keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

VAATEKAAVOJA VUOSIKYMMENTEN TAKAA

Makrotex-haasteena tällä viikolla VAATE.

                                                   Pieni Lintu - MakroTex challenge

Tätini oli innokas ja itseoppinut ompelija ja kun olin pieni, kuljin lähes poikkeuksetta hänen ompelemissaan vaatteissa. Valmisvaatteita ei ollut saatavilla niin paljon kuin nykyisin eikä niitä toisaalta ollut vara hankkiakaan. Tädin jäämistöistä löytyi laatikollinen ihania vaatekaavoja, joiden avulla hän ompeli naisellisia mekkoja myös itselleen ja sisarilleen. Nämä ovat sellaisia aarteita, joita en tule hävittämään.

50-luvun vaatteissa on naisellisuutta. Uuma on kapea, lantio leveä. Aivan ihania mekkoja!


 
60-, 70- ja 80-luvuilla muoti-ihanne oli aivan toista kuin heti sotien jälkeen (tai ennen sotia). 60-luvun jakkupuvut olivat malliltaan suoria ja vyötärö kadotettiin johonkin piiloon. Tätini ompeli esim. äidilleni (luultavasti juuri näillä kaavoilla) turkoosin jakkupuvun, joka oli ns. parempi vaate. 
Ja 80-luvulla korostettiin olkapäitä massiivisilla toppauksilla, huh.


Youtubesta löytyy v. 1939 tehty muotifilmi, jossa näytetään, millaisiin vaatteisiin vuonna 2000 pukeudutaan. Ei nyt ihan ole toteutunut tämä pukumuoti...


Löytyykö jonkun muun kotoa vanhoja ompelukaavoja?

ps. Sydämellisesti tervetuloa lukijoiden joukkoon, Birgitta!

48 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Niin minustakin! Ilokseen näitä kaavakuvia katselee. :)

      Poista
  2. Muistan kaaavat lapsuudesta, äidinäitini ompeli paljon:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Entisaikaan kädenjälki näkyi vaatteissa. Vaikka kaava oli sama, vaate oli aina yksilöllinen. Nostan hattua entisaikain käteville kotiompelijoille.

      Poista
  3. Tykkään 50-luvun muodista, tyylikästä ja naisellista todellakin.

    Tarttis olla vaan kapea uuma, että vaatteet näyttäisivät hyvältä päällä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin nuo naiselliset mekot ovat aivan ihania. Lapsena sellaisilla tuli usein leikittyä, mutta mekot taisivat joutua uusiokäyttöön matonkuteiksi. Harmi!

      Poista
  4. Ihania kaavoja muistan kyllä miten naisellisia vaatteet silloin oli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo mekot ovat niin ihania! Lapsuuden leikeissä minäkin sain niillä hienostella.

      Poista
  5. Nostalgisen näköisiä kaavoja! Äiti ompeli vaatteensa itse, ihan varmasti on käyttänyt noita, joita kuvissasi näkyy.

    Ihana video ja sen lopussa olevan miehen varustus on nykyään toteutunut, mukana puhelin ja radio :D

    50-luvun muoti on kyllä tyylikkään naisellista. 80-lukua en todellakaan kaipaa, huh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ennen naiset ompelivat todella paljon vaatteita, koska eipä niitä niin ollut saatavilla. Vauraammat rouvat tietysti ompeluttivat asunsa.
      Minustakin tuo video 30-luvulta on niin futuristinen. Ihan noin pitkällä ei olla vaatetuksessa (onneksi), mutta totta tosiaan: miehet kulkevat puhelin mukanaan ja sen kautta voi kuunnella radiotakin. Jotain tottakin siis videolla on ennustettu. :)

      Poista
  6. Olemme saman aikakauden lapsia. Minullakin oli lapsena tädin leikkaamat ja äidin ompelemat vaatteet. Täti oli KPO:lla eli Keski-Pohjanmaan Osuuskaupassa kangasosastolla leikkaajana varmaan 30 vuotta! Aluksi hän kierteli maakunnissakin ja oli viikon joka paikkakunnalla,missä niitä kauppoja oli. Muistan miten meidänkin paikkakunnalla oli iso kangasosasto. Hän oli lopuksi Kokkolan Sokoksella töissä ja vähitellen ompelu ja leikkuupalvelukin hiipui. Viimeksi oli vain enää korjausompelua. Tädiltä ja äidiltä olen saanut noita kaavoja ja täti antoi Burdan kaavakirjojakin minulle museolle.
    Niitä kaavojahan piirrettiin sanomalehtiinkin ja mulla on sellaisiakin tallessa. Tädillä oli ruutuvihkoja, joihin hän tallensi asiakkaiden mittoja (ihan hepreaa!) ja löysinpä sieltä omalla nimellänikin mittoja 1970-luvulta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti vielä lisätä, että tein tädille 18.päivä 85-vuotissynttärit ja hän oli ommellut itselleen sinne uuden puvun! Ei malta lopettaa ollenkaan...

      Poista
    2. Tätinikin piirsi kaavoja välillä sanomalehdelle ja merkkasi mittoja ruutuvihkoon! :) Elämään on jäänyt lause "minun edessä pitää seistä suorassa", kun hän sovitti vaatetta ylleni. Välillä sovitukset tuntuivat ärsyttävän pitkästyttäviltä ja nuppineulat saattoivat raapaista ihoa, mutta näin jälkikäteen ajatellen olen iloinen, että hän ompeli minulle usein vaatteita.
      Hienoa, että Sinultakin löytyy vanhoja kaavoja museossa. Ja onpa hieno juttu, että tätisi edelleen ompelee vaatteita itselleen. Taito on tallella!

      Poista
  7. Voi mahdoton miten ihanan nostalgisia kaavoja. Upean aiheen olet löytänyt vaate-postaukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anneli A!Onhan tämä vähän erilainen näkökulma haasteaiheeseen.
      Nämä ovat niin aarteita minulle varmaan siksikin, että niihin liittyy vahva tunnemuisto. Lapsena sain luvan selailla tädin kaavalaatikkoa ja ihailla kuvia.

      Poista
  8. Ihania! Jotkut näistä olivat tuttujakin.Niitä löytyy meidän mummulan vintiltä, kun kolme (äitini ja 2 sisartaan) ompelivat "muodikkaita vaatteita itselleen nuorina. :)
    Muistan, mikä aarreaitta vintti oli minulle ja siskolleni pienenä kesäisin, kun siellä oli näitä 50-60 luvun mekkoja ja piikkareita heidän jäljiltään vaikka kuinka.Liihotimme sitten niissä pitkin pihoja. :)Toinen äidin siskoista, kummitätini sitten ompeli vielä kovasti minulle ja sisarelleni esim. Marimekon kankaista essumekkoja jne. 60-luvulla.
    Kyllä sitä varmaan on vanhaksi tulossa, kun kaikki tällainen on vaan niin ihanan nostalgista ja mieltä ylentävää.:)
    Hauska tuo tulevaisuuden uumoilu videolla. :)
    Ihanaa maaliskuun alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihanuus niitä lapsuuden vaateleikkejä! Mikä oli suloisempaa kuin liihotella hienoissa mekoissa ja leikkiä prinsessaa isot korkokengät kopsuen. Kahden ystäväni luona oli unelmaa vierailla, kun heiltä löytyi aitoja amerikkalaisia mekkoja. Leikkimme kesti monta tuntia.
      Kiitos samoin, Mirjam-Matilda: mukavaa maaliskuuta! <3

      Poista
  9. Upeita kaavoja! Olen juuri kaiken tuollaisen nostalgisen ystävä. <3 Kiva ja erilainen lähestymistapa tämän viikon haasteeseen! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Satu! Kaivoin kaavat esiin haastetta varten, kun en oikein keksinyt, mitä vaatetta kuvata. Vaatteisiinan nämä ihanat, nostalgiset kaavatkin liittyvät. Kaavat ovat oikea aarre!

      Poista
  10. Tuttuja kaavoja, noita minäkin käytin nuorena tyttönä. Sinulla on aarteita hallussasi. Hienoa, että arvostat niitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa! Ompelitko paljonkin? Nuo 50-luvun mekot ovat niin ihanan naisellisia. En ikinä halua hävittää näitä aarteita. :)

      Poista
  11. Minulta löytyy vanhoja kaavoja. Joskus kirppikseltä ottanut mukaan. Minulla on myös äidin vanha kaavoituskirja, ajalta kun hän oli kotiteollisuuskoulussa. Pitääpä tehdä siitä oma postaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upeaa, Sinäkin arvostat näitä nostalgisia kaavoja, joissa jo pelkästään mallikuvat ovat niin hienoja ja hienostuneita.

      Teepä ihmeessä postaus! Jään odottamaan sitä!

      Poista
  12. Voi mitä aarteita!
    Edesmenneellä anopillani oli näitä kaavoja, nyt en kyllä tiedä mihin ne ovat joutuneet.
    Lapsuudesta muistan, että toisessa mummolassani kävi ompelija, joka oli talossa useampia päiviä. Teki perheelle ja kai vähän naapureillekkin vaatteita. Olin monesti silloin siellä "oljamissa", lapsetkin saivat uusia vaatteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä kiertäviä käsityöläisiä oli varmaan ennen aika paljon. Meillä sellaista ei käynyt, koska täti asui meillä ja ompeli käytännösä kaikki lasten ja äitini sekä omat vaatteensa.
      Mitä tarkoittaa sana "oljamissa"? Se on ihan vieras sana, joten olisi kiva tietää selitys sille. Hauska sana! :)

      Poista
  13. Oi, miten kiva vastaus haasteeseen! Aivan ihanan näköisiä nuo 50-luvun mekot. En ole ollut koskaan minkään sortin ompelijaihminen, mutta olisi kiva joskus opetella... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anna! Minäkin olen aika surkea ompelija, mitä nyt vähän päärmään lakanoita tms. Haluaisin kyllä oppia ompelemaan, mutta varmaan suottakin arkailen asiassa.
      Ja olen todella onnellinen noista vanhoista aarteista. :)

      Poista
  14. Ihania vanhoja kaavoja! Meilläkin oli oma ompelija, yksi äidin sisarista ompeli meille kolmelle tytölle aina uudet mekot kevätjuhliin, nuorimmalle vaaleanpunaisen, keskimmäiselle keltaisen ja minulle vaaleansinisen, samanlaiset :) Oi niitä aikoja...
    Nuo 70- ja 80-luvun kaavat ovat jo itsellekin tuttuja, niiden avulla on monet "mekot" ommeltu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätikin ompeli minulle aina uudet vaatteet joulu- ja kevätjuhliin. Yksi kylän mummoista tuhahti kerran, että olen "Jokelan (kotitaloni nimi) muotinukke" ja kaipa olinkin siinä suhteessa etuoikeutettu, että kodissa asui ompeleva täti, joka mielellään teki minulle vaatteita.

      Poista
    2. Niin mekin saatiin uudet vaatteet ainakin joulu- ja kevätjuhliin ja joskus kesäksikin vielä hellemekkoja ja syksylle takkia ja housuja. Ja meille kolmelle tytölle tehtiin usein samasta kankaasta mekot, 2-, 5-, ja 8-vuotiaille. Äitin sisko oli myös ahkera ompelemaan ja oli töissäkin vaateteollisuudessa. Hän lähetti Ruotsista tekemiään vaatteita meille ja nepäs olikin aina aikaansa edellä tätä kotimaata. Muistan että me ei oikein tykätty, kun ne oli niin erilaisia kuin muilla...

      Poista
  15. Onpa todella ihania aarteita tämä. Tuolloin oli muoti hieman erilaista kuin tänä päivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne aarteita, enkä niistä haluakaan luopua,vaikkei niillä taida olla mitään käyttöä. Onpahan kuitenkin kauniita katsella. Jos osaisin ommella, voisin aivan hyvin pukeutua johonkin tuollaiseen naiselliseen mekkoon, mutta todennäköisesti tarvitsisin myös korsetin mekon alle, kun kapea vyötäröni on vuosien kuluessa hävinnyt johonkin. :)

      Sydämellisesti tervetuloa lukijoiden joukkoon, Suvituulia! <3

      Poista
  16. Aivan kahdehdittavan upeita kaavoja sulla:) Ja sitä arvokkaampia vielä, kun on omalta tädiltä kotoisin ja niillä todellakin on tehty muistorikkaita vaatteita! Mullakin on jokusia kaavoja kyllä, mutta ei noin upeita kuin nuo sun. Mun kaavat näkee tästä: http://vaaranlaella.blogspot.fi/2017/01/ompelua-sivuten.html Niiiden kuvien jälkeen on tullut lisää ainakin viisi kaavapakettia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käväisinkin katsomassa heti päivityksesi ja jätin sinne kommentinkin. On sinulla upeita aarteita!
      Ei noita vanhoja kaavoja todellakaan halua hävittää tai viedä kirpparille, kun niisä on vielä niin paljon tunnemuistoja.

      Poista
  17. Nuo Stillin kaavat muistan lapsuudestani ja nuo ovat upeita aarteita - niillä muuten alkaa olla myös vintageharrastajien joukossa markkina-arvoakin;)
    Itselläni on säilössä vielä 70- ja 80- luvun Burdia, joiden kaavoilla aikoinaan monen monta vaatetta ompelin. Vaikka muita lehtiä pari vuotta sitten itku kurkussa siivosin pois, noista en raskinut luopua;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko vielä ommellut?
      Noista kaavoista en halua luopua, kun ne on niin hellyttäviä.

      Poista
  18. Ihana oivallus haasteeseen. Mielenkiintoinen ja kuten Pieni Lintu mainitsi... nostalginen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos,Anu! Entisaikojen vaatteissa oli tyyliä, vai mitä? :)

      Poista
  19. Samaa mieltä olen kanssasi, 50-luvulla mekot olivat todella kauniita ja naisellisia:)

    VastaaPoista
  20. Aivan upeat vaatekaavat ja kivan erilainen vastaus haasteeseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Nämä kaavat ovat niin hellyttäviä. Kaavapaperit ovat jo ihan kellertyneet ja hauraat, mutta en henno hävittää niitä ihanien kuvien takia.

      Poista
  21. Kaavoja oli äidilläni paljon ja hän ompeöli meille lapsille kaikki vaatteet itse. Vielä opsikelemaan lähtiessäni hän teki minulle vaatteita - ostovaatteissa en ollut silloin vielä kulkenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin sai yksilöllisiä vaatteita eikä kuljettu massatuotannossa, vai mitä?

      Poista
  22. Enjoyed your sharing of the patterns. I sew, but never as remarkable as some seamstress do. Made a few clothes for my little ones...pajamas and slacks for myself and dresses, but never suits or dresses as pretty as these patterns. I have since gotten rid of all my clothes patterns. I still sew, but mostly crafts like purses, and things.

    Enjoyed visiting your site from your comment at Photos 4 You and Me.

    Peabea@Peabea Scribbles

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pea Bea, thank you for visiting my blog and for your nice comment!
      These patterns are the real treasure for me and they are reminding me about my aunt, who could sew such lovely clothes for herself and for me, when I was a child.
      Unfortunately I'm not very talented for sewing.
      Have a nice spring and welcome again! <3

      Poista
  23. Nuohan ovat oikeita aarteita! Uskaltaisikohan niitä vielä käyttää? Ehkä varovasti kopioda uudelle kaavapaperille ensin? Muistan, miten lapsena leikimme prinsessaa pukeutumalla ystävän äidin 50-luvun leveähelmaisiin kepeisiin kukkahameisiin. Oma nuoruus menikin enimmäkseen farkuissa, eikä sen jälkeenkään ole oikein päässyt enää kiinni prinsessamaailmaan :D

    VastaaPoista
  24. Nuohan ovat oikeita aarteita! Uskaltaisikohan niitä vielä käyttää? Ehkä varovasti kopioda uudelle kaavapaperille ensin? Muistan, miten lapsena leikimme prinsessaa pukeutumalla ystävän äidin 50-luvun leveähelmaisiin kepeisiin kukkahameisiin. Oma nuoruus menikin enimmäkseen farkuissa, eikä sen jälkeenkään ole oikein päässyt enää kiinni prinsessamaailmaan :D

    VastaaPoista

Kiitos kommenteistasi! Kiva, kun piipahdit Kylätiellä!