sunnuntai 28. tammikuuta 2018

ON SITÄ LUNTA!

Viime yönä tuli lisää lunta. Hyvä juttu, sillä sivutiet eivät ole enää iljanteiset eikä tarvitse varoa jokaista askelta.  Metsätie kutsui kävelijää ja kamerakin pääsi mukaan. Olipa ihanaa olla luonnon keskellä! Vain yksi vastaantulija, jonka kanssa tervehdittiin, muutoin hiljaisuutta ja lintusten sirkutusta. Joko lie kevättä enteilee?

Kuvauksen kannnalta sää on valitettavan harmaa ja kuvat sen mukaiset.

Tien varrella olevat rankapinot uinuvat paksun lumivaipan alla

samoin kuin hiekoituslaatikko. Kieltämättä tylsä kuvakulma, mutta halusin ikuistaa lumipeitteen paksuuden. On sitä lunta!

Voi, miten nautin hiljaisuudessa kävelystä! Välillä ihan pysähdyin ja pistin silmät kiinni. Tällaisesta saan energiaa.

Aivan kuin joutsen kaartelisi taivaalla pitkiä siipiään oikoen. Huomaatko oksassa samaa vai onko minulla liian vilkas mielikuvitus?

Timanttejakin löysin! Enpä niitä kuitenkaan taskuuni kerännyt. 😄




                                     Lempeää sunnuntain jatkoa Sinulle! Hyvää alkavaa viikkoa!

PS: Sydämellisesti tervetuloa lukijoiden joukkoon, Kruunu Vuokko!

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

TUISKUTTAA

Tänään on ollut melkoisen kova tuiskupäivä. Kiva, että kovimmat pakkaset hellittivät, mutta toisaalta sään lauhtuminen toi tullessaan tuiskutuulet. Autoilu ei ole lempparihommiani ja tänään ajaminen tuntui entistä haastavammalta pääteiden iljanteisuuden ja lumipyryn takia. Työpäivän jälkeen pistin kädet ristiin, että olin selvinnyt ehjin nahoin kotiin. Kotimatkalla näin yhden auton ajautuneen syvälle lumipenkkaan, nokka kohti tulosuuntaa. Oli tainnut heittää melkoiset piruetit jäisellä tiellä, kun auton takarenkaat olivat korkealla ilmassa. Onneksi loukkaantumisilta oli kuitenkin taidettu välttyä, kun kaksi miestä näytti istuvan autossa odotellen hinausapua.

Kotipiha oli melkoisen pöpperöisessä kunnossa ja hädin tuskin pääsin ajamaan auton talliin, mutta onneksi appi tuli hetken päästä auraamaan pihaa.

Tosin lunta tuiskutti aina vaan lisää...


Pistin tulet hellaan ja kiehautin kahvit. Tämmöisinä päivinä niin rakastan elävän tulen luovuttamaa lämpöä!

Tuiskupäivän piristys oli postin mukana tulleet kortit. Kiitos, Rita,

kortista ja suloisesta leskenlehtipostimerkistä 💛 !

Kiitos, postcrossing-miittiläiset



 sekä Jacqui from China, thank you, 谢谢。 Xièxiè.!
 Postcrossingkortti Kiinasta Suomeen matkasi kaksikymmentä päivää.

Tämmöisen talvipäivän päätteeksi on taivaallista mennä saunan löylyihin!

lauantai 20. tammikuuta 2018

LEIPÄ MIEHEN TIELLÄ PITÄÄ,

sanoo vanha suomalainen sananlasku.
Laihdutusohjeissa suositellaan leivän jättämistä pois ruokavaliosta ja toisaalla suositellaan ruisleivän syöntiä, koska sillä on merkittävä ravintoarvo. Perinteinen ruisleipä on jopa valittu suosituimmaksi suomalaiseksi ruuaksi.

Meillä syödään leipää - niin rukiista kuin hiivaleipää tai sämpylöitä, perunarieskaakin. Koska mielipuuhaani on leipominen, kaupan leipää tulee aika harvoin ostettua, jauhoja sitäkin enemmän.
Eilen oli jälleen leipomispäivä. Valmistelut aloitin jo torstai-iltana, kun tein ruisleivän taikinan happanemaan saaviin (valitettavasti vanha tiinu ravistui ja meni pirstaleiksi muutama vuosi sitten).
Eilisaamuna kuuden jälkeen nousin vastaamaan taikinan ja jätin sen liinan alle kohoamaan. Hiivaa ei tähän taikinaan tarvita. Juuri on alunperin puolisoni vaarin äidin tekemä, siis reilusti yli 100-vuotias, joten vaalin sen säilyttämistä. Juurta olen jakanut myös muille halukkaille leipojille; viimeksi eilen pieni juuripala lähti entisen työkaverini matkaan. 😊

Koskaan en jätä taikina siunaamatta!



Uunissa pitää olla hyvä lämpö. Koivuhalko on parhain lämmöntekijä.


 

Ruisleivän leipominen on pitkä prosessi eikä ollenkaan hätäisen ihmisen hommaa. Toisaalta itse nautin juuri sen kiireettömästä valmistuksesta. Kun taikina oli aikansa kohonnut saavissa, leivoin leivät pöydälle ja jätin ne jälleen odottamaan kohoamista. Sillä välin tein sämpylöitä, jotka paistuivat uunin kovimmassa kuumuudessa ja tasasivat lämpötilaa.


Kohoaminen saa leivän pinnan repeilemään kauniisti. Ennen uuniin laittoa on leipäkakkaraa hieman litistettävä, että ylimääräinen ilma tulee pois. Leivät täytyy myös pistellä haarukalla.


Huh, kamera ei tainnut oikein tykätä uunin lämmöstä, kun linssi meni huuruun!

 Ruisleivälle parhain paistolämpö on n. 220 astetta. Leivän paistuessa tupaan levisi herkullinen tuoksu. Yksi parhaimmista tuoksuista, mitä tiedän!

                                              Sielläpä kuusi leipäsiskosta paistuu uunin arinalla.

Valmista tuli! Yön yli leivät saivat levätä pöydällä pyyhkkeiden ja kerniliinan alla saadakseen pehmeämmän kuoren. Lauantaiaamuna pussitin puolitetut leivät ja vein kuistille pakkasen jäähdytettäväksi.

Hyvää ja terveellistä!

perjantai 12. tammikuuta 2018

TAMMIKUUTA

Tänään vihdoin ja viimein siivosin loputkin joulutavarat pois ja imuroin viimeiset kuusenneulaset, jotka olivat jääneet jäljelle, kun riisuin kuusen tiistai-iltana. Ei sen puoleen, neulasia ropisee imuriin vielä pitkään; sen takaa vanhan lankkulattian lattiaraot.

Koska teen nykyisin nelipäiväistä viikkoa ja vietän perjantait vapaana, en aamulla pitänyt kiirettä siivoamisella vaan istahdin kahvikupposen kanssa telkkarin ääreen ja katsoin nauhalta itkettävän elokuvan Toscanan auringon alla. Ennen siivousta käväisin vielä vähän potkuroimassa ja kuvailin kauniin huurteisia oksia. Tosin kuvista en saanut mieleisiäni ja kävin uudella kuvauskierroksella vielä iltapäivän hämärtyessä. Salamavalolla kuvaus tuntui onnistuvan paremmin.





Valkoinen, pehmeä hanki paljastaa aina yölliset liikkujat. Jänikset ja hiirulaiset ovat kulkeneet pihapiirissä ristiinrastiin, mutta kettu Repoliini ei ole ainakaan vielä ilmestynyt ikkunamme alle kuten viime talvena.


Minulla taisi  joulu jatkua vieläkin. Kun on syntynyt näin alkuvuodesta, se tietää yllätyslahjoja ja  onnittelukortteja. Puhelin on piipattanut viestien merkiksi ja facessakin on liikuttavan paljon onnitteluja. Tunnen olevani niin etuoikeutettu, kun ympärillä on  paljon ihania, tärkeitä, rakkaita ihmisiä. En ole yksin enkä unohdettu. KIITOS TEILLE JOKAISELLE, jolta olen erilaisia tervehdyksiä saanut!💗



Toripolliisi Oulusta takaa turvallisuutta.

Tässä vain osa saksalaisen ystäväni lähettämästä lahjapaketista. Schönen Dank! 💙

                                Hennookohan tätä söpöä lumiukkoa edes syödä?

                              Hyvää talvista viikonloppua Sinulle, joka Kylätiellä piipahdat!




                                                               Pieni Lintu - MakroTex challenge

ps. Sopivasti Pieni lintu-blogin haaste on tällä viikolla TAMMIKUU. Muiden bloggajien tammikuun kuvia kannattaa käydä katsomassa!

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

PAKKASTA JA AURINKOA

Oi, mikä ihanuus taivaalta tänään loisti: aurinko!!! Eipä se ole näyttäytynyt reiluun kuukauteen, joten auringon näkeminen sai hyvää oloa virtaamaan läpi kehon ja mielen. Valolla on uskomaton voima!

Kesäsauna uinuu vielä talviunta, mutta mennäänpä muutama kuukausi eteenpäin ja piipusta tupruaa savua. Sauna odottaa kylpijöitä ja kylpijät saunan lempeitä löylyjä. 💗


Valon ja varjon leikkiä on kiva katsella. Aurinko paistaa vielä matalalta, mutta joka päivä mennään kohti kevättä. Valon määrä lisääntyy koko ajan. 😍


Sisäinen lapseni on tänään saanut jälleen leikkiä. Jouluna tyhjentynyt suklaarasia tai paremminkin suklaarasian muovitaskut jatkavat elämäänsä jäädytyskuppeina. Jo muutama päivä sitten täytin Pandan Juhlakonvehtirasian tyhjiksi jääneet muovitaskut vedellä ja odotin pakkasta vaan eipä sitä tullut kuin vasta eilen illalla. Tänään irrottelin jääkonvehdit irti koloistaan ja ihastelin vesikuplien kulkua jäätymisprosessissa. Niin uskomattoman kauniita "konvehteja"!

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...