Muistatko lastenlaulun "Matkustan ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan, jos mua hiukkasen onnistaa, niin uuden ystävän saan..."?
Vähän tämäntapainen olo on tullut viimeisen
puolen vuoden aikana, jona olen harrastanut postcrossingia. Olen saanut jo yli 80 korttia ympäri maailmaa ja itsekin lähettänyt kortteja matkaan suunnilleen saman verran.
Postia on tullut mm. Tsekistä, Saksasta, Ruotsista, Hollannista, Japanista, Tanskasta, Venäjältä, Amerikasta ja Kiinasta. Olen aivan innoissani kaikista korteista, sillä aina saan samalla pienen kappaleen maailmaa kotiini. Jostain syystä me suomalaiset olemme yksi postcrossingin kärkimaita, sillä alan harrastajia on jo yli 17000 (Suomessa), kun esim. Tanskassa korttiringissä on vain reilu 400 jäsentä.
Itse olen saanut eniten kortteja Saksasta ja harrastuksen myötä saanut jopa yhden kirjeenvaihtokaverin. Viimeksi eilen sain häneltä kirjeen. On tosi mukavaa vaihtaa ajatuksia ja samalla harjaannuttaa kielitaitoa; muutoinhan taito taitaisi ruostua aika lailla.
Tämän harrastuksen myötä olen saanut ihastella myös mitä hienoimpia postimerkkejä. Uskomatonta, miten paljon tutkittavaa pieneen paperinpalaan voi mahduttaa. Pyrin itsekin valitsemaan hieman erikoisempia merkkejä kortteihini, sillä Suomessahan on todella hienoja
postimerkkejä saatavilla. Muumimerkit saavat yleensä aina huomiota, samoin luontoaiheiset ja hassuttelevat postimerkit (esim. Duudson).
Ja kohtahan postilaatikkoon alkaa rapista myös muutakin korttipostia, kun joulu lähestyy...
Tästä en ole kuullutkaan!
VastaaPoistaMielenkiintoista.
Minulla on arkullinen vanhoja kirjeitä ja kortteja tallessa, mutta viime vuosina niitä ei ole enää tullut.
Aika monelle tämä onkin uusi juttu enkä ole siitä nähnyt esim. lehtijuttuja tai -artikkeleita. Pc-korttirinki perustettiin n. 10 vuotta sitten ja se on saavuttanut suuren suosion ympäri maailmaa.
PoistaMinullakin on tallessa melkoinen määrä kortteja ja kirjeitä vintissä pahvilaatikoissa. Jokunen kesäloma sitten otin urakakseni käydä niitä läpi ja tein huiman , liikuttavankin aikamatkan. En henno hävittää niitä.
Uskon että on hauska ja kiintoisa harrastus! Kielitaitoa myös tarvitaan;)
VastaaPoistaHyvää ja rauhallista viikonloppua sinulle, Piipe! ♥♥
On se tosi kiva harrastus!
PoistaMukavaa sunnuntaita myös Sinulle!
Minäkään en ole kuullut tästä mielenkiintoisesta harrastuksesta, mitenhän lie ohi mennyt aiempi postaus aiheesta.
VastaaPoistaAika paljon olet saanut postia ja postimerkit ovat tosiaan kuin pieniä taideteoksia ja kertovat paljon!
Uskomattoman hienoja postimerkkejä onkin tullut korttien mukana. Aina niitä tutkin tarkasti.
PoistaPostcrossing on kiva juttu.Tutustuin siihen ehkäpä liki viisi vuotta sitten ja olin innokas aloittamaan. Alkuun näytti, että toimi, mutta hyytyi kotvan kuluttua, kun en saanut kortteja, vaikka itse lähettelin. Joskus olen ajatellut kokeilla uudelleen, ehkä vaikkapa sinun esimerkkisi johdosta.
VastaaPoistaOlen myös hieman skitso postimerkin suhteen, minkä liimaan kirjeeseen/korttiin, jonka lähetän. On tosi, että meillä on aivan ihania postimerkkejä.
Onpa harmillista,ettet ole saanut kortteja. Ei ihme, jos into laantui. Yritäpä uudelleen! Itselläni tuntuu nälkä kasvavan syödessä eli mitä enemmän saan kortteja ja omat korttini menevät perille, sitä enemmän laitan postia menemään.
PoistaMinä kerään vanhasta tottumuksesta kauniit postimerkit kirjeistä ja korteista talteen - joskus alakoulussa tuli harrastettua pienimuotoisesti postimerkkien keräilyä. Ei tullut keräilijää kummastakaan lapsesta, mutta silti vaan en osaa heittää kauniita merkkejä poiskaan. Passiivinen keräily jatkuu :-)
VastaaPoistaMinäkin talletan aina kauniit merkit talteen. En ole mikään puhdasoppinen filatelisti, mutta toisaalta on ihanaa katsella näitä pieniä taideteoksia. Joulumerkkejä (suomalaisia) olen kerännyt yli kolmenkymmenen vuoden ajalta. Taisin laittaa niistä yhden postauksenkin viime vuoden joulukuussa.
PoistaOnhan se kiva, kun postilaatikkoon tipahtaa kortteja eri puolilta maailmaa. Tulee mieleen tyttövuodet, kun vielä oli kirjeenvaihtokavereita :)
VastaaPoistaIsänta nuorempana harrasti postimerkkien keräilyä, mutta jokunen vuosi sitten hän myi ne pois, kun poika ei ollut kiinnostunut sitä jatkamaan.
Minäkin olin nuorena innokas kirjeiden ja korttien lähettäjä, mutta myös saaja. Tuolla vintissä niitä muistoja on iso pahvilaatikollinen enkä ole hannonut niitä heittää poiskaan. Onhan ne toisaalta hyvää ajankuvausta. Sähköpostien ja muun somen aikakaudella ei tule juuri talletettua muistoja.
PoistaKerran innostuinkin, kun kerroit harrastuksestasi, mutta se jäi sillä kertaa. Nyt kaduttaa, mutta ei ole myöhäistä. Keräilen laiskanpuoleisesti merkkejä ja nuo ovat todella kauniita : )
VastaaPoistaEipä ole myöhäistä, ei tosiaankaan! Käväisepä siellä postcrossing-sivustolla tutustumassa aiheeseen lisää.
Poista