HORTOILUA

Torstai-iltana paistoi aurinko. Mikäs sen sopivampi keli hortoiluun? Muutama viikko sitten ilmoittauduin kunnan vapaa-aikatoimen järjestämälle luonnonyrttien keräyskurssille. Itse en ole aikaisemmin  hyödyntänyt muita kuin nokkosia ja koivunlehtiä, mutta nytpä sainkin monta hyvää vinkkiä. Luonto on melkoinen aarreaitta ja periaatteessa sieltä voi kerätä melkein mitä tahansa ravinnoksi tai lääkitseviin tarkoituksiin. Toki kasvi on tunnistettava, ettei vahingossa kerää myrkyllisiä aineksia. Ja mitä kurssilla opittiin? Miten kasveja hyödynnettiin?

Ensin tietysti kerättiin luonnosta vuohenputkea, piharatamoa, poimulehteä, nokkosta, mesiangervoa sekä koivunlehtiä.Työtehtävät jaettiin kurssilaisten kesken:

 Me miniän kanssa teimme vuohenputkirieskaa, toinen ryhmä valmisti perunasalaattia, johon lisättiin villiyrttejä maun mukaan.

 Joku sai tehtäväkseen valmistaa koivukuorintaa kasvohoitoa varten (teki ihon todella pehmeäksi).

 Ennen iltapalaa annettiin varpaiden levätä yrttikylvyssä ja kehon rentoutua saunan löylyissä. Hiukset pestiin koivushampoolla (pullollinen vettä, 2 dl koivunlehtiä, ravista kannellisessa astiassa) ja huuhdeltiin nokkosvedellä (sopii vain punertaville tai tummille hiuksille).

 Yhteisellä aterialla nautittiin villiyrttiperunasalaattia

sekä perunarieskoja. Palanpainikkeeksi oli  valmistettu pihlajanlehtijuomaa.Ennestään toisilleen tuntemattomat naiset pulisivat pöydän ääressä uusien makujen äärellä. Tunnelma oli kuin Strömsössä yhteisellä aterialla.

Kurssi sai aikaan innostuksen: omasta pihapiiristä löytyy yllinkyllin vuohenputkea ja nokkostakin, joita aion kuivattaa myös talven varalle. Myös mustaviinimarjan lehtiä aion käyttää perunasalaatissa viimeistään juhannuksena. Jos innostuit asiasta, ensi hätään löytyy tietoa täältä.

PS: Tänään juhlitaan ammattiin valmistuneita ja valkolakin saajia. Jokaiselle koulutyönsä päättäneelle lämpimät onnittelut ahkeran uurastuksen johdosta!
Itse lähdemme juhlimaan ylioppilaaksi pääsevää kummityttöämme. Onnea, Maria!

ERÄÄNÄ ILTANA

Kuluneella viikolla pidimme kuorokauden päättäjäiset. Yksi jäsenistä kutsui meidät kotiinsa iltaa istumaan ja yhdessäolosta nauttimaan. Leppoisan tunnelman ja hyvien tarjoamisten lisäksi sielu lepäsi ihanissa maisemissa.
Emmekö olekin saaneet kauniin maan asuttavaksi?

NAAPURISSA: TALLINNAN KADUILLA JA KUJILLA

 

En ole mikään kokenut Tallinnan matkaaja. Viime viikon käynti siellä oli peräti toinen vierailuni Suomen eteläisen naapurin pääkaupungissa. Eniten tietysti viehätti vanha kaupunki ja sen kivimukulakatuihin tarttuneet tarinat. En nimittäin voinut olla ajattelematta menneitä vuosisatoja, silloin kapeilla kujilla liikkuneita ihmisiä ja heidän elämäänsä. On upeaa, että tällainen vanha alue on vielä olemassa ja sitä hyödynnetään niin arjessa kuin matkailijoitakin ajatellen. Onneksi myös sää suosi meitä satunnaisia matkaajia ja kaupunki näytti parhaat puolensa auringonpaisteessa.

    

    

 

NAAPURISSA: TÜRIN KUKKAMARKKINAT

Helatorstain aikoihin poikkesin ystäväni kanssa naapurissa, Virossa. Joskus viime keväänä näin eräässä blogissa jutun Türin kukkamarkkinoista ja hetihän siitä pälkähti päähän ajatus, että josko minäkin sinne joskus pääsisin. Ja pääsinhän minä!
Tilasimme alkuvuodesta matkan ja torstai-aamuna aikaisin sitten hyppäsimme bussin kyytiin. Matka oli kaikin puolin hyvin järjestetty. Tosin juuri perjantaina, Türin päivänä, sataa tihuutteli ja oli muutenkin koleaa, mutta sille asiallehan matkanjärjestäjät eivät voi mitään. No, ei se kauheasti tahtia haitannut, vaikka välillä vähän palelikin.

Tässäpä Teillekin matkatunnelmia:

 Parkkipaikalla oli varmaan toistakymmentä suomalaista linja-autoa, jotka olivat purkaneet sisuksistaan alan harrastajia ja muuten asiasta kiinnostuneita. Hauskinta oli, että törmäsin alueella  erääseen oman kotikylän innokkaaseen puutarhaharrastajapariskuntaan, jota en juuri kylänraitilla tapaakaan. He ovatkin jo vakiintuneita kukkamessujen kävijöitä.
Kovasti kojujen välissä kierteli kansaa, vaikka perjantai on kuulemma hiljainen päivä varsinaiseen viikonloppuun verrattuna. Mitenkähän tuonne edes olisi enää sekaan mahtunut, jos vierailupäivä olisi ollut vaikka lauantai?

 Kaikenlaista ihanaa kukkaa, mukulaa ja siementä oli ihan häkellyttävän paljon.

  Tosin mahtui sekaan myös muunlaista myyntituotetta kuten kuivattuja kaloja ja käsintehtyä saippuaa. Jälkimmäisestä pöydästä tuliaisiksi tarttui ihanaa ruususaippuaa.

Ystäväni osti vielä rasiallisen mansikkamaistiaisia ja niillä herkuteltiin illalla hotellilla. Kotiin viemisiksi lähti yksi upea kukka-amppeli, muutamia siemenpusseja sekä kukanmukuloita sekä tietysti näitä kuvia. Ja olenpa taas yhtä elämystä rikkaampi; ei siis mikään turha reissu!

KUULIN KÄEN KUKKUVAN

Aamuaurinko houkutti meidät metsäretkelle jo hyvissä ajoin. Voi sitä lintujen laulukuoroa, joka säesti vaeltajien askelia! Ja aivan kuin äitienpäivän kunniaksi heläytti käkikin kukkuvan laulunsa ja tervehti meitä. Koivujen hento vihreys kylpi auringonsäteiden valossa. Paljonko sitä enää tähän kiitollisuuden tunteeseen voisi lisätä? Kevät on niin ihanaa aikaa!

   Tämä päivä on omistettu meille äideille ja mummoille. Oman äidin haudalle vein jo eilen ruusuja ja tänään odotan poikiani ja miniääni päivälliselle.
Oikein iloista, onnellista ja lämpöä täynnä olevaa toukokuun toista sunnuntaita Teille jokaiselle täällä kyläilevälle!

LUPAUS

                                                       Luonto on pessyt kasvonsa yöllä.
                                                       Aurinko syöksyy pilvistä.
                                                      Heleä vihreys häikäisee silmät.
                                                      Rastaiden riemukuoro täyttää ilman.
                                                      Sepelkyyhkyn kujertava soolo korostuu.

                                                     Ylistä sieluni kevättä!
                                                                          (Merja Heikkilä)