sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

FINNJET

Sain vinkkiä muistojenkeruukilpailusta, joka koskee Itämerellä Suomen ja Saksan seilannutta Finnjetiä. Nythän sitä ei ole enää edes olemassa, sillä laiva romutettiin Intiassa viitisen vuotta sitten.
Minulla laivaan liittyy siis henkilökohtaisia muistoja. Keväällä 1982 matkustin laivalla, sillä olin aloittamassa työtäni Hampurin lähellä au pairina. Vanhemmat kuskasivat minut Helsinkiin ja matka kohti tuntematonta alkoi.



Hyttikaverikseni sain suomalaisen, Saksassa avioituneen rouvan, joka otti minut suojiinsa. Näki kai, kuinka arka ja kokematon olin. Jälkeenpäin olen monesti miettinytkin, miten rohkenin lähteä ihan yksin kauaksi kotoa vieraaseen kulttuuriin ja perheeseen. Mutta onneksi kuitenkin lähdin, sillä huomasin siipieni saavan tuulta alleen ja kantavan elämässä.


Heinäkuun viimeisenä päivän matkustin samaisella laivalla takaisin. Matkalipun olin käynyt ostamassa etukäteen Finnlinesin konttorista Hampurin keskustasta. Onneksi olen tallettanut liput päiväkirjani väliin sekä merkinnyt muistojani sen sivuille. Sieltä ongin tiedonkin, että yksisuuntainen matka maksoi 130 Dm, joka silloisella kurssilla vastasi 260 Suomen markan arvoa.
Nyt en enää jännittänyt niin paljon ja uskalsin liikkua laivallakin vapaammin.
Vielä yhden edestakaisen matkan tein kesällä 1985, kun menin ystäväni kanssa Hampuriin kaupunkilomalle sekä verestämään muistojani au pair-kuukausiltani.

Oletko Sinä kenties myös matkustanut Finnjetillä, tuolla aikansa suurimmalla ja nopeimmalla autolautalla?



10 kommenttia:

  1. Valitettavasti en ehtinyt koskaan kyseiselle laivalle, mutta oli mukava kuulla kertomuksesi. Pieni irtiotto nuorena kotiympyröistä on tosi kasvattava juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä kyllä! Kannatti lähteä, sillä kasvoin aikuisena, opin luottamaan itseeni ja sain paljon mukavia muistoja ja kokemuksia.

      Poista
  2. Minä en kulkenut Finnjetillä kertaakaan, mutta mies meni kahdesti. Oli se aikansa upein laiva!
    Me mentiin Helsingistä Gdanskiin Pomerania-laivan toiseksi viimeisellä matkalla joskus 17 vuotta sitten. Onneksi ei ollut viimeinen matka, sillä silloin henkilökunta oli ryöstellyt matkustajia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No huh! Olipa melkoinen tieto. Onneksi ette todellakaan olleet siinä viimeisessä reissussa mukana. Tuntuu ihan uskomattomalle. Olikohan henkilökunta niin epätoivoinen työn loppumisesta vai eikö heitä muuten enää pidätellyt mikään?
      Varjelusta oli teillä mukana!

      Poista
  3. Mukavaa tarinointia :)
    En uskaltas yksin lähteä matkaan.
    Hyvää uutta viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Oli se kyllä ihme, että minäkin uskalsin lähteä yksin kohti tuntemattomia seikkailuja. Ei taitaisi enää tällä iällä onnistua, sillä olen niin turvallisuushakuinen.

      Poista
  4. Nuorena ihminen on rohkeampi lähtemään tuntemattomille teille / matkoille:)
    Kiitos tarinasta, Piipe, en ole käynyt Finjetillä kertaakaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Nuorena on uhkarohkeampi eikä välttämättä ajattele mahdollisia vaaroja. Kaikki onnistui kohdaltani hyvin ja palasin ehjänä sekä kokemuksia rikkaampana takaisin kotiin.

      Poista
  5. kyllä olen käynyt mutta vain Tallinnassa.

    VastaaPoista
  6. kyllä olen käynyt mutta vain Tallinnassa.

    VastaaPoista

Kiitos kommenteistasi! Kiva, kun piipahdit Kylätiellä!