LÄHI-IDÄN MATKAILUA, osa 4: ERÄMAAN LÄPI KOHTI JERUSALEMIA

Matka Tiberiasta jatkui halki kuivan erämaan. Pysähdyimme tauolle Jerikoon, joka on maailman vanhin kaupunki. Siellä on tehty lukuisia arkeologisia kaivauksia ja saatu merkittäviä löydöksiä. Pysähdyspaikkamme vieressäkin olivat arkeologit apureineen töissä.

Yksi hienoimmista käyntikohteista Israelissa on Kuollutmeri. Meren suolapitoisuus on peräti 33 %, joten siinä ei voi uida, pelkästään kellutella. Hankasimme ihoon ensin merestä nostettua mutaa (sisältää monia parantavia ja ihoa hoitavia mineraaleja) ja sen jälkeen mentiin köllöttelemään lämpöiseen veteen. Aivan ihana kokemus! Uinnin jälkeen iho oli yhtä pehmeä kuin vauvan iho!

Kuollutmeri kutistuu kuitenkin koko ajan. Useat hotellit on aikoinaan rakennettu lähes vesirajaan, mutta nyt ne ovat niin kaukana rannasta, että turisteja kuljetetaan autoilla veden ääreen. Tämäkin laituri (yllä oleva kuva) on joskus ollut meren rannalla ja nyt se on kuivalla maalla. Jordanialla ja Israelilla on yhteinen projekti, jonka avulla Punaisen meren vettä alettaisiin juoksuttaa Kuolleeseenmereen, jolloin veden väheneminenkin loppuisi. Hanke toteutunee vielä tämän vuosikymmenen puolella.

 Iltapäivällä saavuttiin Jerusalemiin. Nousu Kuolleeltamereltä ylös kaupunkiin oli niin raju, että se tuntui korvissa.
Ikuinen kaupunki Jerusalem kätkee sisäänsä kolmen suuren uskontokunnan edustajat: niin juutalaiset, muslimit kuin kristitytkin. Kirkkoja, synagoogia ja moskeijoita on lukuisia. Yhteiselo ei aina ole varmasti kovin helppoa, mutta silti siellä asutaan rintarinnan.

Ennen hotellille saapumista ehdimme käydä Getsemanen puutarhassa. Siellä käynti on aina yhtä koskettavaa. Puutarhan puiden sanotaan olevan parituhatta vuotta vanhoja, joten kenties ne olivat siellä jo silloin, kun Jeesus täällä rukoili ennen kuolemaansa.

Tietenkin kävimme myös Puutarhahaudalla. Täyttä varmuutta ei ole siitä, onko tämä mahdollisesti se hauta, johon Jeesus haudattiin, mutta sijaintinsa (lähellä Golgataa, kaupungin ulkopuolella) puolesta se voisi niin ollakin.  Oli niin tai näin, parasta oli hiljentyminen ja ehtoollisen vietto. Tulin itse kosketetuksi puutarhan rauhassa.

Toinen merkittävä hiljentymisen paikka oli Länsi- eli Itkumuuri. Vuosituhanten aikana tällä paikalla on rukoiltu ja huudettu Jumalan puoleen ja kivenkolot pursuavat jatkuvasti rukouslappuja. Sinne jätin itsekin omat huokaukseni aiheet.

 Vanhan kaupungin muurien sisäpuolella, kapeilla basaarikujilla riitti houkutuksia,

ja silmäniloa! Pienet juutalaistytöt harjoittelevat tulevaa äidinrooliaan.