sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

PAULA-TYTÖN KALEVALA-KORU

Koska perjantaisin pääsee museoihin ilmaiseksi (ainakin Jyväskylässä), suunnistimme siis myös Suomen Käsityömuseoon. Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi museon näyttelyissä oli esillä kaksi hyvin suomalaista brändiä, 80-vuotias Kalevala-koru sekä vähän kepeämpi aihe, Pauligin Paula-tyttö, joka on hymyillen tarjoillut (ja mainostanut) kahvia jo vuodesta 1926.



Näyttelyssä oli esillä monta tuttua,  mutta itselleni myös täysin tuntemattomia  koruja. Joihinkin koruihin liittyy tunnemuistojakin. Niistä yksi oli esimerkiksi alla olevassa kuvassa toinen vasemmalta oleva koru. Lapsuuden naapurissamme asui Miina-mummo, joka aina käytti huivinsa koristeena kyseistä rintaneulaa, olipa arki tai juhla.

Omistan muutamia Kalevala-koruja, joita olen saanut lahjaksi. Arvokkaimmat taitavat olla äidiltä perityttyyn muinaispukuun liittyvät pronssikorut.








 Kalevala-koru seuraa aikaansa.  Näyttelystä löytyy mm. Teemu Selanteen ja Duudsonien  suunnittelemia koruja.








Suloinen, raikas Paula- tyttö kahvikuppeineen on muistuma myös omasta lapsuudestani. Olenpa peräti tainnut yhden kerran 60-luvulla päästä katsomaan silloista Paula-tyttöä Äänekosken  Sokokselle. Punaisia Paula-kahvipurkkeja löytyy tälläkin hetkellä oman kodin keittiöstä.











Museonäyttelyn päätteeksi ja Paula-tytön herttaisten hymyjen saattelemana suunnistimme vielä lähtökahveille kahvila Wilhelmiinaan. Jyväskylä on purkanut lähes kaikki vanhan kaupungin rakennukset, mutta onneksi tämä 1899 rakennettu Nikolainkulma on sentään jäljellä.

Aiemmin kaupungin matkailuneuvontapisteenä toiminut kiinteistö on muutaman vuoden ajan toiminut viehättävänä kahvilana.

Mukavan iltapäivän päätteeksi päätettiin juoda oikein leivoskahvit.



 


29 kommenttia:

  1. Kiinnostavia! Minullakin on muutamat Kalevala-korut, nuorena lahjaksi saatuja.
    Nuo Paula-tytön mainokset ja kahvipurkit ja -paketit ovat tuttuja. Meidänkin museosta löytyy muutama.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on hienoa, että olette taltioineet museoonne suomalaisuutta monelta alalta! Nämä vanhat purkit herättävät monessa mukavia muistoja. :)

      Poista
  2. Mielenkiintoinen postaus, molempiin asioihin liittyy paljon muistoja.
    Äiti oli Kaleva Koru-ihmisiä ja perinkin niitä häneltä. Mutta täytyy sanoa että hyvin vähän tulee käytettyä. Ehkä siinä tulee se pulma että minkä kanssa, mutta ehkä sellainen, "juhla-asun kanssa"-ajatus on väistymässä.
    Ihan kahvila, tuollahan menisi ajatus aivan sekaisin :)Kaunis rakennus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Vikki!
      Aika vähän itsekin käytän Kalevala-koruja, vaikka miksei niitä voisi käyttää arkenakin. Ei vaan tule kuitenkaan pidettyä.
      Ja tuo kahvila on tosi viehättävä! Kävin itsekin siellä nyt ensi kertaa, vaikka usein olen siitä ohi kävellyt.Herkkua oli tarjolla vaikka kuinka paljon.

      Poista
  3. Hihi! Minä tuolla ;) Edelleen mieltä kutkuttaa mukava iltapäivä kanssasi ja makuhermot herkistyvät pelkästä Suomi 100 vuotta kakkupalani nakemisestä!

    Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä siellä! :)
      Oli pakko laittaa tuo leivoksesi tähän mukaan, kun se sopi niin tämän postauksen suomalaisuusteeman kanssa yhteen.

      Poista
  4. Kalevala-koruja taitaa olla lähes jokaisella suomalaisella naisella. Kalevala-korua on moitittu liiallisesta uudistamisesta, mutta minusta on hienoa, että koruja tehdään moneen makuun. Uudemmat Kalevala-korut ovat kyllä hurjan kalliita, eikä pronssista vaihtoehtoa löydy enää entiseen tapaan.
    Punaiset Paula-purkit ovat tuttuja. Harmi, ettei äiti ole säilyttänyt ainuttakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän korumallistojen pitääkin uudistua, että ne menevät kaupaksi.
      Hienoa on, että kalevala-koru on tehnyt myös mallistoillaan hyvänteleväisyystyötä.
      Harmillista tosiaan, että vanhat purkit ovat hävinneet.

      Poista
  5. Hieno näyttely Kalevalakoruista,upeita kuvia!
    Kyllä niitä koruja pronssisista löytyy omistakin korurasioista. Nykyisin tahtovat jäädä käyttämättä.
    Paulatytöt olivat ennen julkkiksia, kiva näyttely sekin.

    Maaliskuun aurinkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsityömuseolla on poikkeuksetta hyviä näyttelyitä ja siellä osataan asettelun taito. Nytkin molemmat näyttelyt oli laitettu esiin niin hienosti ja mielenkiintoisesti.

      Valoisaa viikkoa! <3

      Poista
  6. Muutama hopeinen Kalevalakoru löytyy minultakin, valkokultaisia kun en raaski ostaa :)
    Hienot kuvat koruista ja tuosta todella upeasta kahvilarakennuksesta, joka onneksi on säästynyt purkutuomiolta ♥
    Nuo monenmuotoiset ja väriset Paula-purkit ovat tuttuakin tutumpia jo lapsuuden ajoilta. Tuntuu että silloin niitä löytyi ihan jokaisesta kodista :)
    Aurinkoa alkavaan viikkoosi ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti Jyväskylä on aikoinaan purkanut monta hienoa, vanhaa rakennusta rumien laatikkorakennusten tieltä, joten hyvä, että edes tämä Nikolainkulma on tallessa.
      Ja totta: punaiset Paulapurkit olivat aikoinaan joka kodin hyllyssä. Äitini säilytti niissä mm. kaurahiutaleita tai mannasuurimoita. Purkkien kylkeen liimattiin lappu, jossa luki "kauraryyni" ta "mannaryyni". Hellyttäviä muistoja. <3

      Kiitos samoin! <3

      Poista
  7. Olipa taas niin kovin mielenkiintoinen postaus sinulta.Tuo pikkutyttö vesilammikossa sai kaiken huomioni, aivan hurmaava!:) Hienoja ovat muutkin korut.Ja Paulatyttö, voi noita ihania vanhoja aikoja.<3 Edellisen postauksesi sinivalko teoksen soutajasta ottaisin mielihyvin seinälleni! :)
    Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mirjam-Matilda! <3
      Minustakin tuo lätäkköön hyppäävä tyttö on niin hellyttävä. Harmittaa vaan kovasti, kun en saanut kamerallani tarkempaa kuvaa.

      Kiitos samoin: valoisaa viikkoa!

      Poista
  8. Minullakin on muutama pronssinen koru, mutta en enää käytä niitä, koska ne ovat menneet aika vihreiksi eikä sitä saa pois omilla konsteilla. Tuo kahvila on ihana. Kävin siellä viime kesänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika tekee tehtävänsä koruissakin. Oletko kokeillut ihmesientä vihreyden hankaamiseksi?
      Kiva: Wilhelmiina on tuttu Sinullekin! :) Kävin siellä nyt ensimmäistä metta en todellakaan viimeistä kertaa. Hyvät oli baakelsit ja tunnelma suloinen.

      Poista
  9. Kauniita Kalevalakoruja! Jokunen löytyy minultakin, mutta enimmäkseen ovat piilossa:)
    Maittavan näköisiä nuo kahvilan leivonnaiset!
    Kiva postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ne omatkin Kalevala-korut viettävät aikaansa korurasiani piilossa. Liian vähän tulee käytettyä niitä.

      Ihan selvästi Suomessakin ollaan siirrytty eurooppalaiseen kahvilakulttuuriin leivonnaisten suhteen ja hyvä niin.

      Poista
  10. Oi, oi oi noita kahavipurkkeja. Tuollaset ku sais hirsimökin seinähyllylle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttelyssä olikin monta kaunista kahvipurkkia, tutuimmat ehkä nuo punaiset Paula-purkit.

      Poista
  11. kauniita koruja! Kahvipurkit tuovat muistoja mieleen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauniita koruja eri vuosikymmeniltä. Ajankulku ja -muoti välittyi hyvin näyttelystä.

      Poista
  12. Ihana posti! Kalevala Koruissa on ajaton kauneutensa, vuosikymmenten mallistoista löytyy ihmeesti suosikkeja. Ja Paula-kahvityttö tuo lapsuuden mieleen, jotenkin niin nostalginen hahmo, samaten nuo kahvipurkit.

    Upeat puitteet kahvilassa, toivottavasti tätä myös vaalitaan! Tuollaisissa vanhoissa rakennuksissa on korvaamaton kauneutensa ja tunnelmansa.

    Aurinkoa päiviisi Piipe♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsityömuseon näyttelyt ovat aina jotenkin vaan niin ihania; niin nytkin!
      Valitettavasti Jyväskylässä on purettu niin monta kaunista ja vanhaa rakennusta, joten tämä Nikolainkulma on harvinainen helmi muuten aika laatikkomaisessa kaupungissa. Onneksi on myös jäljellä Toivolan piha, jonne on koottu vanhoja rakenuksia ja jossa sijaitsee mm. vanha synnytyslaitos. Paljon siellä kävijöitä riittääkin. Se on kuin keidas kaupunkivilinän keskellä.

      Kiitos samoin, Hannah! <3

      Poista
  13. Monenlaista kaunista:) Tuommoinen vihreä Paulig-purkki, sellaisesta meidän kahvit päivittäin keittimeen lusikoidaan:) Tytärtä saattaisi kiinnostaa nuo puiset jutut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ennen näyttelyä tiennytkään, että Kalevala-korulla on myös tällaisia puisia koriste- ja käyttöesineitä. Upeita olivat ja taidokkasti tehtyjä.

      Poista
  14. Tämmöiseen museoon ja näyttelyyn olisin myös piipahtanut, jos kohalle olisi osunut. Kalevakorun, yhden omistan. Ei tule vaan käytettyä.
    Noita kahviherkkuja katsellessa vesi herahti kielelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsityömuseon näyttelyt ovat aina niin mahtavan hienoja ja taidokkaasti esille aseteltuja. Käyn tosi mielelläni tuossa museossa.
      Omat Kalevala-korutkin pysyvät melko visusti rasiassa. No, tosin tuon museokäynnin jälkeen laitoin maanantain iltatilaisuuteen hopeiset käädyt kaulaan.
      Herkut olivat hyviä (ja äkkimakeita) ja herkullisesti ne olivat asetetut myös esille vitriiniin. Nam!

      Poista
  15. Kiitos mukavasta museokierroksesta. Kesällä pitäisi lähteä käymään Jyväskylässä.

    VastaaPoista

Kiitos kommenteistasi! Kiva, kun piipahdit Kylätiellä!