maanantai 29. maaliskuuta 2021

MITÄ MÄNNYT NÄKEVÄT

 Tammikuisessa Opettaja-lehdessä oli juttua Anna Soudakovasta, vantaalaisesta äidinkielenopettajasta, joka on kirjoittanut esikoisromaanin Mitä männyt näkevät. Jutun perusteella halusin ehdottomasti lukea kirjan, mutta jouduin odottelemaan tovin aikaa, ennen kuin sain sen lainatuksi. Kaikesta päätellen kirja on siis suosittu. 

Soudakova on syntyjään venäläinen, Pietarissa lapsuutensa elänyt, mutta sukujuuriltaan inkerinsuomalainen. Esikoisromaani onkin syntynyt Soudakovan isovanhempien elämäntarinan pohjalta. 

 Kirjan alussa juhlitaan pienen Juri-pojan 5-vuotissyntymäpäiviä. Suku on koolla ja yhdessä vietetään hauskaa syntymäpäivää, mutta muutamien päivien kuluttua Jurin elämä muuttuu lopullisesti. Koska pojan vanhemmat kuuluvat inkerinsuomalaisiin, heidät ilmiannetaan tekaistuin syytöksin ja molemmat vanhemmat teloitetaan Stalinin vainoissa. Juri, isosisko Maria sekä iäkkäät, surun murtamat isovanhemmat siirretään Uzbekistaniin. Siellä heidän pitää ilmoittautua säännöllisesti viranomaisille, mutta yhteisö ottaa heidät jäsenikseen: " Kaikki ovat myös tietoisia, että ukko, tämän iäkäs vaimo ja kaksi lapsenlasta ovat saapuneet tähän paahtavaan kaupunkiin karkotuspaperit kourassaan. He ovat isänmaan vihollisten vanhempia ja lapsia. Enempää ei kysellä."

Isovanhempien kuoltua Juri ja Maria joutuvat lastenkotiin. Kaikki menee aluksi hyvin, kunnes 16 vuotta täyttänyt Maria siirretään toiseen laitokseen kauaksi veljestään. Silloin alkavat Jurin piinavuodet. Häntä ja muitakin lastenkodin lapsia kohdellaan sadistisesti ja Juri päättää karata. Hän hyppää junaan ja piiloutuu tavaravaunuun. Valitettavasti lujasti takana sullkeutuva ovi leikkaa Jurin sormen poikki ja hänet löydetään vaunusta tiedottomana verilammikossa, likaiseen rättiin kääritty sormi vierellään. Ystävällinen juutalaiskirurgi, joka on karkotettu maan ääriin, ompelee sormen. Muistutuksena tuosta junamatkasta Jurin sormi jää ikuisesti erilaiseksi, mutta parasta sentään, että Juri pääsee sisarensa luokse. 

Juri jää tyystin yksin, kun sisar Maria kuolee tehtaassa sähköiskuun. Vielä kymmenen vuotta siskonsa kuoleman jälkeen Juri kuulee Marian sanat mielessään: "Älä ikinä usko, että isä ja äiti ovat syyllisiä. Älä koskaan näytä, ettet usko. Sulaudu joukkoon". Juri haluaa saada selvyyden menneisyydestään ja vanhempiensa kohtalosta. Juri tutustuu työpaikallaan Tanjaan, jonka kanssa avioituu ja jakaa loppuelämänsä. Vuodet ja vuosikymmenet vierivät, perhe kasvaa, maailma muuttuu. 90-luvulla on mahdollista muuttaa Suomeen ja niin tekee ensin Jurin ja Tanjan tytär Sonja perheineen. "Sonjan perheen pitää lähteä, kun he vielä voivat. Kun kerrankin pieni tuuletusikkuna on raaollaan. Kun Suomi on vielä  kutsuvainen ja vastaanottava."

Juri ja Tanja seuraavat perässä ja hekin muuttavat lähelle Sonjaa, Suomen Turkuun. Tanja on muuttamisen puolestapuhuja. Hän käy ensin tyttärensä luona ja kertoo puhelimessa Jurille liikuttuneena: "Kun tulin tänne, tiedäthän, ymmärsin, kuinka yksinäisiä ja onnettomia minä ja sinä olemme olleet siellä Pietarissa nämä kuukaudet. Lasten elämä on nyt täällä... Ja täällä on kaikki muutenkin niin ihmeellisen hyvin. Tiedätkö, kaikki on tehty jotenkin ihmisiä varten... Mitä jos me muutettaisiin myös?" Muutto ja sopeutuminen uuteen kulttuuriin ja kieleen ei ole kivutonta, mutta aika tekee tehtävänsä.

Vielä ennen kuolemaansa Juri saa Venäjältä kirjallisesti virallisen tiedon vanhempiensa kohtalosta. Valtio pahoittelee, että vanhemmat on tuomittu kuolemaan syyttöminä Stalinin vainoissa. Juri ja Tanja ehtivät käydä yhdessä katsomassa paikan, jossa vanhemmat on teloitettu ja kuopattu joukkohautaan.

 Toki olen lukenut historian tunneilla Stalinin joukkomurhista, mutta tämä teos teki tuosta hirveästä ajanjaksosta todentuntuisemman. Ajattelin vahvasti Juria ja Mariaa, jotka menettivät vanhempansa ja sitä traumaa, mitä he kantoivat sydämessään loppuun asti. Kirjan kirjoittaminen on ollut varmasti terapoivaa myös Jurin jälkeläiselle, Annalle. Samalla se on kunnianosoitus menneille sukupolville. 

Kiitos, Anna Soudakova! Tarjosit vahvan lukukokemuksen!



 



12 kommenttia:

  1. Sattumalta minäkin luen juuri kirjaa Inkeristä ja inkeriläisistä. Se on nyt yläkerrassa, niin en muista kirjan nimeä, mutta samoja kohtaloita vainoissa siinäkin on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin monta uskomattoman raakaa ihmiskohtaloa ovat inkerinsuomalaiset joutuneet kokemaan. Stalinin aikana tuomittiin kuolemaan valitettavasti myös niitä ihmisiä, jotka olivat hyvää uskoen menneet Neuvostoliiton "paratiisiin".
      Koskettavia kertomuksia, vai mitä?

      Hyvää pääsiäistä, Sesse! <3

      Poista
  2. On kyllä niin traagisia ja surullisia kohtaloita tuossa kirjassa. Hyvää. Pääsiäisen aikaa sinulle Piipe❤️🐰🐣

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuo oli todella koskettavaa luettavaa. Anna Soudakova on tehnyt upean esikoisteoksen, mutta kyllähän siinä kirjoittajallakin on ollut varmaan aikamoinen tunteiden myllerrys.

      Hyvää, onnellista pääsiäistä Sinullekin, Jael! <3

      Poista
  3. En ole lukenut, mutta tämä on varmasti vaikuttava romaani. Hyvää pääsiäistä sinulle Piipe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin koskettava teos!
      Hyvää ja onnellista pääsiäistä Sinullekin! <3

      Poista
  4. Hui. Varmasti hyvä ja koskettava kirja. Stalinin vainot ovat terminä tuttu, mutta jokaisen tarina on tietysti ainutlaatuinen. Tuntuu, että Jurilla niin paljon vastoinkäymisiä, että miten tuosta selviää. Ihminen kyllä selviää monenlaisesta, niin on ihmeelliseksi tehty.

    Hyvää pääsiäistä Piipe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin itsekin, miten noiden kokemusten jälkeen voi pysyä selväjärkisenä. Kirja kosketti syvästi!
      Hyvää ja onnellista pääsiäsitä Sinullekin! Saamme viettää pitkäperjantaita harvinaisen tyynessä säässä. Aamupäivän oli pilvetön taivas, nyt pilvessä, mutta räntää tai lunta ei tuiskuta kuten yleensä pitkäperjantaisin.

      Poista
  5. Tuo kirja on ollut mullakin mielessä, että pitäisi lukea, mutta jonot on aika pitkät kirjastossa. En nyt lukenut tuota sun esittelyä, ettei liikaa paljastu etukäteen. Kirjan nimikin on jotenkin hieno ja mieleenjäävä, joten kirja itsessään on varmasti vaikuttava.
    Rauhallista pääsiäistä, Piipe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkään jouduin itsekin odottamaan, ennen kuin sain kirjan luettavaksi. Koskettava teos, joka ehdottomasti kannattaa lukea. Toivottavasti onnistut saamaan sen jossain vaiheessa lainaksi.
      Siunattua pääsiäistä Sinulle ja rakkaillesi! <3

      Poista
  6. Kirjan nimi jo sinänsä houkuttaa tutustumaan siihen enemmän. Iso plussa sinulle mielenkiintoisen kirjan esittelystä. Kiitos.
    Kunhan käsiini saan, minäkin luen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti lukea. Koskettava tarina, jossa on myös toivon näköaloja.
      Hyvää huhtikuun jatkoa! <3

      Poista

Kiitos kommenteistasi! Kiva, kun piipahdit Kylätiellä!