lauantai 16. joulukuuta 2017

SININEN JA VALKOINEN

Sain Hannah'lta sinivalkoista -haasteen. Kiitos siitä! 💙Haaste onkin jo kiertänyt aika monessa blogissa ja ihastellen olen katsellut Suomen sinivalkoisia maisemia. Ilman muuta haluan vastata haasteeseen, vaikka ylevät 100-vuotisjuhlat on jo vietetty. Toisaalta eipä tämä juttu ole aikaan sidottu, vai mitä?


Haasteen ohjeet ovat :
- kerro postauksessasi kuka haasteen aloitti, eli Tiiu Puutarhahetki -blogista
- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääosassa
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki- blogin
Sinivalkoista -haastepostauksen kommenttikenttään.

Blogin kuva- aarteistosta löysin muutamia aiheeseen sopivia kuvia menneiltä vuosilta. Sinistä ja valkoista löytyy niin talvella kuin kesällä. 

Kuurainen vanha puu on kuin sokerikuorrutettu sinitaivasta vasten.

Helmikuun hangille piirtää aurinko pitkiä sinisiä varjoja.


Yhä edelleen löytyy korkeuksissa kipuavia sähkölankoja, jotka ovat alttiita tykkylumen painolle ja myrskytuulille. Pitkät sähkökatkot ovat ikäviä kesähelteillä tai pakkaspäivinä.
  Keskisuomalaista järvimaisemaa parhaimmillaan: taivaan sini heijastuu kauniisti veteen ja valkoiset pilvet kuin lampaat niityllä täplittävät sekä taivaankantta että järvenpintaa.


Pari kesää sitten tein puolison kanssa muutaman päivän retken länsirannikolle ja kävimme elämämme ensimmäistä kertaa majakkasaarella, Tankarissa. Hieno kokemus! Valkoisella paatilla lienee mukava seilata sinisten aaltojen loiskuessa veneen kylkiin.

Toissakesänä oli muutama raju ukkoskuuro. Tummien, rakeita maahan heittäneiden pilvien mentyä ohi lipuivat valkeat poutapilvet siniselle taivaankannelle. Ihmettelin nopeaa säätilan muutosta.

Vuosi sitten pääsi jonkun kerran hiihtämään järven jäällä. Siniset sukset suihkivat vikkelästi valkoisilla hangilla. Hiihto tasamaalla on kivaa!

Viime talvena oli myös kovia pakkaspäiviä. Leivinuunia lämmitin ahkerasti. Valkoinen savu tuprusi kiehtovasti sinitaivasta kohti.

Ja mikäonkaan sen sinivalkoisempaa kuin oma lippumme. Kodin perintöä vaalien halusin myös oman kotimme pihaan lipputangon, joka pystytettiinkin keväällä 1991, kun esikoinen oli vajaa 2-vuotias ja "autteli" isiä pystytyksessä. Olen pyrkinyt liputtamaan lähes kaikkina liputuspäivinä, mutta erityisesti juhannuksena ja itsenäisyyspäivänä.

Koska tämä haaste on jo kiertänyt aika monessa lukemassani blogissa, en tällä kertaa aio haastaa ketään. Tosin, jos joku haluaa napata haasteen itselleen, olen siitä pelkästään iloinen.


***    ***    ***
Tänään olen jälleen kerran ollut hautajaisissa; jo kolmannen kerran tänä vuonna ja samassa kirkossa. Alkuvuodesta kuoli 44-vuotias serkkuni tapaturmaisesti, huhtikuussa sain olla saattamassa puolison 100-vuotiasta isotätiä haudan lepoon ja tänään laskimme kukkaset 74-vuotiaan serkkuni haudalle. Hän ehti kuolla vain viikkoa aiemmin kuin hänestä olisi tullut isoisoisä. Elämän ääripäät ovat olleet vahvasti läsnä serkkuni perheen elämässä.

21 kommenttia:

  1. Oi miten ihania, sinivalkoisia kuvia! <3 Tuon kuvan no.2 näkymään jäin pisimpään ihastelemaan. Tunsin oikein aurinkoisen pakkaspäivän, kantavan lumen ja kunnon talven tunnelman.:)

    Sinulla ja läheisilläsi ollut paljon surua tänä vuonna.Lämmin osanottava halaus.<3

    VastaaPoista
  2. Kyllä on kauniita , ja niin suomalaisia, kuvia!

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos, Maarit!
      On meille ihana maa annettu asuttavaksi. <3

      Poista
  4. Todella kauniita sinivalkoisia kuvia.Teillä onkin ollut monta surusanomaa lähimmäisen luopuminen on aina raskasta. Lämmin osanotto <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Irma! Eiliset hautajaiset olivat hyvin surulliset ja paljon siellä kyyneleitä vuodatettiin. Serkkuni meni Kuopioon sydänleikkaukseen, mutta leikkauksen jälkeen läppä alkoi vuotaa eikä elvytyskään enää auttanut. Serkun puoliso oli aivan lohduton ja lyyhistymäisillään ja hänen puolestaan tuntui niin pahalta.

      Poista
  5. Erittäin hienot aiheeseen sopivat kuvat ♥

    VastaaPoista
  6. Upeat kuvat! Kiitos, että lähdit mukaan haasteeseen! Lisään postauksesi linkin haasteeseen vastanneiden listalle blogiini tänä iltana.

    Lämmin osanottoni suruusi.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiiu! Haaste onkin oikein mukava, joten mielelläni siihen olen mukana.
      Yllättävän moni onkin tarttunut tähän haasteeseen. :)

      Poista
  7. Osanottoni suruusi!
    Kauniita sinivalkoisia kuvia. Hienosti olet löytänyt värit luonnosta ja ympäristöstä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between!<3
      Luonto onkin niin lähellä sydäntäni, joten kuvia oli helppo löytää tähän haasteeseen.

      Poista
  8. Kauniita sinivalkoisia kuvia olet tänne laittanut . Osanottoni sukulaistesi poismenon johdosta Piipe.

    VastaaPoista
  9. Todella upeat ja juhlalliseen aiheeseen täydellisesti sopivat kuvat!
    Lämmin osanottoni suruusi ja voimia kovasti jaksamiseen ♥

    VastaaPoista
  10. Osanottoni Piipe. Suru-uutisiin ei koskaan totu. Onneksi lämpimät muistot elävät ja voimistuvat vuosien myötä.

    Kuinka kauniit kuvat. Näitä oli ilo katsoa ja koti-ikävää pukkaa. Missään taivas ei näytä ihan samalta kuin Keski-Suomessa :)

    VastaaPoista

Kiitos kommenteistasi! Kiva, kun piipahdit Kylätiellä!