LANKALAUANTAIN HIIHTORETKI

Miten ihana ja kaunis kevätpäivä tänään olikaan! Siispä sitä ei kannattanut ihan kokonaan tuhlata sisälläoloon. Olin hoitamassa kummipoikani lapsia mummolassa ja varasin myös sukset mukaan. Kälyni sivakoi aamutuimaan kymmenen kilometriä ja hänen saavuttuaan takaisin lähdin  veljeni kanssa hiihtolenkille.  Kamerakin otettiin mukaan, joten hiihtäminen sujui verkalleen, kun vähän väliä piti pysähtyä kuvaamaan kauniita maisemia ja kuuraisia oksistoja. Leppoisa tahti oli oikein mukavaa ja siinä samalla ehti jutella elämänmenostakin. Edellisestä yhteisestä hiihtoretkestä on tainnut vierähtää vuosikymmeniä.

Kevätaurinko alkoi jo mukavasti lämmittää, mutta katvepaikoissa kuura kuorrutti oksia vielä pitkään. Miten ihanalta tuntuikaan hiihtää siinä kauneudessa. Jos asuisin vaikka Afrikassa, en voisi nauttia talvisesta maisemasta ja pakkasen punaamista poskista. Otin tästä hetkestä kaiken ilon irti ja nautin sydämeni pohjasta maaliskuun viimeisen päivän auringonsäteistä ja kaikesta kimalluksesta, joka hangella hohti.

Taivaalla purjehti poutapilviä kuin kirkkaina kesäpäivinä. 💚

 Serkkuni (joka on intomielinen hiihtäjä) pitää ladut huippukunnossa, joten mikä meidän oli sivakoidessa. Jäällä uskaltaa vielä toistaiseksi hiihtää.

Tähän telkänpönttöön on enää turha odottaa asukkaita.

Jäällä ja pellolla oli mukava seurata muidenkin siellä liikkuneiden jälkiä.

Halusin vähän kokeilla myös umpihankihiihtoa. Tosin syy oli se, etten uskaltanut laskea tiukkaan mutkaan kaartavaa alamäkeä. Yksi reitin varrelle mäenlaskussa sattunut pyllähdys riitti minulle.

Huomenna on huhtikuu ja ensimmäinen pääsiäispäivä. Siispä Sinulle toivotan riemullista pääsiäistä, Kristuksen ylösnousemusjuhlaa!

LUMINEN PALMUSUNNUNTAI

Palmusunnuntai on kääntymässä iltaan. Tätä kirjoittaessani (kello on seitsemän illalla) on vielä valoisaa ja lumisateen tauottua myös aurinkoista. Kesäaikaan siirtymisen huomaa siis ainakin valoisasta iltahetkestä.

Kesäaika ja lunta on  satanut koko päivän! Ihan pikkuisen on epätoivoinen olo kevään etenemisestä. Jos lunta sataa lisää eikä lämpötila nouse, niin eivätpä hangetkaan hupene. Huh!

Anoppilakin on hautautumassa lumeen.

Puoliso sai työkaveriltaan lainaksi lumikengät, joita olen tämän viikonlopun aikana kokeillut. Tänään päätimme kävellä pellon poikki lammen rantaan. Lumi upotti melkoisesti ja helpotin omaa kävelyäni kulkemalla puolison tallaamalla polulla. Lammella oli noussut vettä jäälle ja lumikengät saivat lisää painoa märästä lumesta. Tuli vähän valju olo, vaikka tuskin jää olisi kuitenkaan pettänyt alta. Silti yritin rivakasti mennä lammen toiselle rannalle ja tukevalle maapohjalle.

 Ihan mukavaltahan tuo lumikenkäily tuntuu, vaikka paksussa hangessa kahlaaminen vaatikin voimia. Toisaalta sykkeen nouseminen kohottaa kuntoa, joten ehkä hankin omat lumikengät jossain vaiheessa. Nyt olen joka tapauksessa saanut tuntumaa tähän lajiin.

Tänään oli harvinainen palmusunnuntai, sillä meillä ei käynyt yhtään virpojaa. Olin varannut virpojille suklaamunia, mutta onkohan ne nyt syötävä ihan itse? 😉 Parhaimpina vuosina ovellamme on käynyt yli kaksikymmentä pikkuvirpojaa, joten nyt on vähän haikea olo, kun ei ensimmäistäkään tullut askarreltujen oksien kanssa. Tämän kylän lapset kasvavat perinteistä ulos. 

Kuva muutaman vuoden takaa.

Jos tänään on sadellut sakeasti lunta, on tuvassamme toukokuu, sillä koivunoksiin ovat puhjenneet hennot hiirenkorvat. Jään odottelemaan tätä suloista vihreyttä myös pihapuihin. Kai ne ihan oikeasti jo toukokuussa  vihertävät.

Hiljainen viikko on aluillaan ja pian on pääsiäinen. Palmusunnuntain teemaan sopii hyvin virsi 15 Tiellä ken vaeltaa. Hyvää pääsiäisen odotusta Sinulle!

KUKKAISTARHASSA

Sunnuntaina kävin monen vuoden tauon jälkeen Viherlandiassa. Vihreä paratiisi oli täynnä ihania kukkasia ja tottakai pääsiäisen väritkin olivat hyvin esillä. Omia kukkavarastojani täydensin, sillä kulunut talvi on jälleen kovin kourin kuihduttanut omia huonekasvejani. Jostain syystä jo toisena talvena peräkkäin kukkaset ovat kärsineet voimakkaasta valonpuutteesta ja voineet huonosti. Eniten on harmittanut aikoinaan äidiltä saatu kaktus, joka ei enää jaksanut elää ja se piti heittää kompostiin.

Yksi sininen Hortensia löysi meiltä kodin!

 Myös yksi vasemmanpuoleisista Nukkumateista lähti mukaan.

Tyttömäisiä vasaroitakin olisi ollut tarjolla, mutta sellaiselle ei minulla taitaisi olla käyttöä. Vanhoilla vasaroilla mennään, jos tarvitsen naulan kiinnitystä seinään.

Olihan minun ostettava vielä yksi kaktus kuolleen kaktuksen tilalle. Tulkoon sille yhtä paljon elinvuosia kuin edelliselle.

ILONAIHEITA

Tässä taitaa tulla suoraa jatkoa edelliseen Onnensirpaleita- postaukseen. Jokin aika sitten osallistuin ihanan Johannan blogin arvontaan, jossa palkintona oli kiva, musta Tommy Hilfiger -laukku ja kappas vain: arpaonni suosi minua, jee!
Laukku tuli tällä viikolla postissa kaukaa merten takaa eli Amerikasta asti, jossa suomalainen Johanna asuu.

Kiitos siis, Johanna, laukusta! Täällä se nyt on ja tuli kuvatuksi keittiöni pöydällä.

Tänään sain kylään rakkaan ystävän, jonka kanssa jälleen parannettiin maailmaa. Ystävän mukana tuli myös ensikertalainen vieras, nimittäin hellyttävä labbis Jenni, joka on vastikään saanut kodin ystäväni ja hänen puolisonsa kotoa. Ystävän ja Jennin kanssa käytiin metsäkävelyllä raikkaassa talvisäässä ja imettiin itseemme kevättalven kauneutta. Ihana auringonpaiste sai miljoonat lumikiteet kimaltelemaan timanttien lailla. Kyllä oli hyvä olla metsässä. Taas kerran!

Tänään on siis ollut todella kaunis päivä kuten varmaan kaikkialla Suomessa. Alkuviikosta tuli paljon lunta, joten hankia piisaa. Tuntuu hassulta, että ollaan jo ylitetty maaliskuun puoliväli ja lunta on varmaan vielä metrin verran. Kieltämättä odotan jo lämpimämpiä päiviä ja vesipurojen juoksua. No, näillä mennään. Juhannukseen mennessä lumikinokset ovat jo varmasti kadonneet.

Hyvä päivä on kääntymässä iltaan. Iltalukemisena odottaa Eeva Vuorenpään Kaksi rantaa. Suosittelen Sinullekin, jos historiallinen romaani kiinnostaa!

Hyvää, onnellista viikonvaihdetta jokaiselle täällä vierailevalle!
Welcome, Armen! I'm glad you started to follow my blog!

ONNENSIRPALEITA

Olen tämän vuoden puolella ollut aktiivinen teatterissa kävijä. Helmikuussa kävin katsomassa Carmen-oopperan Jyväskylän kaupunginteatterissa, Äänekoskella puolestaan Suurenmoista -näytelmän (josta on tehty elokuvaversio, pääosassa Meryl Streep) sekä eilen jälleen Jyväskylässä Onnensirpaleita katsomassa. Jokainen esitys on ollut vaikuttava, mutta syvimmin on ehkä koskettanut eilinen esitys.

Ehkä n. 1,5 vuotta sitten maakuntalehti Keskisuomalainen julkisti yhdessä Kaupunginteatterin kanssa  ilmoituksen, jossa pyydettiin kertomaan oman elämän onnensirpaleita. Itsekin leikkasin silloin ilmoituksen jääkaapin oveen kirjoittaakseni joistain onnenhetkistä elämässäni, mutta kun en heti ryhtynyt toimeen, asia jäi toteuttamatta. Onneksi kaikki eivät olleet niin saamattomia kuin minä ja tekstejä tuli lopulta niin runsaasti, että näytelmän käsikirjoittaja Tommi Kainulainen sai tehtyä upean kokonaisuuden ihmiselämän iloista ja suruista. Ensi-ilta oli viime marraskuussa. Tarkemman kuvauksen näytelmästä kuvien kera voi lukea täältä .

Näytelmä todella kosketti niin vahvasti, että voisin katsoa sen uudelleen. Illalla mietiskelin oman elämäni onnensirpaleita ja onhan niitä jo tähän ikään mennessä kertynyt runsaasti harmaiden ja raskaiden päivien sekaan. Usein ne hetket ovat ohikiitäviä ja hyvin arkisia asioita kuten vaikka soutelu järvellä, metsässä kuljeskelu ja linnunlaulun kuuleminen, hiljaisuus,

hyvä kirja, postikortin löytyminen postilaatikosta,

tai vaikka herkutteluhetket ystävän seurassa.

Suurempia onnensirpaleita on oma koti ja kodin lämpö,

rakas puoliso ja meille syntyneet pojat, terveys ja turvaverkko ympärillä, ystävät, joiden kanssa voi vaihtaa ajatuksia, työpaikka, harrastukset...

Pienet esikoisemme kippuravarpaat lokakuussa 1989. Nyt kengännumero on jo ihan toinen. 😊

Elämä iloineen ja suruineen on valtavan suuri lahja. Jokaisen elämässä löytyy onnensirpaleita! Mitä ne ovat Sinun elämässäsi?