RETKI ROTKOLLE

Eilen oli mahtava ulkoilusää ja pitihän se hyödyntää. Niinpä pakkasimme eväät reppuun ja suuntasimme puolisoni, veljeni ja hänen vaimonsa kanssa Hitonhaudalle, joka on jääkauden muovaama, n. 800 metrin pituinen hautavajoama. Paikka on suosittu retkikohde ympäri vuoden ja tämä tuli todistetuksi myös eilen, sillä autolle oli jopa vaikea löytää parkkitilaa muiden autojen joukosta.
Jätimme eväsreput peräkonttiin ja kävelimme reilun kilometrin matkan rotkolle. Maastossa oli hyvä kulkea, kun sadat askeleet olivat polkeneet jämäkän polun määränpäähän. Sen verran oli kuitenkin liukasta, että mielessäni kiittelin moneen kertaan nastakenkiäni.
Eipä tuottanut Hitonhauta pettymystä tälläkään kertaa! Niin upeat jääpaadet olivat jälleen muotoutuneet kallioseinämille:

uskomattomia värisävyeroja

 Rotkossa on ihan oma äänimaailmansa. Toisaalta suunnaton hiljaisuus, toisaalta vahva luonnonäänimaisema, tällä kertaa sulavan veden lorina. Juokseva vesi muovaa jäätä alituisesti. Hauska oli myös tarkastella, kuinka ilmakuplat leikkivät jääpuikkojen sisällä, kun vesi tanssi kallion ja jään välissä.

Rotkon seinämällä on myös ihmisen mentävä luola, mutta nyt sen suulla  on jäinen portti: pääsy kielletty!

 Vähän mittasuhteita! Niin pieni on ihminen suuren luonnon keskellä!

 

Kuvaajia ja kuvattavaa siis riitti. Päivän paras yllätys oli, että rotkon pohjalla bongasin yhden kuvaajan, jonka tunnistin seuraamani blogin kirjoittajaksi. Niinpä menin hänen juttusilleen ja kysyin, olinko oikeassa henkilössä. Kyllä vaan! Siellä luonnon helmassa vietimme hyvän tovin jutellen ja ajatuksia vaihdellen ja tapasimme vielä uudelleen makkaranpaistolaavulla. Yhteys löytyi heti, vaikka emme ole toisiamme ennen tavanneet, toki keskustelleet blogiemme välityksellä. Kiitos, Aliisa! Oli ihan huippua tavata! Ajoitus osui nappiin!                                                                                              

Kiitos myös Teille rakkaille retkikumppaneille! Oli ilo liikkua yhdessä mykistävän luonnon keskellä!

JUHLAPYHIEN JÄLKIMAININGEISSA

Vaikka täällä päin Suomea ei juuri polteta pääsiäiskokkoja lankalauantaina, puoliso kuitenkin päätti yllättää ja kasasi päivällä lammen rantaan kokkotarpeet vanhoista ylijäämälaudoista. Illan suussa roihu sytytettiin ja ihailtiin loimutusta. Tuttu joutsenpariskuntakin ilahdutti meitä ylilennollaan kuin tuoden terveiset tulevasta kesästä.

Tulilintu erkaantui liekeistä; tai siltä ihan näyttää...

Virpomaoksan höyhenet vaativat lähempää tarkastelua:

 Ja samassa maljakossa ilahduttaa kevään vihreä.

Eilinen lämmin sää sulatti lumia melkein silmissä ja vesi lorisi pitkin pihaa ja kylätietä. Ja jo aamusta aurinko jälleen paistaa! Tänään tulemme tekemään retken erääseen jääkauden muovaamaan hautavajoamaan. Odotettavissa on luonnonihmeitä, vaikeakulkuista maastoa, makkaranpaistoa nuotiolla ja ennen kaikkea mukavaa seuraa. Kenties siitä tuonnempana.

Teille täällä vieraileville toivottelen oikein ihanaa ja onnellista toista pääsiäispäivää!

PITKÄPERJANTAIN KAUTTA PÄÄSIÄISEN ILOON

                        

                                                   

Vihreänä ruohotupsu lautaselta ponnistaa,
vaikka ruskeana vielä ulkona kaikki maa.
Auringolla hallussaan on kirjo koko paletin.
Pääsiäisen värit kaikki loihti Luojan sivellin.
                                         (Leena Tiilikka)

HYVÄÄ PÄÄSIÄISEN AIKAA!

          

KUN PAHAN VALTA KASVAA YMPÄRILLÄ...

                                              ... vahvista ääni toisen maailman.
                                              Niin että uuden virren sävelillä
                                              kuulemme kansasi jo laulavan.

                                                     Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa
                                                     tyyneksi, lämpimäksi liekki luo.
                                                     Valaiset pimeän, voit pelot poistaa,
                                                      jää keskellemme, Kristus,
                                                     rauha tuo!
                                                                      ( D. Bonhoeffer, virsi 600)

YLLÄTYKSIÄ KERRAKSEEN (muistojen maaliskuu, osa 4)

Yli kolmekymmentä vuotta sitten olin au pairina Saksassa lähellä Hampuria. Matkustin perheen luo juuri pääsiäisen alla ja pääsin tutustumaan saksalaiseen pääsiäisperinteeseen. Yksi hauskoista tavoista oli suklaamunien ja -pupujen kätkeminen ympäri taloa ja puutarhaa. Perheen pojat heräsivät aikaisin pääsiäisaamuna etsintäpuuhiin. Kummallekin oli omat korit, joihin saalis kerättiin ja josta herkut sitten myöhemmin nautiskeltiin. Minulle tuollainen hauska ja jännitystä tuottava leikki oli täysin uutta. Omaan lapsuuteeni oli enemmänkin kuulunut virpomaoksien koristelu ja virpominen, vaikka suklaatakin toki syötiin.

Aikanaan siirsin tämän perinteen omille pojilleni. Monena  pääsiäisaamuna he pääsivät etsimään suklaamunia mitä ihmeellisimmistä paikoista ja yhtä hauskalta se näytti ja tuntui kuin aikoinaan saksalaisperheessäkin.  Yhtä mukavaa taisi olla suklaamunien syöminen ja erityisesti yllätyslahjojen kokoaminen.

Ja minä kun olen sellainen säästäjä, en ole hävittänyt yllätyslahjoja vaan koonnut niitä pieneen matkalaukkuun.  Siihen on myös syynsä!

Iloinen sekamelska!

Koska laukku ei vie paljon tilaa, voin huoleti säilyttää sitä vinttikomerossa ja hakea tarvittaessa pienten vieraiden iloksi. Muutama viikko sitten  2,5-vuotiaat kaksoset, kummipoikani nuorimmaiset, tutkivat, lajittelivat, vertailivat ja leikkivät matkalaukun aarteilla pitkän tovin. Sitä touhua oli ilo katsella!
Ja nyt minuakin vähän lapsettaa! Selailin uteliaisuuttani, mitä kaikkea laukku sisältää ja tällaisia sieltä mm. löytyi:

 Eri vuosina on ollut selvästi erilaisia trendejä ja keräilysarjoja. Kerran näin ohjelman, jossa kerrottiin suklaamunien yllätysten suunnittelusta ja tuottamisesta. Osa niistä on jopa arvokasta keräilytavaraa. Löytyikö näistä yhtään tuttua hahmoa? Onko teidän perheessänne harrastettu suklaamunien piilotusta pääsiäisen aikaan?

Juhlapyhänä saan perheen koolle pitkästä aikaa. Enää en kätke isoiksi miehiksi kasvaneille pojilleni yllätysmunia, mutta niillä  kuitenkin herkutellaan lounaan päätteeksi; sen verran pitää perinteistä pitää kiinni!

KASVUN IHME

Joka kevät jaksan yllättyä kasvun ihmeestä. Auringonvalon lisääntyminen saa vipinää kasveihin. Mullat vaihdoin kukkasiin viime viikolla ja samalla jaoin pistokkaita uusiin ruukkuihin, niin että niitä riittää nyt jaettavaksi myös sukulaisille ja ystäville. Tämä on niin  ihanaa aikaa!

Kasvun ihmettä olen seurannut myös pääsiäisruohon kylvön myötä. Jo kahden vuorokauden kuluttua ensimmäiset ruohopiikit puskivat mullasta. Huh, mikä elinvoima!