perjantai 3. marraskuuta 2017

KIRJA, JOKA KOSKETTI

Jokin aika sitten sain lainaksi Eeva Vuorenpään kirjoittaman kirjan Arvet. Ystäväni varoitteli, etten lukisi sitä ennen nukkumaanmenoa, mutta niin vain kävi, etten malttanut olla aloittamatta lukemista ja yhteen menoon luin sen ensimmäiset 80-90 sivua. Teksti meni niin ihon alle, että tietenkin näin myös unta kirjan aiheeseen liittyen.

Vuorenpään kirjoittamia  kirjoja en ole aiemmin lukenut, mutta nyt aion lainata myös muita hänen kirjojaan. Teksti on niin sujuvaa ja mielenkiintoisesti kirjoitettu, ilman mitään kikkailuja. Uskomatonta, miten hyvin Vuorenpää osaa kirjoittaa lapsen näkökulmasta ja kokemusmaailmasta.

Teoksessa kuvataan kahden ennen sotia syntyneen naisen elämää 40-luvun Suomessa ja Saksassa. Kirjan alussa naiset kohtaavat Tallinnan laivalla ja siitä alkaa minä-muotoinen takaumatarina sota-ajan tyttösten kokemuksista. Suomalaisen Aijun isä on rintamalla ja hän elää arkeaan äidin ja sisarustensa kanssa. Saksalainen Nina puolestaan passitetaan juutalaisuutensa takia Ravensbrückin keskitysleirille käsittämättä, miksi ihmeessä koko perhe joutuu kärsimysten keskelle. Kumpikin kantaa sodan arpia kehossaan ja sielussaan.

Aiju joutuu pahan korvatulehduksensa takia leikkaukseen ja viettää seitsemän viikkoa sotasairaalassa. Pieni lapsi ikävöi sotakentillä olevaa isäänsä ja kotona olevaa äitiään, mutta onneksi häntä pidetään sairaalassa kuin kukkaa kämmenellä ja hänestä tulee haavoittuneiden , hoidossa olevien sotilaiden  sekä hoitohenkilökunnan lemmikki tai "maskotti" kuten yksi haavoittuneista Aijua nimittää. Pieni lapsi joutuu kuulemaan tuskanhuutoja ja kokemaan kuolemaa ympärillään.Ikävä yltyy välillä niin kovaksi, että Aiju päättää karata sairaalasta ja mennä tapaamaan isää rintamalle. Siellä hän voisi laulaa isälle lohduttavia lauluja kuten hän tekee sairaalan muille potilaille.

 

Saksan juutalainen Nina raahautuu päivästä toiseen keskitysleirin julmuuksien keskellä. Aliravitsemus ja kaltoinkohtelu tappaa Ninan pikkusiskon, mikä aiheuttaa leirillä olevan äidin elämänilon katoamisen ja sairastumisen keuhkokuumeeseen. Nina joutuu kokemaan myös äitinsä menetyksen ja silloin hänkin ensimmäistä kertaa toivoo kuolevansa, vaikka on koko ajan yrittänyt pitää toivoaan yllä ja paennut muistoihinsa ja haavemaailmaan silloinkin, kun on nähnyt ympärillään silmitöntä väkivaltaa ja kokenut itse nälkää, vilua ja pakkotyötä. Isästä ja veljestä, jotka kuljetettiin Auschwitziin, ei ole tietoa. Sodan loputtua hän kohtaa veljensä, isä on menehtynyt. Uusi elämä alkaa Palestiinassa. Kirjan nykyhetkessä Nina on matkalla Viron Pärnuun etsiäkseen synagogan rauniot. Siellä 34 juutalaislasta tapettiin julmasti.


Kirjan kolmas tarina sivuaakin näitä 34 lasta ja heidän kohtaloaan. Se tavallaan nivoo yhten myös Ninan ja Aijun kohtaamisen ja kokemukset sodasta ja sen kauheudesta.
Kirja ei siis todellakaan ole keveää luettavaa, mutta hyvin mukaansatempaava se silti oli. Ja kuten alussa kirjoitin, näin unta, että asuin kerrostalossa, jonka pihalle koottiin juutalaisia kuljtuksia varten. Päätin mennä heidän joukkoonsa ja pelastaa sieltä edes muutamia juutalaisia piilottamalla heitä kotiini. Jossain vaiheessa heräsin sydän tykyttäen enkä pitkään aikaan saanut unta. Kirjan tapahtumat ovat olleet todellisuutta monelle pikkulapselle julman sodan aikana, vaikka kyse on fiktiivisestä tarinasta. 34 lapsen kohtalo Pärnun synagogassa on todellisuudessa tapahtunut.

Oletko sinä lukenut tämän kirjan tai muita Eeva Vuorenpään kirjoja?

47 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Sitä se onkin: vaikuttava ja koskettava. <3

      Poista
  2. Varmaan hyvin mielenkiintoinen kirja. Ajatuksia herättävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin mielenkiintoinen, että oli vaikeaa jättää sitä käsistään. Aina vain käänsin uuden sivun, kun teksti oli niin koskettavaa.

      Poista
  3. Ehdottomasti täytyy saada tuo kirja luettavaksi, tosi kiinnostava! Minulle ihan uusi kirjailija, en ole ennen kuullutkaan. Terveisiä täältä "Palestiinasta", Jerusalemin kukkuloilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkään en itse asiassa ollut aiemmin kuullut tästä kirjailijasta. Onneksi ystävä suositteli kirjaa.
      Ihanaa, että saat olla siellä auringon lämmössä ja rakkaittesi lähellä. Suloista ja lämmintä lomaa. <3

      Poista
  4. Mielenkiintoisen oloinen kirja. Minulle uusi kirjailija. Muuten olen kyllä paljon nuorena lukenut juutalaisista kertovia kirjoja. Järkyttävää aikaa :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin minä olen lukenut aika monta juutalaisten kohtalosta kertovaa kirjaa. Jostain syystä asia koskettaa syvästi.

      Poista
  5. Surullista ja raskasta luettavaa, mutta kyllä näitä historiassa tapahtuneita asioita on hyvä tuoda julki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! Juutalaiset joutuivat käsittämättömän vainon kohteeksi toisen maailmansodan aikana (ja onhan vainoja ollut ennenkin, miksei myös jossain määrin nykyään)eikä näistä ajoista saa vaieta.

      Poista
  6. En ole tätä lukenut, eikä kirjailijakaan ole minulle tuttu.
    Ehkä minun ainakaan ei passaisi lukea illalla, mutta esittelysi takia pistän listalleni kirjan.Kovin mielelläni en kajoa kirjoihin, joita lukiessa tulee paha olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin Eeva Vuorenpää oli aivan uusi tuttavuus. Kirja oli koskettava ja liikuttava, mutta jotenkin päättyi toivon näkökulmaan. Suosittelen lukemaan, mutta todella mieluummin päiväaikaan.

      Poista
  7. En ole lukenut Vuorenpään kirjoja, mutta ankarasta aiheesta huolimatta tämän voisin lukea vaikka aloitukseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen siitäkin huolimatta, että aihe on rankka. Teksti on kuitenkin mukaansa tempaavaa ja mielenkiintoisesti, lapsen näkökulmasta kirjoitettu.

      Poista
  8. Raskasta luvettavaa siitä tulee hirveän surulliseksi. Hyvää pyhäinpäivää:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää pyhäinpäivää Sinullekin, Irma!

      Poista
  9. Olen lukenut joskus tuon kirjan.En muistanut sitä tuosta kannesta, mutta esittelystä muistin. Hyvää Pyhäinpäivää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää pyhäinpäivää Sinullekin, Sesse!
      Millaiset tuntemukset jäi kirjasta?

      Poista
    2. Siitä on jo aikaa, niin en enää tarkkaan muista..kyllä se ihan hyvä kirja oli.

      Poista
  10. Minulle ennestään tuntematon kirja...jos tulee vastaan tai löydän kirjastosta, niin pitää lukea.

    Minä palaan aina uudestaan ja uudestaan teoksen Kaikkien rakkaitteni puolesta (Martin Gray) pariin - jos elämä tuntuu potkivan, niin siitä saa perspektiiviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! En ole lukenut Grayn kirjaa, mutta kirjoitin nyt nimen muistiin. Alkuviikosta käyn kirjastossa, joten jospa löytäisin sen silloin lainattavaksi.

      Poista
  11. Kuulostaa mielenkiintoiselta. Lukeminen tekee niin hyvää ja saa ajatukset pois omista murheista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tämä mielenkiintoinen teos. Lukeminen on minullekin rakas harrastus.

      Poista
  12. Itselleni tuntematon kirjailija, mutta postauksesi herätti kyllä heti kiinnostuksen! Varmasti koskettava ja vaikuttava lukukokemus kaikessa riipivyydessään ja rankkuudessaan.
    Kiitos vinkistä Piipe.

    Rauhaisaa pyhäinpäivää♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hannah!<3
      Aihe on tosiaan rankka, mutta kirja on niin sujuvasti ja koskettavasti kirjoitettu, että tuskin maltoin laskea kirjaa kädestäni. Aijun ja Ninan vuoropuhelu oli sujuvaa, luvut lyhyitä.

      Poista
  13. En ole lukenut hänen kirjojaan, enkä edes kuullut tästä kirjailijasta,mutta sait kiinnostumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin eka kerta, kun kuulin tästä kirjailijasta, mutta jäin heti koukkuun ja aion lainata lisää hänen teoksiaan.

      Poista
  14. Ihan kamalaa, että kirjan tapahtumat ovat olleet joillekin osa elämää. Tunnustan, että Vuorenpää on minulle uusi tuttavuus, mutta ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sota-ajan lapsuus on ollut järkyttävää täällä Suomessa, mutta erityisesti niille, jotka ovat joutuneet kokemaan keskityslirin kauheudet. En ymmärrä, miten jotkut ovat pystyneet toipumaan ja antamaan anteeksi.
      Pahuutta ja vääryyttä tapahtuu edelleen ja se on niin äärettömän surullista.

      Poista
  15. Kiitos kirjan esittelystä. Vuorenpää on minulle ihan uusi tuttavuus, mutta varmasti ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Laitan kirjan heti varaukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea ainakin tämä kirja, mikäli pitää ihmiskohtaloista kertovista kirjoista. Niin koskettava se on.

      Poista
  16. Kiva kun sinäkin teit kirjapostauksen! :) En ole kuullut tästä kirjasta ennen (minäkään), mutta se on varmasti mielenkiintoinen - vaikkakin rankka... Ymmärrän hyvin, että se tuli uniisi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Vanha virsi!
      Kaikesta päätellen kirjan teksti puhutteli minua voimakkaasti, koska tapahtumat siirtyivät heti unimaailmaan.

      Poista
  17. Kiitos esittelystä! Kirja kuulosti mielenkiintoiselta ja sellaiselta että varmasti lukijalle herää ajatuksia/tuntemuksia lukiessa..Niin surullista että ihmiset ovat joutuneet nuo ajat kokemaan..Rauhaisaa päivää ja antoisia lukuhetkiä♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Päde!
      Ei maailman mielettömyyttä voi ymmärtää.

      Poista
  18. Ei varmaan sopisi mun iltalukemiseksi. Vähäisemmästäkin yöunet katoaa.
    Maailmassa on raakuutta ja kärsimystä tänäkin päivänä, jota ei käsitä millään järjellä.
    Hyvää maanantaita Sinulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on, että raakuus ja pahuus ei ole kadonnut mihinkään, valitettavasti.
      Kirja oli kuitenkin hyvin koskettava kertomus, vaikka toki jätti pitkäksi aikaa phdittavaa.
      Hyvää alkanutta viikkoa Sinulle! <3

      Poista
  19. Kiitos esittelystä. Koskettavia ihmiskohtaloita

    VastaaPoista
  20. Varmasti koskettava kirja. Pitää laittaa korvan taa. Olen lukenut Corrie Ten Boomin kirjoja, joissa hän kertoo siitä, miten hänen perheensä piilotteli juutalaisia ja joutui myös Ravensbruckin leirille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin kirja on tuttu. Luin sen joskus pari vuotta sitten ja sen jälkeen katsoin youtubesta kirjan pohjalta tehdyn elokuvan (tosin huonolaatuisena). Jumala antoi ihmeellisen rohkeuden Ten Boomille ja koko perheelle.

      Poista
  21. Kirjailija ei ole minulle tuttu.Esittelysi herätti kyllä mielenkiinnon.
    Taidan säästää kuitenkin kevääseen, ettei mene liian synkäksi tämä syksy, kirja taitaa tosiaan olla aika rankka?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa silti lukea jossain vaiheessa.
      Hyvää alkanutta viikkoa Sinulle! <3

      Poista
  22. Rakastan lukemista ja tälläkin hetkellä on kolme kirjaa odottamassa vuoroaan :)
    Kiitos sinulle että jaoit tämän koskettavan ja vahvasti vaikuttaneen lukukokemuksen. Erilaiset ihmiskohtalot kiinnostavat minua kovasti. Laitan kirjailijan sekä tämän teoksen ehdottomasti korvan taakse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin mielenkiintoinen kirja! Minäkin hain jälleen tänään kirjastosta varaamani kirjan, jota kommentoijani Hilla/Huiskis suositteli. Alkuviikosta hain puolestaan Tove Janssonin Bulevardi ja muita kertomuksia-kirjan, jota jo eilen nukkumaan käydessäni selailin.
      Lukeminen on minullekin niin rakas harrastus!

      Poista

Kiitos kommenteistasi! Kiva, kun piipahdit Kylätiellä!