilla poikettiin.

Sitten menimmekin Kallavesi-risteilylle ja Saaristokaupunki- kierrokselle. Keli oli harmillisen viileä, joten osan matkasta jouduimme istumaan vilttien sisällä.

Ja kyllä meitä onnisti! Satamaan päästyämme kuulimme sattumalta Club for Five- yhtyeen harjoittelevan illan esiintymistä varten. 100-vuotias Suomen puolustusvoimat piti esittelytilaisuutta rannassa ja tarjosi ilmaiskonsertin illalla. Käväisimme kahvilla keskustassa ja tulimme konserttiin, jonne oli saapunut 10000 muutakin kuulijaa. Istumapaikasta oli siis turha haaveilla, vaikka tulimme reilusti ennen alkua paikalle. Tunnin aikana kuultiin monta upeasti sovitettua kappaletta Junnu Vainion tuotannosta Ilmavoimien soittokunnan säestyksellä.

Kuopio-päivä oli hyvä päättää Tuomiokirkkoon, jonka holveissa soi gregoriaaninen musiikki. Kotimatkan ajan ilta-aurinko puski pilvien läpi ja sai luonnon hehkumaan. Mutta niistä tunnelmista taidan tehdä oman päivityksensä...

Onnea vaan, kuopiolaiset! Asutte upeassa kaupungissa!