METSÄN TARINA

Eilen kävin elokuvissa puolisoni kanssa. Edelliskerrasta onkin vierähtänyt aikaa. Kehtaanko sanoakaan... no, yli kaksikymmentä vuotta! Toki olen ystävieni kanssa käynyt katsomassa elokuvia - tosin en kovin usein - mutta nyt siis tällä kertaa mieheni kanssa. Elämys olikin valtava, sillä katsoimme dokumettielokuvan Metsän tarina, joka on upea kuvaus suomalaisen metsän elämästä eri vuodenaikoina. Yksi kuvaajista on entinen keihäänheittäjä Hannu Siitonen ja jaksoimme ihastella sitä, miten upeasti hän ja muut kuvaajat olivat saaneet vangittua eläinten leikkiä ja aherrusta, parittelua, pesänrakennusta, poikasten syöttämistä jne. kameraansa. Luonnon äänet, metsän vaihtuvat värit, leppeät tuulet ja rajut myrskyt, ne kaikki oli saatu kuvattua. Uskomatonta!

Koko tarinan läpi kulki isän ja pojan vuoropuhelu ja isän kertomus suomalaisesta mytologiasta, siitä, kuinka metsä on merkinnyt aina meille suomalaisille paljon. Se on ollut pyhä paikka, mutta myös uskomusten tyyssija. Elokuvan upeiden näkymien lisäksi Panu Aaltio oli säveltänyt niin hienon musiikin, että itselleni nousi kyyneleet silmiin useaan kertaan. Suosittelen elokuvaa!

Itselleni metsä on aina ollut levon ja voiman antaja. Jo lapsena leikin kotimme lähellä olevassa metsässä ja kun menin metsäpolkua pitkin tätini mökille, kuvittelin olevani satumetsässä, jossa voi nähdä vilauksen keijukaisista harsohameissaan. Nuorena, murrosiän myllertäessä mieltä pakenin usein metsän syliin rukoilemaan ja rauhoittumaan. Aikuisena olen saanut nauttia metsän antimista, marjoista ja sienistä, kerännyt sieltä askarteluun sopivaa materiaalia ja onhan metsä myös tarjonnut meille rakennus- ja polttopuita. Metsä ja luonnonihmeet ovat ihania Jumalan lahjoja.

Työssänikin haluan tarjota lapsille elämyksiä metsän keskellä. Syksyllä kävimme muutaman kerran mustikkaretkellä ja olemmepa leiponeet myös mustikkapiirakkaa itse keräämistämme marjoista. Muutoinkin käymme usein lähimetsässä liikkumassa, leikkimässä ja oppimassa. Metsä on ihmeellinen paikka!