SUOMALAISEN PÄIVÄ

Oletko tietoinen, että Suomalaisen kirjallisuuden seura on kerännyt arkistoonsa tavallisten suomalaisten lähettämiä päiväkirjamerkintöjä, jotka koskevat helmikuun toista päivää? Ensimmäisen kerran kirjoituksia pyydettiin 2.2.1999, seuraavat kymmenen vuotta myöhemmin ja jälleen tänä vuonna  eli 2.2.2019. Vielä tämän päivän aikana ehdit lähettää muistosi, mikäli olet kirjannut helmikuun toisen päivän tapahtumat muistiin. Ohjeet löytyvät täältä.

Tänä vuonna osallistuin itse ensimmäistä kertaa kampanjaan, vaikka mitään erityistä ei ko. päivänä tapahtunutkaan. Itse asiassa podin flunssaa (kuten valitettavasti nytkin 😔) ja vietin ison osan päivästä peitteen alla. Tosin tapahtuihan toki jotain muutakin ja sain kirjoitettua muistojani kahden A4:n verran.

Innostuin vielä tilaamaan SKS:n verkkokaupasta kirjan, joka koostuu 99 suomalaisen tarinasta vuodelta 1999. Kaikkiaan päiväkirjamerkintöjä kertyi tuolloin 24000 henkilöltä. Taidamme olla kirjoittavaa kansaa.

 Minusta tällaisen arkiston kokoaminen on todella upea juttu!
Kirjaa luin suorastaan ahmimalla, sillä oli hauskaa huomata, miten monenkirjavaa päivää tässä maassa elettiin samanaikaisesti. Tietysti päiväkirjamerkinnöistä välittyy myös ajankuvaa: millaisia tv-ohjelmia ihmiset sinä päivänä katsoivat (aika moni tuntui katsovan Thilia thalia tallallaa- ohjelmaa), mitä suuria uutisia hämmästeltiin (mm. lennonjohtajien lakko palkkavaatimustensa takia), montako markkaa ( Elettiin aikaa ennen euroja!) maksoivat kaupassa tehdyt ostokset ja millainen säätila oli eri puolilla Suomea. Aika monessa kirjoituksessa kerrottiin ministeri Johannes Virolaisen syntymäpäivistä ja päivänsankarin sekä Kyllikki-rouvan haastattelusta aamu-tv:ssa.

Kirjaan on koottu tekstejä eri puolilta maatamme ja osin myös juuri sillä hetkellä reissaavilta suomalaisilta. Ikähaitari ja ammattien kirjo on melkoinen. Nuorin muistikuviaan jakava oli 6-vuotias, vanhimmat yli 9-kymppisiä. Osa kirjoittajista on ollut siis jo eläkkeellä, osa on opiskellut, joku kirjoittaa työttömän päivästä. Yllättävän aktiivisia kirjoittajia ovat tuolloin olleet  maanviljelijät ja emännät, opettajat ja hengellisen työn tekijät.

Kirjan tekstit on rytmitetty maakuntien mukaan, mutta omat "kehykset" on laadittu myös matkalla tai ulkomailla olleiden suomalaisten teksteille. Päivä pääkaupunkiseudulla on  hyvin erilainen kuin tunturien kupeessa pohjoisessa asuvan kirjoittajan päivä.

 Itse asiassa jään mielenkiinnolla odottamaan tämän vuoden teksteistä koottavaa kirjaa. En todellakaan odota muistojeni pääsevän kirjan sivuille, mutta aion hankkia teoksen joka tapauksessa sen ilmestyttyä painosta. On hauskaa lukea, mitä joku muu teki sinä päivänä, jona itse köhin ja palelin peitteissä ja jona esikoiseni haki lahjapaperia lainaksi saadakseen kummitytön lahjan paketoiduksi. Lukiko joku muu samat uutiset aamun sanomalehdestä ja söikö iltapalaksi jugurttia marjojen kera? Katsoiko kenties nauhoituksen edellisillan saksalaisesta sarjasta The same sky, kuten minä tein?

Mitä Sinä mahdoit tehdä 2.2.2019? Vieläkö muistat ja kirjoititko silloin päiväkirjaa?