UPSTAIRS, DOWNSTAIRS

Kuinkahan moni Teistä lukijoista on aikoinaan katsonut englantilaista sarjaa Kahden kerroksen väkeä? Itse olin vähän toisella kymmenellä, kun sarja näytettiin ensimmäistä kertaa Suomen televisiossa ja uskollisesti katsoin varmaan jokaisen jakson. Lapsena minua kiehtoivat tietenkin naisten kauniit puvut ja vaikka meillä ei ollutkaan väritelevisiota, saatoin kuvitella kankaiden kauniit värit. Kahden kerroksen väkeä on uusittu televisiossa muutaman kerran ja viimeisin esityskerta oli muutama vuosi sitten. Katsoin silloin jokusen jakson ja päätin hankkia sarjan jaksot dvd:nä, joita olen katsonut silloin tällöin sukankudin kädessä. Kaipa halusin päästä myös sukeltamaan lapsuusmuistoihin! Ainakin tunnusmusiikki marssi- ja valssisovituksineen herättää voimakkaita tunnemuistoja. Kun vuonna 1974 keksimme ja teimme  kahden lapsuusystäväni kanssa omaa "radio-ohjelmaa" c-kasetille, pääsi tunnusmusiikki "Toivekonserttiin" ( samaiseen toivekonserttiin pääsi myös mm. Abba:n Waterloo!). Ystävilläni oli oma kasettisoitin ja äänittivät melodian suoraan televisiosta viemällä soittimen ihan ruudun ääreen!

Aikuisen silmin katsottuna sarjassa on tietysti hieman koomisia piirteitä, mutta toisaalta siinä peilautuu vuosisadan vaihteen elämä hienolla tavalla  historian nivoutuessa eri jaksoihin kiehtovasti: On mm. ensimmäisen maailmansodan vaiheet ja Titanicin tuho (joka vie lady Bellamyn meren aaltoihin), mutta myös vahva luokkayhteiskuntajärjestelmä (mikä sinänsä voi olla vieläkin jossain määrin voimissaan Britanniassa). Yläkerran väki  elää osin hyvin pinnallista luksuselämää, alakerran palvelijoilla on omat huolensa, mutta silti he asuvat saman katon alla kuin suurena perheenä ja heidän koko elämänsä - työ ja vapaa-aika - nivoutuu pieneen reviiriin ja ahtaisiin rooleihin.

Olisipa hauska lukea Teidän muistojanne tästä sarjasta ja millaisia tunteita se aikoinaan herätti!