PERJANTAI-ILLAN PÄÄHÄNPISTO

Vauhdikas, mutta antoisa työviikko on takanapäin. Viime yönä tuli taas valvottua, mutta nukahdin n. puoli tuntia ennen kellonsoittoa ja jouduin heräämään juuri kesken makeimpien unien. Tosin unessakin olin töissä ja joku eskarilaisista vilahti unimaailmassa. Töistä tullessa olin ihan ventti, kuin kuivaksi puristettu tiskirätti. Piti keittää kuppi kahvia ja tyhjentää päätä.

Mutta mistä ihmeestä sitten kuitenkin voimaannuin ja hetken päähänpistosta ajattelin leipoa karjalanpiirakoita? Viikolla tuli keitettyä sen verran riisipuuroa, että sitä oli vielä tänäänkin jäljellä. Siispä puuro jatkojalostui piirakoiden täytteeksi. Piirakoita pulikoidessa tuli jotenkin rento olo ja hyvä mieli. Äitiäkin ajattelin, Karjalassa syntynyttä. Rypytys ei onnistu yhtä hyvin kuin äidillä aikoinaan, mutta maku taitaa olla kuitenkin sama.

Puuro riitti seitsemääntoista piirakkaan, paisto kovassa lämmössä ja lopuksi voilla voitelu. Niin suussa sulavaa syömistä!

Lahjaomenia oli vielä jäljellä, joten leivoin samoilla lämpöisillä omppupiirakankin viikonlopuksi.  Onneksi myrskyävä tuuli ei vienyt sähköjä. Tästä äkillisestä päähänpistosta tuli hyvä mieli. 😊

Tuoksuvat terveiset tuvastamme ja hyvää viikonvaihdetta jokaiselle Kylätiellä kävijälle!

MUSIIKKITALO

Ihan yllätyin, kuinka pienellä alueella Helsingin merkittävät ja kuuluisat rakennukset ovatkaan!  Oodin naapurissa ovat Kiasma ja Musiikkitalo, vähän matkan päässä Finlandiatalo ja Oodia vastapäätä Eduskuntatalo.

Toinen tutustumiskohteemme oli vuonna 2011 valmistunut Musiikkitalo, jossa RSO ja Helsingin kaupunginorkesteri soittavat ja josta lähetetään myös konsertteja sekä television että radion välityksellä. Lisäksi saman katon alla on Sibelius-akatemian tilat. Oppaan johdolla pääsimme tutustumaan talon konserttisaleihin ja taideteoksiin.

Pääaulan katossa suuren konserttisalin vieressä kohtaa ensimmäisen valtavan taideteoksen, Gaian, jonka on tehnyt taiteilija Kirsi Kaulanen.

Suuressa konserttisalissa istahdimme hetken aikaa ja kuuntelimme parin sellistin harjoittelua. Salin akustiikka on upea! Japanilainen Yasuhisa Toyota vastasi akustiikan suunnittelusta ja hän halusi tähän suomalaiseen rakennukseen käytettävän paljon puuta ja mm. vähän lasia, joka heikentää akustista äänimaailmaa. Olisipa kiva joskus istua  salissa kuuntelijana, kun iso orkesteri soittaa. Luulenpa, että se on vallan toisenlaista kuin kuunnella musiikkia televison kautta.

Nuori oppaamme oli itse valmistunut musiikimaisteriksi Sibelius-akatemian kansanmusiikkilinjalta ja innostusta puhkuen hän esitteli meille entisen opinahjonsa. Sibelius-akatemia on ulkomaillakin arvostettu taideyliopisto, jonne onnistuu pääsemään vain murto-osa hakijoista. Yksi onnellinen on  serkkuni tytär, joka aloitti opintonsa täällä tänä syksynä. "Sibiksen" kasvatteja ovat mm. kanteletaiteilija Ida-Elina, pianisti Iiro Rantala ja laulajatar Karita Mattila. Oppaamme kanteleensoittoa ja laulua voi muuten kuunnella täältä

Takaisin aulatiloihin ja lisää taidetta: Tahtipuikkotaulu.

Ikkunoista näkyy jotain tuttua...

Ja kun asteli oven ulkopuolelle, näkyi myös oululaisen taiteilijan Reijo Hukkasen  Laulupuut.

Ennen kotiinlähtöä oli vielä kuvattava  presidentti Ståhlbergin patsas, joka oli saanut kaulaansa jättimäisen abloy-avaimen. Avainkaulaisia patsaita olikin pitkin pääkaupunkia ja myöhemmin syy selvisi: edellisyönä oli vietetty asunnottomien yötä, joten avamiet olivat muistutuksena oikeudesta omaan kotiin.

Mielenkiintoinen pikavisiitti pääkaupunkiin! Kotimatka taittui sakeassa sumussa, mutta hyvin selvittiin takaisin Keski-Suomeen.

SYYSLOMALLA PÄÄKAUPUNGISSA

Tänä vuonna sain syyslomaa vain kolme päivää. Keskiviikkona leivoin pitkästä aikaa ruisleipää ja torstai-aamuna hyppäsin bussin kyytiin ja matkustin Helsinkiin.
Laukaalainen Tuija Lauttaanaho järjestää lyhyempiä kotimaan matkoja ja joskus myös reissuja ulkomaille. Tällä kertaa matkattiin siis tutustumaan uuteen kirjastotalo Oodiin ja seuraavana päivänä käytiin vielä Musiikkitalossa.

Oodi valmistui viime vuonna ja kaikkien yllätykseksi kirjastotalosta on muodostunut todellinen suosikkipaikka ja tutustumiskohde. Tällä hetkellä kävjöitä on ollut reilut 2,5 miljoonaa ja oppaamme mukaan 3 miljoonan kävijän raja rikkoutunee vielä tämän vuoden puolella. No, en kyllä yhtään ihmettele, miksi Oodi on niin suosittu. Rakennuksessa on kolme julkista kerrosta. Varsinainen kirjasto eli Kirjataivas on ylimmässä kerroksessa, kakkoskerroksessa on mahdollisuus harrastaa, sillä sieltä löytyy ompelukoneista 3D-tulostuskoneisiin, mahdollisuus äänittää tai tehdä omaa elokuvaa, jopa pieni keittiö omia juhlakokkauksia varten on vuokrattavissa. Katutason kerroksessa sijaitsevat mm. elokuvateatteri sekä kokoustilat.

Ylempiin kerroksiin voi mennä liukuportaita pitkin tai sitten eksoottisia kierreportaita käyttäen. Rakennusvaiheessa  järjestettiin avoin kysely siitä, kenelle kirjasto kuuluu. Vastaukset tallennettiin portaikon Omistuskirjoitus -teokseen, jonka on tehnyt taiteilija Otto Karvonen.

Ah, todellinen Kirjataivas kolmannessa kerroksessa! Valoisuutta, avaruutta, lukunurkkauksia, pallotuoleja, oikeita puita sekä hienot näköalat sekä Töölönlahdelle että Eduskuntatalolle päin.

Oodi on valittu tänä vuonna maailman kauneimmaksi uudeksi kirjastoksi. Rakennus on myös osoitus suomalaisesta korkeatasoisesta arkkitehtuurista, jossa on mm. hyödynnetty kotimaista puuta rakennusmateriaalina. Kelpaa tätä suitsuttaa!

Metsä vetää puoleensa. Nyt, kun hirvikärpäsetkin ovat hyytyneet, on metsässä taas mukavaa. Puolison kanssa kävimme tänään etsimässä suppilovahveroita. Niitä löytyi harvakseltaan, mutta muita sieniä oli yllinkyllin. Ihana, monimuotoinen luonto!

Tunnistaako joku, onko tämä kauniin lilanvärinen sieni mahdollisesti limanuljaska?

Perjantaina saimme ensilumen, joka kyllä on suurimmaksi osasi sulanut pois. Metsässä lunta on edelleen paikoitellen. Huh, lunta en ihan vielä kaipaisi.

Märkää on!

Saalis jäi heikonlaiseksi, mutta sen verran sentään löydettiin, että päivälliseksi syötiin sienikeittoa.

                                                       Lempeää lokakuuta Sinulle!

Kuva eiliseltä: auringonpaiste sai vaahteralehdet hehkumaan kultaisina.