Viime viikolla saimmekin sitten yllätysvieraan taivaalta, kun esikoinen hyppäsi kilometrin korkeudesta suoraan lapsuuskodin pihaan. Vähän äitiä hirvitti, kun katseli poikansa kieppumista korkeuksissa, mutta niin vain hän pääsi maan kamaralle ja laskeutui siististi jaloilleen. Minulta tuollaiset hypyt kyllä jäävät tekemättä, mutta tietysti kunnioitan niitä, jotka tuollaista harrastavat ja voittavat pelkonsa.
On varmaan hieno tunne liidellä tuolla ilmassa, mutta kyllä jäisi minultakin hypyt tekemättä :)
VastaaPoistaHuh, huikea temppu! Täällä meilläpäin lentelee varjoliidokilla joku, kesäisin hyvällä säällä taivaalta kuuluu pörinää ja joskus näkyykin lennokki. Tarkkaa nimeä en laitteelle tiedä mutta tuon näköinen se on kuin laskuvarjo, siinä on vain moottori.
VastaaPoistaHuiii! Hurjalta näyttää!
VastaaPoistaHienoa, että äiti malttaa antaa lapsen nauttia sellaisesta, mikä menee oman mukavuusalueen ulkopuolelle :-)
VastaaPoistaKyllä se todella hurjalta näytti. Kai kyse on todella vapauden ja painottomuuden tunteesta.
VastaaPoistaKiitos Teille kommentin kirjoittaneille! Mukavaa keskiviikko-päivää.
Hui hui, minä en tiedä uskaltaisinko edes katsoa ;D
VastaaPoistaArvaa, hirvittikö minua. Toisaalta luotin siihen, että esikoinen on jo melkoinen tekijä sadan hypyn jälkeen. Kaipa vain on luotettava, että Vahvemmat Käsivarret kannattelevat lapsiamme.
PoistaHieno hyppy - voihan sitä kotiin saapua noinkin! Mieheni on käynyt keväästä asti varjoliitokurssilla; harmi vaan, kun säät ovat olleet siihen vähän oikukkaat ja nyt ei käsi taivu varjon pitelemiseen.
VastaaPoistaNiinpä! Aika erikoinen kotiintulo, vai mitä? Toisaalta tuntui hellyttävälle, että esikoinen halusi hypätä kotipihalleen iloksi meille, puolisolleen ja tämän pikkusisaruksille, joille yllätyshyppy oli tarkoitettu.
PoistaHaluaisitko itse kokeilla varjoliitoa? Harmillista, että kelit eivät ole olleet suosiolliset siihen. Toivotaan, että puolison käsi pian kuntoutuu.