keskiviikko 29. toukokuuta 2019

VALKOISTA

Viikon MakroTex-haaste on VALKOINEN.

Valkoinen on koivun tuohi samoin kuin puuklapien kuivatuspussin kylki.

Valkoinen rivistö "traktorinmunia". 

Ja taivas on sininen ja valkoinen.

Jotain valkoista kukkiin myös pihapiirissä.



Valkoinen on  ylioppilaslakkinikin, jonka sain painaa päähäni 38 vuotta sitten. Hyvänä se on säilynyt, kun en ole sitä juurikaan pussista purkanut sitten lakkiaisten.

Viimeisen kuvan myötä onnittelut kaikille uusille ylioppilaille ja ammattiin valmistuville sekä heidän vanhemmilleen, jotka ovat jaksaneet kannustaa ja tukea nuoriaan kouluvuosien ajan!

                                                                          Pieni Lintu - MakroTex challenge

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

MÖKKITIELLÄ

Aamulla pakattiin eväät kylmäkassiin ja suunnattiin auton nokka kohti mökkiä. Puolen tunnin ajomatka on helppo taittaa, joten mökille voi lähteä ihan vaan vaikka hetken mielijohteesta. Viime kesänä näin tuli tehtyä monenmonta kertaa.

Otin kameran mukaan ja päätinkin kävellä viimeiset kilometrit nauttien lintujen laulusta ja ihanasta lämmöstä (mittarin lukemat ovat näyttäneet tänään jopa +26 astetta). Reilun parin kilometrin matkaan kului melkein viisikymmentä minuuttia, sillä vähän väliä pysähtelin, katselin, kuulastelin ja kuvasin.


On peltotöiden aika. Velipoika taisi laittaa viljansiementä maahan.

Isän vanhin sisko asui aikoinaan tässä pikkuisessa mökissä puolisonsa ja neljän vauhdikkaan pojan kanssa. Lapsena kävin usein Vienon mökillä ja aina siellä sai jotain suuhunpantavaa. Piha oli kesäisin kukkia tulvillaan; se oli tädille kunnia-asia.

Mökki taitaa olla viimeistä kesää pystyssä, sillä pihapiiriin alkaa nousta uuden omistajan omakotitalo. Hyvä, että maaseutu pysyy asuttuna ja kyläkoulu saa uusia oppilaita.

Näissä maisemissa kelpaa lepuuttaa silmiään...

... ja kurkistaa vähän rannallekin.


Matka jatkuu hiekkatietä pitkin. Rauhaisaa oli pistää tossua toisen eteen, kun yhtään autoa ei kulkenut ohitseni tai tullut vastaan.


Muunlaista liikettä kyllä oli senkin edestä! Monta erilajista perhosta näin, mutta tosi vaikeaa oli saada niitä kuvaan. Kimalaisillakin oli kiire.

Hiekkatien varrelta on jossain vaiheessa kaadettu puita. Nyt ne odottavat noutajaansa.


Hei, mökkitien päässä ollaan. Mäkeä alas ja rantaan!







Oho, kuka on jättänyt rantahiekkaan käyntikorttinsa?

Pihapiiriin on muuttanut mieluisia naapureita. Kirjosieppopariskunta lenteli yksiönsä ovesta sisään ja ulos melkoisen tiuhaan tahtiin. Sirkutuksesta päätellen perheenlisäystä on jo tullut.


Ei liene ihme, että mielestäni toukokuu on kuukausista parhain!




torstai 9. toukokuuta 2019

VIIKONLOPUN KULTTUURIPLÄJÄYS

Viime viikonloppuna osallistuin kahteen erilaiseen kulttuuririentoon. Ensimmäiseen oli liput hankittu jo lokakuussa, toiseen osallistuin ystävän vinkkauksesta ihan hetken mielijohteesta.

Perjantaina ajeltiin puolison kanssa Lievestuoreelle uuutukaisen koulun juhlasaliin. Syksyllä -18 paikallislehdessä oli ilmoitus, että koululla esitetään Kiviä taskussa, Martti Suosalon ja Mika Nuojuan huippusuosittua näytelmää. En ehtinyt ilmoittautua ihan ensi rytäkässä ja kun viimein soitin ja tilasin liput, saimme istumapaikat  melkein takarivistä. No, nopeat voittavat aina. Tosin kohtuullisen hyvin näimme esityksen, vaikka tekstistä ei ihan joka kohdassa saanut selvää.
 Vaikka Suosalo ja Nuojua ovat esittäneet ko. näytelmän "Liepeellä" jo useampana vuonna, riitti katsojia tähänkin näytökseen. 550 katsojaa on ihan kelpo määrä pienelle paikkakunnalle. Jyväskylän kaupunginteatterin ko. vierailunäytöksessä paikat menevät heti kuin kuumille kiville, joten ulkopaikkakuntalaisia oli varmasti melkoinen määrä perjantain näytöksessäkin.

Näyttelijäsuoritukset olivat hengästyttäviä. Käsittämätöntä, miten upeasti Nuojua ja Suosalo vaihtoivat esittämiään roolihenkilöitä ihan vaan  lennosta, muuttivat ääntään, kehonkieltään, esittivät milloin naisfilmitähteä, vanhaa ukkoa tai pikkupoikaa. Ei voi kuin ihailla tuollaista ammattitaitoa! Teksti sen sijaan vähän harmitti,kun jutut kuitenkin keskittyivät navan alapuolelle. No, joka tapauksessa esitys on nyt nähty ja muutamissa kohdissa sai nauraakin sydämensä pohjasta.



Lauantaina soittelin ystävän kanssa pitkästä aikaa ja siinä jutustelun lomassa tuli puhe Dome Karukosken ohjaamasta uudesta elokuvasta Tolkien. Olin juuri lukenut lehdestä elokuva-arvostelun ja ajatellut meneväni jossain vaiheessa katsomaan filmin. Ystävällä oli samat ajatukset ja päätimme heti seuraavana päivänä toteuttaa aikeemme. Tällä kertaa ei ajeltukaan Jyväskylään vaan Äänekoskelle pikkuiseen elokuvateatteri Hirveen. Säästyimme jonottamiselta ja pitkien mainosten sarjalta ennen elokuvaa.  Tämä teatteri ei suotta prameile, joten liputkin ovat edullisempia kuin esim. Jyväskylässä.





Elokuva oli hienosti toteutettu, mutta ihan ihon alle se ei mennyt. Filmissä oli paljon viittauksia Tolkienin suurteokseen Taru sormusten herrasta, mutta mikä meille suomalaisille on tietysti hienoa on se, että elokuva tuo esiin suomenkielen vaikutuksen Tolkienin kehittämään haltiakieleen. 

Moni muukin oli viikonlopun aikana tehnyt saman päätöksen kuin me ystäväni kanssa ja mennyt katsomaan elokuvan. Olitko Sinä yksi heistä? Saa nähdä, saako Karukosken elokuva mainetta ja kunniaa esim. Yhdysvalloissa.