lauantai 20. tammikuuta 2018

LEIPÄ MIEHEN TIELLÄ PITÄÄ,

sanoo vanha suomalainen sananlasku.
Laihdutusohjeissa suositellaan leivän jättämistä pois ruokavaliosta ja toisaalla suositellaan ruisleivän syöntiä, koska sillä on merkittävä ravintoarvo. Perinteinen ruisleipä on jopa valittu suosituimmaksi suomalaiseksi ruuaksi.

Meillä syödään leipää - niin rukiista kuin hiivaleipää tai sämpylöitä, perunarieskaakin. Koska mielipuuhaani on leipominen, kaupan leipää tulee aika harvoin ostettua, jauhoja sitäkin enemmän.
Eilen oli jälleen leipomispäivä. Valmistelut aloitin jo torstai-iltana, kun tein ruisleivän taikinan happanemaan saaviin (valitettavasti vanha tiinu ravistui ja meni pirstaleiksi muutama vuosi sitten).
Eilisaamuna kuuden jälkeen nousin vastaamaan taikinan ja jätin sen liinan alle kohoamaan. Hiivaa ei tähän taikinaan tarvita. Juuri on alunperin puolisoni vaarin äidin tekemä, siis reilusti yli 100-vuotias, joten vaalin sen säilyttämistä. Juurta olen jakanut myös muille halukkaille leipojille; viimeksi eilen pieni juuripala lähti entisen työkaverini matkaan. 😊

Koskaan en jätä taikina siunaamatta!



Uunissa pitää olla hyvä lämpö. Koivuhalko on parhain lämmöntekijä.


 

Ruisleivän leipominen on pitkä prosessi eikä ollenkaan hätäisen ihmisen hommaa. Toisaalta itse nautin juuri sen kiireettömästä valmistuksesta. Kun taikina oli aikansa kohonnut saavissa, leivoin leivät pöydälle ja jätin ne jälleen odottamaan kohoamista. Sillä välin tein sämpylöitä, jotka paistuivat uunin kovimmassa kuumuudessa ja tasasivat lämpötilaa.


Kohoaminen saa leivän pinnan repeilemään kauniisti. Ennen uuniin laittoa on leipäkakkaraa hieman litistettävä, että ylimääräinen ilma tulee pois. Leivät täytyy myös pistellä haarukalla.


Huh, kamera ei tainnut oikein tykätä uunin lämmöstä, kun linssi meni huuruun!

 Ruisleivälle parhain paistolämpö on n. 220 astetta. Leivän paistuessa tupaan levisi herkullinen tuoksu. Yksi parhaimmista tuoksuista, mitä tiedän!

                                              Sielläpä kuusi leipäsiskosta paistuu uunin arinalla.

Valmista tuli! Yön yli leivät saivat levätä pöydällä pyyhkkeiden ja kerniliinan alla saadakseen pehmeämmän kuoren. Lauantaiaamuna pussitin puolitetut leivät ja vein kuistille pakkasen jäähdytettäväksi.

Hyvää ja terveellistä!

47 kommenttia:

  1. Hienot ruisleivät!
    Nyt maistuisi tuore ruisleipä.😋
    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sari! Kieltämättä hyvältä on maku suussa tuntunut. :)
      Suloista sunnuntaita!

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Hyvä, jos kantautui sinne asti! :) Ihanalle se uunissa paistuva leipä tuoksuukin.

      Poista
  3. Herkkujen herkku on kunnon ruisleipä! Nämä sinun leipäsi ovat täydellisiä, nam!

    Leivon minäkin ja paljon, mutta ruisleipää en, koska ei ole kunnon uunia, Tyhmyys tapasi kun ei taloon uunia tehty, varaava takka vain:(

    Hyvää viikonloppua♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minttuli! <3
      Enpä minäkään leipoisi ruisleipää, jos leivät pitäisi paistaa sähköuunissa. Huh, sitä sähkönkulutuksen määrää. Leivinuuni on myös hyvälämmönlähde.
      Suloista sunnuntaita Sinulle!

      Poista
  4. Voi Piipe, minkä vastapaistetun ruisleivän tuoksun tänne postauksellasi toimitit! <3
    Ajatukseni singahtivat samantien lapsuuteni lauantai aamuihin mummulassa.Naisilla oli leivontapäivä.Koko seuraavan viikon leivät ja piirakas leivottiin silloin.Ah sitä tuoksua.
    Niin hienoa, että osaat käyttää leivinuunia ja sinulla on vielä vanha juurikin.Näitä asioita minä arvostan ihan hirmusti.
    Oletko kuullut sen vitsin kun piikatyttönen omaisuusnyytti kädessään itki surkeasti vastaantulijalle ison talon koivukujalla lähtiessään, kun oli saanut lähtöpassit talosta.Vaikka oli napakkana juuriharjalla jynssännyt ruisleipätiinunkin niin puhtaaksi, ettei yhtään vanhaa taikinaa jäänyt sen reunoille. :)
    Herkullista viikonloppua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mirjam-Matilda! Niin kauan aion leipoa ruisleipää, kun terveys ja ikä antavat myöten. Toivoisin perinteen jatkuvan, mutta saa nähdä, innostuuko seuraava sukupolvi enää asiasta.
      Tuo vitsi oli hauska. Enpä ole sitä aiemmin kuullutkaan. :)
      Suloista sunnuntaita Sinulle!

      Poista
  5. Oi, oi! Ihan tässä vesi herahti kielelle. Uunituore ruisleipä on suurta herkkua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between! Lisäaineeton, vanhalla juurella valmistettu ruisleipä on todella hyvää. <3

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kiitos, Kirsti! Hyvin on meilläkin leipä tehnyt kauppansa. :)

      Poista
  7. Hieno kunnianosoitus suomalaiselle ruisleivälle! Tuli minullekin ihan lapsuus mieleen, kun meillä leivottiin kaikki leipä itse. Tuollaisten limppujen lisäksi äitini teki ohutta ruisreikäleipää, joka laitettiin katon rajaan orteen kuivumaan. Me lapset kutsuimme sitä ratuleiväksi, koska se ratisi hauskasti syödessä. - Hienoa, että olet saanut juuren säilytettyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh, mitenkähän viestisi oli mennyt roskapostiin? Löysin sen sieltä juuri äsken.
      Ratuleipä kuulostaa mukavan ritisevältä. :)Oivallinen sana!

      Poista
  8. OI miten ihanan näköiset leivät olet tehnyt. Minä olen nyt ollut melkein 2 kk ilman leipää ja sokeria, mutta noiden leipiesi edessä en osaisi sanoa ei. Ja kaipaan leivän tekemistä, siinä on jotain rauhoittavaa. Yleensä teen vain yksinkertaisia ruis.kauraruutuja. mutta nyt kun on tämä leivätön kausi niin en tee.Mukavaa viikonloppua Piipe:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kiitos!
      Leipominen on nimenomaan rauhoittavaa ja siksi varmaan leivonkin niin usein. Hatunnosto SInulle, että pystyt olemaan leivättömällä dietillä!!! Minulle olisi varmaan tosi vaikeaa. Kauanko jatkat?
      Suloista sunnuntaita Sinulle!

      Poista
  9. Perinnettä parhaimmillaan.
    Upeaa, että vaalit taitojasi :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kitos, Susanna! Toivoisin että perinne jatkuisi seuraavallekin sukupolvelle, mutta nyt ei ainakaan vielä ole innostusta ilmennyt. Kiitos anopilleni, joka opasti ruisleivän leipomiseen.

      Poista
  10. Miten herkullista, kotitekoinen ruisleipä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se on: herkullista ja lisäaineetonta. Hyvin on leipä tehnyt kauppansa. :)

      Poista
  11. Erityisen herkullinen postaus. Minäkin olen suuri leivän ystävä kaikista kielloista ja ohjeistuksista huolimatta. Leipä on hyvää kaikissa muodoissaan. Ihanaa, että vaalit perinteitä. Arvostan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ansu! Aloitan itsekin aamuni aina leivällä ja teekupposella. Töissä syön ruuan kanssa yhden näkkärin ja vielä iltapalaksi syön leipäviipaleen tai sämpylän. Minulle olisi vaikeaa kieltäytyä leivästä kokonaan.

      Poista
  12. Oi miten herkullisen näköisiä! Olen joskus leiponut ruisreikäleipiä sähköuunissa, mutta olisipa ihana paistaa niitä oikeassa puu-uunissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Häivähdys!Koska asumme vanhassa talossa, jonka tuvassa on aina ollut leivinuuni, teetimme kolmisenkymmentä vuotta sitten remontin yhteydessä uuden leivinuunin. Siinä on tullut paistettua vuosien kuluessa varmasti 200-300 ruisleipää, lukemattomat määrät sämpylöitä, rieskoja ja perunarieskoja sekä haudutettu ruokaa. Lisäksi sitä on käytetty pelkästään myös lämmittämiseen. Olen uunista oikein onnellinen.

      Poista
  13. On se ihmeellistä... sinun lempipuuhaasi on leipominen ja ostat harvoin kaupasta leipää, minulla on juuri päinvastoin:) Mutta olipa kyllä ihana päästä tämän jutun myötä seuraaman sinun leipomapuuhaasi. On hienoa, että on noin perinteikäs leipäjuuri tallella! Harmi, että vanha tiinu hajosi, mutta eipä nekään ikuisia ole. Olisi hauskaa jos saisit vaikka uuden samanlaisen, jonkun tynnyrintekijän tekemän ja saisi juuri siinä vaikka jatkaa eloaan. Vaikka en tykkää leipomisesta, olen joskus tehnyt ruisleipää kun sain ohjeen juuren tekoon. Ei minulla kylläkään juurta tallessa ole. Noista sun leivistä tuli oikein kaunokaiset, ja voi ihan aistia kyllä jutustasi sen tunnelman, että leipominen voi olla kivaakin, kun sitä voi ihan ajan kanssa tehdä, perinteiseen tapaan vieläpä. Jäi kiinnostamaan, että millaisella välineellä pistelet leivät? Joku perinteikäs kenties? Ja muuten, tuo eka leivän kuva toi minulle ihan mieleen ehtoollisleivän... vaikka ei niitä meidänkään seurakunnassa pääse kokonaisena yleensä näkemään. Ehtoollisleivätkin voi olla niin monennäköisessä muodossa muutenkin. Hyvää sunnuntainta Piipe:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin nautin leipomisesta ja varsinkin, kun säästän samalla rahaa. Viiden kilon ruisjauhopussin saa jopa alle vitosella ja jos pussista riittää n. kymmeneen leipään, ei kappalehinnaksi jää kovin paljon. Suolaa menee kolmen litran taikinaan n. 4 tl, vesi ei paljon maksa, lämmitys ei muuta kuin vaivannäön. :)
      Tiinun hajoaminen harmitti aluksi kovastikin (sain sen aikoinaan puolisolta lahjaksi), mutta kun taikinanteko onnistuu muovisaavissakin, ei ole tullut hankittua uutta tiinua.Tosin ei se ole yhtä kaunis kuin puutiinu.
      Leivät pistelen haarukalla. Olisikin kiva saada sellainen piikkihärveli ihan tätä työtä varten.
      Suloista sunnuntaita Sinullekin! <3

      Poista
  14. voin kuvitella, miten hyvältä itse tehty leipä maistuu. Herkulliset kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sussi! Herkulliselta maistuu sopivasti hapan ja sylkirauhasia kutkuttava leipä. :)

      Poista
  15. Kiitos, ma-te! Hiivaton leipä sopii meillekin, vaikka nostatusaika tietysti piteneekin. En oikein osaa kuvitella täysin leivätöntä elämää; en ole ainakaan kokeillut, mutta sen tiedän, että minulle ottaisi koville.

    VastaaPoista
  16. Oi miten herkullisen näköisiä! Meillä ei kotonakaan ollut leivinuunia, mutta mummulassa olen mummun ja tädin kanssa harjotellut ruisleivän tekoa. sitä ennen paistettiin rieskat ja ohuet ohraleivät kuumemmassa uunissa. Myös meidän vanhallatalolla leivottiin joskus äidin kanssa joululimppuja ja rieskoja ennen joulua.
    Tuoreen ruisleivän tuoksua ja makua on ikävä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eeviregina!
      Kyllähän se tuoksu on niin huumaava ja perin suomalainen. Kiva, että olet joskus päässyt leipomaan mummun ja tädin kanssa ruisleipää. Yhdessä tekeminen on mukavaa.

      Poista
    2. Tuli myös mieleeni mummosi karjalanpiirakoista eräs Hämeenlinnassa asunut karjalaismummo,jonka karjalanpiirakoita söimme ihan ähkyyn asti vierailulla hänen perheensä luona. Koskaan ennen enkä sen jälkeen, en ole saanut niin herkullisia piirakoita!

      Poista
    3. Karjalaiset osasivat sen piirakantekemisen taidon. Muistan mummoani lämmöllä. <3
      Itsekin teen silloin tällöin piirakoita, mutta ovat mokomat aika suuritöisiä. No, kenties vielä innostun niidenkin tekemisestä, kun talvipakkasella lämmittelen leivinuunia.

      Poista
  17. Varmasti herkullista! Tuore ruisleipä on tosi hyvää. Mukavaa sunnuntai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tiiu! Tuore ruisleipä maistuu aina ja varsinkin se uunilämmin. :)
      Mukavaa alkanutta viikkoa Sinulle!

      Poista
  18. All those breads looks beautiful! You made me hungry for bread! Delicious!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you, Angela! This rye bread is very triditonal in Finland though nowadays it's exceptional that someone makes it at home. Rye bread was last year celected the most famous and best finnish food in our country. You should taste it! It's really delicious and healthy.

      Poista
  19. Mä nyt voisin tulla sinne teille näitä leipiä maistelemaan. Voi kun näyttää hyvältä!

    Tilasin jouluksi New Yorkista suomalaiselta leipurilta ruisleipää. Tein tilauksen 9. joulukuuta. Rahat menivät, mutta ei tullut mitään tietoa. Kyselin sitten reilun viikon päästä leipien perään. Ja siitä taas muutaman päivän päästä. Ei vastauksia, ei leipää. Meillä ei sitten joulupöydässä ollut ruisleipää. Mies tilasin virolaiselta leipurilta ja leivät tulivat parissa päivässä ja ovat kyllä tosi hyviä. Suomalainen leipuri lähetti elonmerkkejä tammikuun puolella. Olin jo ilmoittanut luottokorttiyhtiölle, että peruuttaa maksun. Ei tarvitse sieltä enää tilata, kun virolainen leipä löytyi korvaajaksi. Oho, tulipas vuodatus. 🥖🍞🥖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Johanna!Ilman muuta saisit tulla leipää maistelemaan ja voisin vielä antaa leivän tuliaisiksin matkaasi. :)
      Onpa harmillista, että leivän "toimittaja" oli noin epärehellinen. Tuommoisesta huijauksesta jää kyllä paha maku suuhun. Ei ihme, jos suututti.

      Poista
  20. Tämän ihanan, ruisleivän tuoksuisen postauksen myötä matkasin oitis lapsuuteeni ja maalle äidinäidin leivinuunin äärelle. Irene-mummo siunasi myös aina taikinan ja leipiin hän pisteli reikiä Eino-vaarin tekemällä puisella, muistaakseni kaksipiikkisellä "haarukalla." Liekö ihan vartavasten vuoltu kyseiseen tarkoitukseen?

    Voi sitä ihanaa tuoksua mikä tupaan levisi, puhumattakaan herkullisesta mausta. Ja Irenen itsensä kirnuamaa voita laitettiin silloin leivän päälle, eikä mitään "oivariineja" ;)

    Vaaleita leipiä/sämpylöitä en ole enää aikoihin juurikaan syönyt, mutta ruisleipää ja tummaa, makeahkoa kalastajanlimppua en ihan hevin pysty ruokavaliostani pois jättämään.

    Hups, tulihan tehtyä muistorikas aikamatka menneisyyteen, kiitos siitä sinulle Piipe ♥
    ja anteeksi ;)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ansku ja ihanaa, että sait tämän postauksen myötä lämpimiä lapsuusmuistoja nousemaan mieleen. Mikä makuelämys: tuore ruisleipä itsekirnutun voin kanssa! :)
      Omasta lapsuudesta puolestaan muistan karjalaismummoni vastapaistetut karjalanpiirakat ja sultsinat. Kyllä rasva tirisi suupielessä, kun niillä herkuteltiin.
      Olen nyt muutamia kertoja leiponut itse saaristolaisleipää ja paistanut ne myös leivinuunissa. Kaupasta ostettu vastaava leipä on aika kallista, joten siinäkin säästää, kun itse tekee.Eläköön leivonta! :)

      Poista
  21. Onpa sinulla ihanan vanha leivän juuri! Minä en ole koskaan itse leiponut leipää, mutta äitini tapasi ennen leipoa ja hänen leipänsä oli maailman parasta! :) Kyllä minusta on hullua, ettei leipää muka saisi syödä. Esim. juuri ruisleipä on terveellistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen onnellinen tuosta vanhasta juuresta. Siitä on vuosikymmenten saatossa leivottu varmaan useampi tuhat leipää. Minunkin äitini leipoi ruisleipää lapsuudessani, mutta varsinaisen leivänteon opin vasta anopiltani.

      Poista
  22. Oijoi miten näyttävät kaikki herkullisilta♥ Mikään ei ole varmasti niin hyvää kuin juuri uunista otettu leipä ja sen tuoksu..pikkuisen voita päälle ja Nam:) Mukavaa alkanutta viikkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Päde! Niin se on: makuhermoja kutkuttava nautinto.
      Keveää keskiviikkoa Sinulle! :)

      Poista
  23. Vesi kielellä katselen maittavaa itse tehdyn leivän valmistumista.
    Upea ruokaisa kuvasarja! 💛

    VastaaPoista

Kiitos kommenteistasi! Kiva, kun piipahdit Kylätiellä!