sunnuntai 25. marraskuuta 2018

PIKKUINEN TONTTU HYPPELI NÄIN...

Eilen aamulla aikaisin ajelin Uuraisille ja hyppäsin Marttojen matkassa bussin kyytiin. Matkakohteena oli Pietarsaaren lähellä oleva Tyynelä, jossa asustelee satamäärin tonttuja. Minä, joka lapsen lailla iloitsen joulusta ja jouluun valmistautumisesta, olin aivan täpinöissäni, kun pääsimme perille.

Eija ja Jouko Porkola ovat luoneet ihastuttavan tonttukylän Luodon ruotsinkieliseen kuntaan, joka sijaitsee Kokkolan ja Pietarsaaren välillä.  Jokainen tonttu on uniikki, täysin käsityönä tehty. Eija suunnittelee, tekee tontun vartalon ja maalaa kasvot, Jouko puolestaan huolehtii vaatteiden ompelusta. Idyllinen pihapiiri ja vanhat rakennukset luovat ihastuttavan ympäristön tonttukylälle.


                     



 Ja kyllä tonttusia olikin ihan joka puolella! Tämä partasuu on varmaan syönyt itsensä ähkyksi joulupuurosta.

Nämä tonttuset odottavat pääsyä uuteen kotiin.


Hei-hei! Kurkistapa tänne katonrajaan!







Minulla on jo monta sataa vuotta elettyä elämää takana. Kuulo on tainnut jo vähän huonontua eikä näkökään ole kuin nuorna tonttuna Pitäiskö hommata lasit, että näkisi, ketä täällä kulkee?


 Tonttujoukon vanhimmainen, Topi, tarkkailee ympäristöään pyöreiden lasiensa läpi. Topilla on ehtinyt olla jo monta emäntää, mutta yksi toisensa jälkeen on pakannut laukkunsa ja lähtenyt muualle päin Suomea. Liekö uusi tonttuemäntä jo kiikarissa?

Tämä tonttu on laulumiehiä,

jonka laulu raikaa ihastuttavassa pirtissä silloin, kun muu väki on jo unia vetelemässä.. 



Tätä yrmeää suutaria oli turha mennä häiritsemään. 


 Kukkuu, täällä ylhäällä ollaan eikä pelota yhtään.



 Onkohan tuo keskimmäinen tonttu jo ihan kyllästynyt vieraisiin?
Koko ajan ramppaa väkeä meitä töllistelemässä!
 Älä, veikkonen, siitä välitä. Katsastellaan me vaan niitä vierailijoita täältä yläpediltä ja koetetaan pitää hymy huulilla.

Mikä viehättävä kahvipuoti! 


 tallitontut ottavat työnsä lokoisasti. Niillä ei passaa olla heinänuhaa.

Tonttutytön puodista löytyy vielä vanhanajan alusasuja ja sokeritoppakin öljylampuista puhumattakaan. 


Voi, ja retken kruunasi suloinen talonvahti, joka rakasti rapsutuksia ja kulki seurassamme. Mahtaakohan se pitää tonttuja yhtä hyvin silmällä?

Tyynelän tontuista saat lisätietoa täältä.

maanantai 19. marraskuuta 2018

PIKKUJOULUMIITTI

Eilen ajelin Järvilinnaan postcrossing-tapaamiseen. Hyvin harvoin pääsen osallistumaan miitteihin, mutta kun se sattui nyt olemaan sopivan ajomatkan päässä ja vapaapäivänä, niin tokihan osallistuin.


Ennen sisällemenoa ehdin vielä ihastella taidetta. Hiekkaveistokset ovat kstäneet hyvin koko kesän ja pitkän syksyn, vaikka vähän halkeamia onkin jo näkyvissä

Kari Alosen teos Verkosto taitaa olla aika tuore komistus Järvilinnan pihassa.


Ja sitten sisälle!

 Seitsemän innokasta korttien kirjoittajaa saapui paikalle postimerkkien, tarrojen, miittikirjojen, pikkujoululahjojen ja tietysti korttien kanssa.

Paikalla oli myös herttainen joulumuori, joka toi mukanaan punaisen radion. Mitäpä kanavaa kuunneltiin? No tietysti Jouluradiota!


Riutsin maskottinallekin oli pukeutunut tilaisuuteen asianmukaisesti ja Eijamarin hämppis teki sille seuraa.


Kynät suihkivat jutustelun lomassa.




Ja mitäpä olisi pikkujoulu ilman puuroa ja torttukahveja?



Välillä kävin yläkerran mielenkiintoisessa  valokuvanäyttelyssä Sulosta ja Juuso-karhusta. Keuruulainen  Tapio Paappanen on ikuistanut kuvat myös kirjaksi.





Ja takaisin miittiin! Ihan pikkuisen tein myös korttiostoksia.



Pikkujoululahjasta paljastui myös ihania käsintehtyjä kortteja.

Kiitos, miittiläiset! Iloista joulunodotusta ja paljon kortteja postilaatikkoon!