KESÄNAAPURIT

 Läheisellä lammella on jo monen kevään ja kesän ajan asunut joutsenpariskunta. Liekö nekin ovat alkaneet vähitellen luottaa naapureihinsa, sillä pariskunta on tepastellut yhä lähempänä meitä.
Onnistuin viime viikolla kuvaamaan joutsenia jo melko läheltä ja vietin pitkän tovin niiden seurassa kamerani kanssa. Eivät lähteneet lentoon, mutta tarkkailivat kyllä jokaista liikettäni.
 

 Uskollisesti linnut rakentavat pesänsä lammen rantaan ja emo munii munansa hautoen niitä aamusta iltaan, päivästä toiseen. Appivanhempani asuvat aitiopaikalla ja näkevät ikkunastaan, milloin poikaset kuoriutuvat ja lähtevät uintiopettelulle vanhempiensa seurassa.

 Elämä on kuitenkin julmaa! Tänäkin kesänä pienet poikaset joutuivat lammessa asuvien jättihaukien suihin yksi kerrallaan. Juhannuksen aikaan mummo ja pappa näkivät ensin kolmen poikasen uiskentelevan vanhempiensa seurassa, seuraavana päivänä poikasia oli enää yksi ja lopulta ei enää yhtään.

 Oli kuulemma ollut surullista katsoa, kuinka emo laahusti mummolan pellolle, painoi päänsä höyheniin ja oli liikkumaton pitkän aikaa. Lintupuoliso oli yrittänyt lohduttaa surevaa näykkimällä ja painautumalla lähelle. Vasta illansuussa linnut olivat nousseet lentoon ja uikuttaneet surkeasti. Käsittämätöntä, miten myös eläimet osaavat tuntea ja surra.

 Nyt linnut kulkevat pelloilla kaksistaan uskaltautuen välillä myös kylätielle. Elämä jatkuu menetyksestä huolimatta.