LOKAKUUN LÄMPIMIN PÄIVÄ

Sunnuntai oli uskomattoman lämmin ollaksemme lokakuun puolivälissä. Tilastojen mukaan se olikin kaikkien aikojen lämpimin lokakuun päivä. Ja semmoisena päivänähän ei voi olla koko aikaa sisällä. Yhden aikoihin  sain ilon olla osallistumassa ystäväni kodinsiunaamiseen ja ihailla samalla koko seinän kokoisesta ikkunasta avautuvaa syksyn värittämää järvimaisemaa, mutta kotiuduttuani päätimme lähteä puolison kanssa metsäretkelle muutaman kilometrin päähän kodistamme.

Hassua: olen asunut kotikylälläni jo yli kolmekymmentä vuotta, mutta silti tällä seudulla on minulle koluamattomia paikkoja. Laajensin nyt reviiriäni: parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Kylällä on oivat ulkoilumahdollisuudet sekä luonnonmetsissä kuin myös latupohjiksi tehdyillä pururadoilla.  Monia talkootunteja ne ovat vaatineet, joten kiitos pururadan tekijöille samoin kuin laavujen valmistajille! Eväitä emme ottaneet mukaan. Eipä siis ollut tarvetta tehdä tuliakaan laavulle.

 Koivut hehkuivat kultaa ja keltaisuus oikein korostui sinistäkin sinisempää taivasta vasten. Tuuli tosin antoi kultalehdille kyytiä. Vettä ei tullut niskaan, niitä lehtiä kylläkin. 😄

 

Reilun kolmen kilometrin lenkkiin ehti sisältyä kovin vaihtelevaa maastoa. Välillä mentiin ankaria ylämäkiä ja vastaavasti pitkiä alamäkiä. Syke nousi mukavasti. Mahtaa täällä talvella saada melkoiset vauhdit suksilla laskettaessa.

Reitin varrelta oli kiva bongailla vaikka mitä mielenkiintoista.

Pari karhuakin nähtiin. Ihan totta!

Toinen istui korkealla ja ihaili syysmaisemia,

toinen piileskeli heinikon suojissa ja oli täysin luontoon kuulumaton!

Tämän Karhun poimimme mukaan. Tilipäivä. 😉

Minulla alkoi nyt kahden päivän loma. Alkuviikko on mennyt ensiapukurssilla ja tänään paperitöissä. Ihanaa hengähtää vähän!

Mukavaa loppuviikkoa Sinullekin! 💛