tiistai 27. kesäkuuta 2017

KAHVITTELUA

Lämmin KIITOS edellisen postauksen jokaisesta kommentista! Luulenpa, että kommentit lämmittivät myös itse taiteilijaa, jolle vinkkasin päivityksestäni.

Näyttelyn jälkeen kävelimme kanavasulun ylitse Naissaareen kahville. Naissaari on todella viehättävä paikka vanhoine rakennuksineen, kesäteattereineen ja suloisine pikkukatuineen. Saarella sijaitsee myös Puttipajan myymälä, mutta sinne emme tällä kertaa poikenneet, koska tulimme paikalle puodin sulkeutumisaikaan.


Tännehän ne askeleet johtivat...


Vähän vilpoisaa oli istua varrella virran, mutta mukava seura lämmitti sisintä.  Leivoskahvit maistuivat niin herkullisilta.




Virossakin on Naissaari. Neuvosto-Viron aikana se oli suljettu paikka ja sotilastukikohta, nykyään se on suosittu matkakohde Neuvostoliiton aikaisten merimiinajäämistöjen takia. Itse kuitenkin mieluummin poikkean täällä Jyväskylän Naissaaressa, jonka tunnelma on sopivan rauhallinen eikä sillä ole sotaisaa historiaakaan. Onneksi!😏




maanantai 26. kesäkuuta 2017

METSÄN KATEDRAALISSA -NÄYTTELY

Viikko sitten pääsin ystäväni kanssa osallistumaan upean taidenäyttelyn avajaisiin Jyväskylän Wanhassa Woimalassa. Tekstiilitaiteilija Soile Hovilan kuvakudosnäyttelyn aiheena on Metsän katedraalissa ja siihen voi tutustua vielä tämän viikon perjantai-iltaan saakka. Kuvakudokset koskettivat minua vahvasti, sillä niin hyvin niihin on saatu metsän tuntua, valon leikkiä puidenrunkojen lomasta, vihreyttä, rauhaa. Jos Jyväskylän suunnalla liikkuu, kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa!




"Olipa kerran syvä, vihreä metsä.                                          
Metsän henki: Kuusikko

 Kun kiipesin korkealle,
 näin sen aaltoilevan loputtomiin. 
 Kohtasin metsässä aina ystäviäni.
 Keväisin paju tervehti minua kissoineen,
 vaikka lunta oli vielä maassa.
 Vakaa kuusi lohdutti murheissani,
 mutta kuusenkerkät lohduttivat ilon jälleen tulevan.
 Kesällä korkeat koivut
 suhisivat ylläni
ja luin vastavalkoisten runkojen viestejä."
                                          (Soile Hovila)






Neljän sukupolven naisia: "Äidinrakkaus"

Myös vierailijat pääsevät kokeilemaan kudontatekniikkaa.

                                         Kiitos ja syvä kumarrus taiteilijalle tästä elämyksestä!

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

IHAN PIENI

Viikon MakroTex-haasteena on kuvat jotain PIENTÄ.

Tällä kertaa osallistun haasteeseen yhdellä vanhalla kuvalla, jolla on minulle aivan erityinen merkitys. Tuore isä pitelee 1,5-viikkoisen esikoisemme pikkuisia jalkoja kämmenellään lokakuussa  1989. Noilla jaloilla ei ole vielä tuohon mennessä astuttu ensimmäistäkään askelta, varpaatkin niin söpösti sikkuralla.
Mikä voi olla paljon suloisempaa kuin vauvan pehmeät ja pikkuruiset jalat?

                                         Kun on oikein pieni

                                                              Kun on oikein pieni
                                                              voi lentää linnun untuvalla,
                                                              nukkua orvokinlehden alla,
                                                              kun on oikein pieni.

                                                             Kun on oikein pieni,
                                                              voi keinua heinässä heiluvassa,
                                                             levätä kukassa tuoksuvassa,
                                                             kun on oikein pieni.

                                                            Kun on oikein pieni,
                                                             voi istua lumihiutaleille
                                                            ja liitää maailman tuulien teille,
                                                            kun on oikein pieni.

                                                                                      (Hannele Huovi)


                                                                     

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

HEIMOJUHLA

Tänä viikonloppuna karjalaiset ovat viettäneet valtakunnallista kesäjuhlaa Jyväskylässä. Koska itsekin olen äidin puolelta karjalainen, käväisin tapahtumassa sekä perjantai-iltana että eilen.

Perjantaina Taulumäen kirkossa pidettiin Karjalainen messu ja messukansaa oli kirkontäydeltä. Osa joutui jopa seisomaan, vaikka penkeissäkin istuttiin kylki kyljessä. Komeasti laulut kajahtivat ja kirkkoväki oli pyynnöstä pukeutunut kansallispukuihin ja fereseihin. Messuun voi "päästä mukaan" juhannuspäivänä tv 1:n kautta klo 10.00.

Messu alkoi klo 18.00, mutta jos 17.15 kirkko oli näin täynnä!

Lauantaina Paviljonki (jossa muuten pidettiin edellisviikonloppuna Perussuomalaisten puoluekokous) täyttyi puheensorinasta, iloisista tapaamisista, näytteilleasettajista ja myyntikojuista, musiikista, näyttelyistä ja eri karjalaseurojen pisteistä. En tiedä, ovatko karjalaiset oikein erityisen kilpailuhenkistä väkeä, sillä kilpailujakin juhlien aikana pidettiin niin kyykässä, käsitöissä kuin piirakanleivonnassa. Piirakanrypyttäjiä oli melkoinen joukko, nuorimmat alle 5-vuotiaita. Eikä se piirakanteko ollut pelkästään naisten juttu, sillä kilpailuun osallistui myös miehiä ja poikia. Hienoa!





Upeita käsitöitä oli esillä ja palkintoja ja kunniamainintoja jaettiin. Tätinikin osallistui käsityökisaan jälleen kerran ja sai ensimmäisen palkinnon kirjopoiminta- ja nypläyspitsiliinallaan. Onnea Vuokolle!



Eri maakuntien leipiä (ja erilaisia leivänmalleja) oli koottu näytteille.

Torilla oli nin paljon ihanaa, taidokasta ja myös maukasta ostettavaa ja katseltavaa.





Sortavalan maalaiskunnasta äiti joutui lähtemään evakkoon kaksi kertaa ja sinne rajan taaksehan se lapsuuskoti jäi. 
Kansallispukukavalkadi keräsi salin täyteen. Yli kahdeksankymmenen puvun seikkaperäisessä esittelyssä  saimme kuulla  Suomen eri aluiden kansallispukujen historiasta sekä nähdä pukujen alueelliset erot.  Kansallispuku juhlavaatteena on tekemässä uutta tulemistaan ja myös tällä vuosituhannella on julkaistu ja valmistettu aivan uusia pukuja.




Lauantain avajaisjuhlissa  sukulaistytöt Suvi ja Sanna soittelivat sujuvasti sirmakkaa.
 
Mahtoiko joku Teistä olla mukana näissä juhlissa?