YLHÄÄLLÄ

Erittäin huonosti nukutun ja voimia vaatineen työpäivän jälkeen keitin kupposen kahvia ja hieman voimaannuttuani läksin kamera kainalossa lähimetsikköön. Voi sitä ihanaa lintusten laulukuoroa, metsän vahvaa tuoksua ja puiden lomitse siivilöityvää auringonvaloa!

Sosiaalisen työn vastapainoksi on rentouttavaa kävellä luonnossa ilman kiirettä ja suorituksia, antaa sielun levätä. Olen niin monesti aiemminkin havainnut, kuinka metsässä olo virkistää ja rentouttaa ja erityisesti tähän aikaan vuodesta, kun luonto alkaa herätä pitkän ja synkän talven jälkeen.

 Tänään nousin jyrkähköä rinnettä ylös kallion kupeelle. Maasto on kyllä aika haastavaa kuljettavaksi, mutta saipahan siinä vähän sykettäkin nostettua. Isot, sammaloituneet kivenmurikat ovat maanneet paikoillaan varmaan satoja  (ellei jopa tuhansia) vuosia irrottuaan emäkalliosta.
Ne ovat kuin äänetöntä kivikansaa. Minkähänlaista elämää kivien koloissa kuhisee? Varmaan ainakin metsähiirten hyörimistä, miksei myös kyykäärmeiden sihinää.

 Iso, monta metriä korkea emäkallio seisoo jykevästi paikoillaan. Tuntuu aika pieneltä seistä jyhkeän kiviseinän vieressä niska kenossa ja ihmetellä kallion halkeamia, kolosia ja sammaleen ja jäkälän täplittämää pintaa. Jostain virtaa vettä pieninä puroina, joten sehän se pitää vihreän värityksenkin yllä.

Aikani siinä kuuntelin metsän ääniä ja läksin kapuamaan jälleen alaspäin. Pari päivää sitten jäistä vapautunut pikkulampi väreili tuulenhenkäyksen voimasta. Olihan sitä vielä rannassakin poikettava.

 Vielä kerran katse ylös: pajunkissat ovat muisto vain ja siitepölyn on aika lennähtää eteenpäin.

Innoituksen kuvausretkelle antoi Pieni lintu-blogin makrohaaste YLHÄÄLLÄ.

                                                                        

KOHTI PÄÄSIÄISTÄ

Monissa seurakunnissa on tällä viikolla järjestetty draamallisia pääsiäisvaelluksia. Niin myös omassa kotiseurakunnassani. Tiistai-iltana ajelin Laukaaseen ja osallistuin vaellukselle. Itse asiassa tein kierroksen kahteen kertaan, kun siihen oli hyvä mahdollisuus.

Oppaanamme toimi Susanna-pappi. Hän johdatti meitä läpi pääsiäisen tapahtumien. Aloitimme Jerusalemin torilta.

Torilta meidät johdatettiin yläsaliin, jossa kaksi naispalvelijaa kertoi, mitä Jeesuksen viimeisellä aterialla tapahtui.

Yläsalista kuljettiin Getsemanen puutarhan hiljaisuuteen, jossa puutarhuri oli sattunut olemaan  paikalla Jeesuksen ja opetuslasten tullessa sinne rukoilemaan. Surullisena hän selosti, kuinka tuskissaan Vapahtaja oli ollut eivätkä opetuslapset jaksaneet pysytellä hereillä rukoillakseen Jeesuksen kanssa. Edessä oli tuskien tie.

Hiilivalkealla tapasimme epätoivoisen Pietarin. Ennen kuin kukko oli laulanut, hän oli jo kolmesti kieltänyt tuntevansa Jeesuksen. Voisiko hän koskaan saada anteeksi pelkuruuttaan?

Ja kun he olivat hänet ristiinnaulinneet, jakoivat he keskenään hänen vaatteensa heittäen niistä arpaa. Sitten he istuutuivat ja vartioivat häntä siellä. Ja he olivat panneet hänen päänsä yläpuolelle hänen syynsä julki, näin kirjoitettuna: "Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas".Mutta kuudennesta hetkestä alkaen tuli pimeys yli kaiken maan, ja sitä kesti hamaan yhdeksänteen hetkeen...

...Ja yhdeksännen hetken vaiheilla Jeesus huusi suurella äänellä sanoen: "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se on: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?

Niin Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä...

...Ja katso, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti, ja maa järisi, ja kalliot halkesivat, ja haudat aukenivat, ja monta nukkuneiden pyhien ruumista nousi ylös. Ja he lähtivät haudoistaan ja tulivat hänen ylösnousemisensa jälkeen pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monelle. Mutta kun sadanpäämies ja ne, jotka hänen kanssaan vartioitsivat Jeesusta, näkivät maanjäristyksen ja mitä muuta tapahtui, peljästyivät he suuresti ja sanoivat: "Totisesti tämä oli Jumalan Poika".
 ( Evankeliumi Matteuksen mukaan)

Ja kun sapatti oli ohi, ostivat Maria Magdaleena ja Maria, Jaakobin äiti, ja Salome hyvänhajuisia yrttejä mennäkseen voitelemaan häntä. Ja viikon ensimmäisenä päivänä he tulivat haudalle ani varhain, auringon noustessa. Ja he sanoivat toisilleen: "Kuka meille vierittää kiven hautakammion ovelta?" Ja katsahtaessaan ylös he näkivät kiven poisvieritetyksi; se oli näet hyvin suuri. Ja mentyään hautakammion sisään he näkivät nuorukaisen istuvan oikealla puolella, puettuna pitkään, valkeaan vaatteeseen; ja he peljästyivät suuresti. Mutta hän sanoi heille: "Älkää peljästykö; te etsitte Jeesusta, Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut ylös; ei hän ole täällä. Katso, tässä on paikka, johon he hänet panivat... Mutta menkää ja sanokaa hänen opetuslapsillensa ja Pietarille: 'Hän menee teidän edellänne Galileaan; siellä te saatte hänet nähdä, niinkuin hän teille sanoi'."(Evankeliumi Markuksen mukaan)

                                Pääsiäisen ilosanoma on totta! Tyhjä hauta: Jeesus elää!

                                            Hyvää ja riemullista pääsiäistä Sinulle!

TALVI TULI TAKAISIN

Ihan normaaliahan se on, että joka kevät takatalvi tulee jossain vaiheessa. Mutta että se tänä vuonna tuli näin rytinällä ainakin Keski-Suomeen, hämmästyttää. Lunta on tullut ainakin 30 senttiä, jos ei enemmänkin ja maisema on kuin keskitalvella.

Enpä olisi eilisaamuna päässyt autolla edes tallia pidemmälle, jollei puoliso olisi työntänyt lumia traktorilla pihasta. Oma jännityksensä oli tien päällä. Jopa valtatiet olivat sohjoisia ja tänä aamuna myös erittäin jäisiä. Työpaikan pihassa hengähdin ja kiitin Luojaani, että olin päässyt pikkuautollani ehjin nahoin perille.

Saksalainen ystäväni laittoi eilen kuvia lähes kesäisistä maisemista. Berliinin seutuvilla on  lämpöä jo yli 20 astetta. Vastavuoroisesti laitoin hänelle kuvia meidän lumivalleista. Hän ei kuulemma vaihtaisi nyt osia. 😊 Ystäväni luvalla julkaisen pari kuvaa (vielen Dank für Deine Fotos, Heike!) Keski-Euroopan  ihanasta keväästä ja jään odottelemaan, että lämmin jossain vaiheessa ehtii tänne Pohjolaankin. Täytyy luottaa siihen, että uusi lumi on vanhan surma ja vielä vihreys valtaa alaa.